Eihän se reissu sitten ihan ongelmitta sujunut kuitenkaan!

Kun puhutaan vauvan kanssa matkustamisesta, niin oikeastaan ainoa asia minkä toivot menevän täysin ongelmitta on lennot. Kaikesta muusta kyllä selviää, mutta olisi kiva, että kentällä ei ole mitään säätöä – vaikka siitäkin todistetusti selvittiin kunnialla…

IMG_6762

Eilen illalla mentiin kentälle hieman tiukalla aikataululla. Oltiin noin puolitoista tuntia ennen koneen lähtöä kentällä, mutta jos olisin tiennyt, että asiat ei mene todellakaan niinkuin Suomessa, olisin varannut varmaan kaksi tuntia enemmän aikaa (oltiin Espanjassa, mitä oikein ajateltiin?). Meitä ennen oli laukkujen luovutuksessa yksi perhe joilla oli todella iso laatikko mukana. Heidän lähtöselvityksensä tuntui kestävän ja kestävän ja lopulta heidät ohjattiin sivuun odottamaan. Sen kummemmin sitä ihmettelemättä olin helpottunut, että päästiin itse luovuttamaan laukut ja liikkumaan eteenpäin. Kun olimme nostamassa rattaita hihnalle ilmoitti työntekijä, että niitä ei todellakaan jätetä siihen, vaan myös meidän olisi mentävä tämän toisen perheen kanssa odottamaan työntekijää, joka hoitaa isot tavarat eteenpäin lentokoneen ruumaan.

IMG_6770 IMG_6766

Odottelimme varmaan viitisentoista minuuttia ja sekä tämän toisen perheen isä, että Timo alkoivat hieman hiiltyä ja kävivätkin kyselemässä useaan otteeseen, että mikä mättää. Heillä oli siis isojen tavaroiden hihna kiinni, minkä takia mitään ei tapahtunut. Kun kello alkoi olla reilusti yli kahdentoista ja lentomme lähtö alkoi lähestyä saatiin vihdoin työntekijä hoitamaan asiaa. Tämä mies ei puhunut sanaakaan englantia, mutta ymmärsimme lähteä häntä seuraamaan.

Hän vei meidät kellariin, mistä meidän oli tarkoitus viedä rattaat ja laatikko eteenpäin. Kellarissa oli kuitenkin kolme työmiestä, jotka estivät meidän liikkumisemme, sillä lattiasta puuttui YKSI metri x metri laatta. Koitimme selittää, että voimme kyllä nostaa tavarat tuon yli, mutta se ei käynyt. Lopulta paikalle tuli vielä kolme virkailijaa lisää ja heistä jopa yksi puhui englantia ja saatiin selitettyä hänelle, että kohta alkaa olla kiire, jos jotain ei tapahdu.

Lopulta yksi meistä sai lähteä viemään tavaroita jotain toista kautta koneeseen, joten tämä toisen perheen mies lähti näitä meidän molempien perheiden tavaroita kuljettamaan. Me suuntasimme Emil turvakaukalossa kiireesti turvatarkastusta kohti, sillä kello oli jo yli puoli yksi ja kone lähtisi 15 minuutin päästä. NOH… Turvatarkastushan oli kiinni ja koitimme siinä sitten selittää, että nyt on oikeasti tosi hoppu ja lento lähtee kohta. Ei paljon naurattanut kun virkailija tuijotti tyhmänä ja kysyi, että MAYBE TOMORROW?? 

Lopulta koneet käynnistettiin uudelleen ja päästiin maidon erikoistarkastuksen jälkeen jatkamaan matkaa lennolle. Oltiin viisi minuuttia ennen koneen lähtöä paikoillamme ja lopulta myös tämä toisen perheen isä pääsi koneeseen. Kone lähti ajallaan ja olimme jopa puoli tuntia etuajassa Suomessa.

Jälkikäteen naurattaa ja Emilkin nukkui kentältä ihan kotiin asti sikeästi kaukalossaan. Ystävääni lainaten… AINA tulee jotain.

IMG_6746 IMG_6791

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta