Nämäkin asiat teen vauvani kanssa vaikka ikinä ei pitänyt…

…Minua on aina niin kamalasti ällöttänyt kuolaavat vauvat. No nyt tämä meidän monsteri kuolaa kuin viimeistä päivää ja minä tyytyväisenä pyyhin kuolaa hihaan/ käteen/ paitaan, hyvässä lykyssä minulla on harso mukana, harvoin sitäkään enää. Mustat vaatteet alkavat muistuttaa dalmatialaiskuvioituja kuolaläikistä.. Turhaa on pukeutuminen.

… Haistan hänen takapuoltaan kun epäilen vatsan toimineen. Siis tämä on ihan pakko tehdä, sillä ei sitä nyt hyvää kuivaa vaippaa viitsi turhaan availla. Välillä kyllä vauvan kaasujenvaihto kyllä antaa ymmärtää jotain aivan muuta kuin tyhjää vaippaa. Tämä hienointa keskellä kahvilaa tai ravintolaa.

… Stressailen hänen rytmeistään. Ihan kuin viisikuinen olisi pilalla jos hän kerran vähän poikkeaa opitusta – juurikin todettiin, että ei todellakaan ole.

… Lässytän ja laulan lapselleni. Minä vannoin, että en kestä ketään joka lässyttää lapselleni ja nyt olen itse suunapäänä vääntämässä naamaani hassuille ilmeille ja puhumassa vauvakieltä vauvani kanssa. Se on hämmästyttävää miten monta Fröbelin palikoiden biisiä osaan ulkoa.

…Mietin kodin sisustusta vauvan liikkumisen myötä. Ehkä ne shampoopullot eivät olekkaan parhaiten sijoitettuna lattialla ja ehkä joudun muutamaan ala- laatikkoon vaihtamaan sisällön.

… Laitan netflixistä lastenohjelmat pyörimään siinä toivossa, että vauva hetken tuijottaisi televisiota tyytyväisenä. Kumma kyllä Pako on ollut tähän astisista mielenkiintoisin ohjelma, harmi kun meidän bebe ei taida olla ihan kohderyhmää.

… Huikkaan ystävälleni hänen lähtiessään, että katsotaan huomenna ekojen päikkyjen jälkeen.

img_6848

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta