Sitten kun teille tulee se toinen lapsi…

Ikinähän ei pidä sanoa, että ei ikinä mutta… Luin tuossa Tarun Stuff about blogista  tästä aiheesta ja halusin jakaa myös omia ajatuksiani asiasta…

img_5630

Minulle oli jo suuren harkinnan takana se, tuleeko meille lasta ollenkaan. Minä en ole koskaan ollut se ihminen, jonka unelmiin kuuluu että ”on perhe”. Uskon, että elämäni olisi myös lapsettomana ollut todella rikas ja hyvä. Ei, en nyt todellakaan halua, että tämä kuulostaa jotenkin ylimieliseltä Emiliä kohtaan – olen todella kiitollinen hänestä ja rakastan häntä yli kaiken, minulle ei vaan ole ollut koskaan mikään selviö, että haluan joskus olla äiti, vaikka se niin luonnolliselta nyt tuntuukin.

Emil tuli kaikille varmaan hieman yllättäen, hyvä kun kerettiin sanoa tahdon ja jo oli pullat uunissa, säästyttiin näiltä vauva – uteluilta. TAI kerran taisin saada facebookkiin kommentin, että tee vauva niin blogiskin on taas kiinnostava :D. Nyt sitten kun saatiin suurella työllä Emil ulos ja ollaan hengissä häntä pidetty tämä viitisen kuukautta, olen kuullut ENEMMÄN kuin koko elämäni aikana näitä ”no kyllä se mieli siitä muuttuu” – kommentteja.

img_5632

Olen koittanut kaikin tavoin perustella, että en todellakaan näe mitään mahdollisuutta sille, että mieleni tai meidän mielemme tässä asiassa enää muuttuisi mihinkään. Jos tekisimme toisen lapsen, tekisimme sen heti nyt (ai että mä vihaan tota lapsien tekemistä – eikö ne aina saada?). Koen, että sisarukset saavat eniten toisistaan, kun ovat mahdollisimman pienellä ikäerolla. Ja en koe, että haluaisimme ikinä enää käydä tätä vauva-aikaa uudelleen läpi kun tästä joskus kunnialla selviämme koko perhe. En näe, että Emilin elämä olisi jotenkin köyhempää, mikäli hän on ainut lapsi. Päin vastoin uskon Emilin elämän olevan hyvin rikas ja täynnä rakkautta!

Uskon, että minusta ei olisi kahden lapsen äidiksi ja koen, että pystyn antamaan Emilille kaiken rakkauden, mutta voisinko jakaa tätä kahdelle lapselle? Ehkä, mutta tätä tuskin tulen koskaan selvittämään. Ja mitäs jos emme edes voisi saada toista lasta? Jotenkin sitä pidetään itsestäänselvyytenä, että kun yksi on ulkona, niin loputkin tulee kuin liukuhihnalta konsanaan. Minusta nämä toinenlapsi kommentit on vähän samanlaisia kuin nämä ”milloin teille tulee lapsi” tai ”milloin menette naimisiin” kommentit. Nämä asiat on niin hemmetin henkilökohtaisia, että kenelläkään ei pitäisi olla tähän asiaan mitään nokan koputtamista. Asiastahan saa olla itsekseen ihan mitä mieltä ikinä haluaa, mutta mölyt kannattaa pitää mahassa, kun yksilapsisuuden taustalla voi olla muutakin kuin vain päätös kolmihenkisestä perheestä.

Ja niinkuin sanoin, ikinä ei saa sanoa – ei ikinä, mutta en vaan näe, että asia meidän kohdallamme tulee muuttumaan mihinkään, koen meidän perheen valmiiksi nyt.

Niinkuin ollaan monesti Timon kanssa puhuttu, meidän tiimi on hyvä näin <3

img_5633

emmakaisa

24 vastausta artikkeliin “Sitten kun teille tulee se toinen lapsi…”

  1. Mahtava kirjoitus, arvostan tätä. Teillä ihanan oloinen perhe ja oot niin jalat maassa äippä!!

    • Voi kiitos ihana <3 Miten sitä sanotaan, jalat maassa ja pää pilvissä!

  2. Teksti oli kuin omasta päästä..juuri näin. Muutenkin on ollut ilo seurata blogia oman raskauden aikana..ja eipä enää montaa yötä kun vauva maailmassa so keep on going!😊

  3. Hyvä kirjoitus! Olen vajaan 3 kk:n lapsen äiti ja NYT JO olen saanut kuulla kommenttia ”sitten kun teillä on toinen lapsi” tai ”sitten toisen lapsen kohdalla”. Aivan kuin asia olisi puolestani jo päätetty, että meille tulee toinenkin. Olen kyllä aina ajatellut että ainakin kaksi lasta haluaisin. Nyt kuitenkin mietin, jaksaisinko vauva-ajan uudelleen. Synnytyskin on vielä liian vahvasti muistissa… Voi olla, että parin vuoden päästä en näitä enää muista ja vauvakuume iskee, mutta se on sitten minun ja mieheni välinen asia. Eikä sitäkään tiedä, voimmeko enää edes saada toista lasta. Siksi minusta on jopa töykeää olettaa tai udella asiasta, vaikka tuskin kukaan pahaa kommenteillaan tarkoittaa.
    En ole ennen tainnut kommentoida, mutta monesti meinannut. Huomaan välillä, että kirjoituksesi ovat kuin omia ajatuksiani 😀

    • Synnytys ja itseasiassa ekat kuukaudetkin unohtuu onneksi, itsekin miettii välillä, että mites ne alkuviikot sujuikaan 😀 Kai me muuten kuoltaisiin sukupuuttoon jos ne jäisi kirkkaina mieleen hahhah! Mä en usko kuitenkaan, että ihan äkkiä unohdan tätä ensimmäistä puolta vuotta, ja se ei ole kuitenkaan se syy tähän meidän ajatukseemme yhdestä lapsesta. Ja sitten jos joskus mieli muuttuu, niin sitten se muuttuu, sekään ei ole kuin meidän oma asiamme 🙂 Mutta joo, tuttu tunne- nuo vihjailut taisi alkaa jo varmaan ennenkun synnärille päästiin 😀

  4. Aivan samoja ajatuksia näin 1kk:n ikäisen vauvan äitinä…hyvä teksti!

  5. Kuin olisin lukenut omia ajatuksiani!

    Tämä 3 kuukauden ikäinen lapsi on lahja ja rakastetaan häntä ylikaiken, mutta raskauden, synnytyksen ja vauva-ajan uudelleen kokeminen ei houkuta yhtään. Meidän on hyvä näin <3 Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta luulen että meidän lapsiluku on täynnä. <3

    • Sanasta sanaan juurikin näin! (Paitsi Emil on puolet vanhempi ;))

  6. Meidän lapsilla on ikäeroa vajaa neljä vuotta. Toinen olisi saanut tulla jo vaikka kahden vuoden päästäkin, mutta näihin asioihin ei voi oikein vaikuttaa. Tuolloin esikoisen kohdalla toisen lapsen kyselyt alkoivat n 6 kk iässä. En ymmärtänyt miksi se toinen olisi sihen pitänyt heti tehdä, meillähän oli hyvä juuri niin. 🙂 Pitkä ikäero teki sen, että kaikki ne vauva-ajan väsymykset ehti unohtaa. 😀 Mutta toisella kerralla (varsinkin kun tuli kaksoset) ei kukaan enää kysellyt seuraavan perään. 😀 Nyt tytöt ovat jo 5v, mutta missään vaiheessa ei ole tullut vauvakuumetta, näin on hyvä. Ja vaikka toista ja kolmatta ei olisi tullut, olisimme varmasti olleet hyvä jengi kolmisinkin. 🙂

    Ja ainav ihan tuo eka kuva, niin onnellinen perhe. 🙂

    • Mä itseasiassa toivoin, että olisi tullut kaksoset.. Olisi ollut sitten kaksi lasta ja samoilla valvomisilla mennyt molemmat 😀

  7. Kiva oli lukea sun ajatuksia aiheesta. 🙂 Omat fiilikset tuppaa vaihtelemaan sen verran ettei vielä uskalla mitään sanoa. 😀 Sen näkee sitten…

    • Jep enkä mäkään sano ei ikiniä, koska siis jos vaikka joku vahinko kävisi, niin tottakai me lapsi pidettäisiin, mutta suunnitellusti sitä tuskin tulee!

  8. Kiitos hyvästä tekstistä! 🙂 varmasti vauva-aika on melko rankkaa eikä ajatus toisesta lapsesta paljoa houkuta. Itsekin varmasti ajattelisin samalla tavalla, sillä vauvakuumetta en ole ikinä sen kummemmin potenut. Ja varmasti kaiken huomion ja rakkauden kohdistaminen vain yhdelle lapselle on mukavaa.

    Näin ainoana lapsena haluaisin kuitenkin tuoda esille sen näkökulman, että vaikka elämäni on ollut sosiaalisesti rikasta
    enkä ole kokenut yksinäisyyttä olisi siltikin mukavaa jos olisi edes yksi sisarus. Vanhempien kannalta varmasti ajatus kolmen hengen ydinperheestä on erittäin mukava ja osittain helppokin ajatus, uskon että omat vanhempanikin ovat näin ajatelleet 🙂

    Pienempänä tai nuorempana tällä ei ollut suurempaa merkitystä, mutta nyt aikuisiällä huomaa, kuinka paljon monet ystävät ovat läheisiä sisarustensa kanssa ja pitävät tiiviisti yhteyttä heidän kanssaan ja perhettä perustaessa pyytävät toisiaan lasten kummeiksi. Silloin väkisinkin tulee mieleen ajatus, että vitsit, kun itsellänikin olisi sisaruksia, sillä onhan sisarussuhde usein tiiviimpi kuin ystävyyssuhde, vaikka toki poikkeuksiakin aina on. En tiedä, onko sinulla tai miehelläsi sisaruksia, mikäli on, ajatelkaa elämäänne ilman heitä, todennäköisesti elämä voisi tuntua tyhjemmältä ja joulut ja muut perhejuhlat melko paljon tylsemmiltä.
    Ikääntyvistä vanhemmistakin huolehtiminen olisi mukavampaa kun on joku, jonka kanssa jakaa vastuuta ja tehdä päätöksiä 🙂
    Korostan vielä, että minulla on paljon hyviä ystäviä ja elän sosiaalisesti rikasta elämää, mutta ainoana lapsena on usein olo että jokin puuttuu, kun muut kutsuvat juhannuksena, uutenavuotena ja vappuna sisaruksiaan mökkeilemään tai kyläilemään ja viettävät aikaa paljon yhdessä. Nuorempana taas ystävillä oli aina matkoilla, sukulointi- ja mökkireissuilla leikkiseuraa kun sisarukset olivat mukana. Itse istuin aikuisten kanssa, mikäli kyläpaikassa ei ollut ikäistäni seuraa.

    En halua olla loukkaava ja kunnioitan päätöstänne yhdestä lapsesta, mutta halusin tuoda vain esille omat ajatukseni ainoana lapsena olemisesta 🙂

    • Kiitos kommentistasi, sulla oli tosi hyviä pointteja. Me ollaan tämäkin asia kyllä puhuttu moneen kertaan ja mietitty tältäkin kannalta, mutta se ei silti muuta mielipidettäni asiaan 🙂

  9. Ai että mä niin allekirjoitan ton kohdan, että mitä se kellekkään ylipäätään kuuluu mennäänkö naimisiin tai hankitaanko niitä lapsia ollenkaan. Olen niin kurkkua myöten täynnä näitä kyselyjä! Olen ajatellut ehkä joskus meneväni naimisiin ja ehkä hankitaan lapsi, mutta en todellakaan vielä. Mitään hinkua ei ole joten en tiedä tuleeko sitä hinkua koskaan. Ja sitten muut olettavat että ”jokos on vauvakuumetta, millos kihlat?”

    Nää on niin henkilökohtaisia asioita, enkä ymmärrä miksi minun täytyisi perustella jollekkin se asia etten haluaisikaan lapsia. Enhän edes tiedä voinko niitä saada. Tai jos ajatus naimisiin menosta ei tunnukkaan oikealta, tarvitseeko sitä muille perustella? Se on oma asiani.

    • Siis kyllähän ihmisiä kiinnostaa ja kysymyksiä varmasti tullaan aina kysymään, eri asia on toki sitten nämä, jotka oikeasti utelee ja mä ainakaan en tykkää siitä, että kun vastaan, että joo ei tule kun tämä yksi, niin saan kuulla miten ollaan niin tuoreita vanhempia ja kyllä se mieli muuttuu jne… En kestä, että meidän mielipidettä ei oteta vakavasti, me ei olla enää kuitenkaan 15- vuotiaita 😀

  10. Niiiiin tuttua! Mä myös aina kuvittelin etten haluis lapsia, mut siskon lapset muutti mielen. Meillä alko jo raskausaikana noi ”no sitten toinen lapsi” löpinät, mm. anoppi (kahden pojan äiti itse) ilmoitti vauvan sukupuolesta kerrottaessa et hän tilaa tytön sitte seuraavaksi. Vai niin… Mulla oli myös hirveä 3kk kestokrapula puoliväliin asti, makasin sängyssä ja oksensin, enkä todellakaan oo ihan heti valmis kokemaan sitä uudelleen! Just itteni sain pidettyä hengissä syömällä jotain haisematonta naposteltavaa, mut mites sit ku sille esikoiselle pitäis tehdä ruokaa ja äiti ei voi ees avaa jääkaappia?! Ja synnytyksen jäljeen näitä olettamuksia on saanu kuunnella ihan loputtomiin joka taholta. Oon niin samaa mieltä et pitäis olla jokaisen henkilökohtanen asia jota muiden pitäis ymmärtää olla kommentoimatta!

    • Mielummin sitten vaikka kysyy, että ootteko miettinyt haluatteko toisen/kolmannen/sadannen kun oletetaan automaattisesti, että sieltä se toinen on tuloillaan jo! Vähän sama kun että pariskunnalta voi kysyä hienovaraisesti, että oletteko miettineet, että menettekö naimisiin eikä suoraan, että millos ne häät on? 🙂

  11. Mulla 3 vuotias lapsi ja edelleen samaa mieltä että ainoaksi jää. Tietenkään en sano ei koskaan, voihan se mieli muuttua. Nyt kuitenkin tuntuu vahvasti että en jaksaisi uudestaan sitä vauva arkea kun toinen on niin helppo. Meillä kyseltiin alkuun kaiken aikaa toisesta, nyt ovat kyselyt loppuneet.
    Enkä itse ole läheinen sisarukseni kanssa joten en koe että oma lapseni jäisi jostain paitsi vaikka hänelle ei sisarusta koskaan tulisi. Olen sitä mieltä että toisten ajatuksia tulee kunnioittaa ja jokainen tekee omat päätöksensä, kuka ei halua lapsia koskaan ja kuka haluaa niitä vaikka kuusi.

    • Juuri näin, jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa lapsiluvun suhteen oli se sitten nolla tai kymmenen tai vaikka viisitoista 🙂

  12. Hyvin sanottu :). Me odotettiin 15 vuotta, huh (mutta aika meni nopsaan!), ennen kuin mentiin naimisiin. Yksi syy naimisiin menoon oli se, etten jaksanu kuunnella ”koska meette naimisiin”. Mun mielestä kaikkien ei tarvitse mennä naimisiin eikä se ollu itsestään selvää. Nyt voin sanoa, että ihanaa on olla naimisissa ja tietty ”tunne” muuttui vaikka olin sitä mieltä, et ei mikään muutu avioliiton myötä pitkässä suhteessa. Ja ne lapset, toinen huh! Nekään ei ollu meille itsestään selvyys, olipa kiva kuunnella uteluita ”milloin lapsi tulee?”. Vaihdoin tämän vuoksi jopa kampaajaa, joka pari vuotta, joka käynnillä muisti sanoa, että teidän kannattaisi niitä lapsia hankkia jos haluatte 😳. Mun mielestä nämä kaikki kysymykset on niiiiiin henkilökohtaisia, etten edes kaverilta kysy. Koskaan ei voi tietää mitä siellä ”taustalla” on. Toki näistä voi keskustella, mutta mielellään vastaajan aloitteesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta