Äkkiä eroon eläimistä, meille tulee vauva!

img_7281

Minulta toivottiin postausta, jossa kerron kuinka meillä on kissan ja vauvan kanssa sujunut. Haluan nyt ihan ensimmäiseksi painottaa, että meillä on siamilainen kissa ja siamilaisen tempperamentti ja ego poikkeaa aika paljon perus maatiaisen luonteesta, toki niissäkin on paljon eroja. Jedistä enemmän TÄSSÄ postauksessa.

Stressailin hieman Jedin pärjäämistä kun vauva syntyy, sillä niinkuin tosiaan tuossa Jedin esittelypostauksessakin tulee ilmi kissamme on ihan pilalla… Mietin, että näinköhän meillä alkaa jonkinlainen merkkailurumba tai muuten vaan kissa alkaa kapinoimaan kun vauva kotiutuu, vai onko kissa moksiskaan. Huomasin, että Jedi viis veisasi vauvamahasta ja änkesi edelleen koko ajan vatsan päälle makaamaan närkästyneenä tilanpuutteesta. Nukkumapaikoiksi kelpasivat myös vauvan rattaat ja sänky.

dav

 

Sinä päivänä kun Emil sitten tuotiin kopassaan kotiin meinasi leukani tippua sijoiltaan. Jedi oli kuin vauva olisi ollut aina meidän kanssamme. Kissa ei ehkä hyppinyt riemusta, mutta ei pelännytkään kuten kaikkia muita pieniä lapsia tähän asti oli pelännyt.

jedikollaasi

Jedi oli kuitenkin pakko viedä kesä- heinäkuuksi mummilaan, sillä koimme joutuvamme kieltämään kissaparkaa ihan turhasta. Jedi meinasi jatkuvasti sängyssä talloa vauvan päälle ja maukuminen herätti pikkuisen sikeimmästäkin unesta. Kun elokuu koitti oli meidän otettava Jedi takaisin kotiin ja tämä meitä todella sitten jo jännittikin. 

Kuitenkin kaikki on mennyt suhteellisen hyvin. Jedi edelleen maukuu juuri väärällä hetkellä, mutta koska poika nukkuu omassa huoneessa, ei meidän tarvitse pelätä, että Jedi menisi yöllä hänen viereensä tai maukumaan huoneeseen muutenkaan. Nyt Jedi viettää jo aikaa meidän kanssamme olohuoneessa päivisinkin ja Emil on alkanut mielenkiinnolla seurailemaan kissakaverinsa touhuja. Jollain sairaalla tavalla Jedi nauttii Emilin seurasta, sillä vaikka hän napisee hieman, saa Emil ihan rauhassa repiä kaksin nyrkein kissaa karvoistaan ja siinä saa kyllä äiti olla tarkkana, että karvat ei pääse suuhun asti – ainakaan joka kerta.

Uskon, että mitä enemmän Emil kasvaa, sitä parempia ystäviä näistä kahdesta tulee. Toki on aina riskinsä allergioihin tai siihen, että kissa alkaa kapinoimaan vauvan tultua, mutta itse uskon, että kyllä se eläin antaa tilaa vauvalle kun on jo hänen läsnäoloonsa tottunut vauvan ollessa vatsassa. Jos nyt minun pitäisi ottaa kissa, niin en sitä tekisi, mutta koska sellainen on hankittu, ei vauvan tulo ole todellakaan mikään syy sen pois antamiselle jos kaikki vaan menee hyvin. Toki on sitten ne poikkeustapaukset erikseen ja kyllä minunkin teki mieli ”unohtaa” koppa tien sivuun kun Jedi taas kerran huusi koko matkan Haminasta Tampereelle…

On se siitä huolimattakin meille tosi rakas<3

img_7288

 

emmakaisa

8 vastausta artikkeliin “Äkkiä eroon eläimistä, meille tulee vauva!”

  1. Meillä on siamilaisia kolme kappaletta ja ihan samanlaisia ajatuksia oli mullakin kun tyttö syntyi. Kissojen lisäksi meillä oli vielä saksanpaimenkoira, joka toki vaati oman osansa. Koira jouduttiin nukuttamaan uneen tytön ollessa parin kuukauden ikäinen 🙁 Mutta kissoista. Mä pelkäsin eniten, että kissat menisivät makaamaan vauvan päälle hänen nukkuessa. Pelko oli ihan turha. Kissat eivät välittäneet pätkääkään vauvasta vaan elivät ihan omaa elämäänsä. Toki vaunujen koppaan könysivät nukkumaan aina tilaisuuden tullen, mutta eivät koskaan jos vauva oli siinä. Yksi kissoista nukkui silloin tällöin tytön jalkopäässä, mutta kaukana kuitenkin tytöstä. Nyt tyttö on jo 4,5-vuotias ja kissat nukkuvat edelleen mun ympärillä: yksi tyynyllä pään vieressä, yksi kyljessä ja yksi jalkojen välissä. Helpolla ollaan selvitty!

    • Simskut on niin kiintyneitä yleensä yhteen tyyppiin.. Joo ei Jedikään ikinä menis vaunuihin vauvan kanssa kun Emil päästää niin pahoja ääniä 😀

  2. Kiva kuulla, että teillä on mennyt noin sujuvasti kissan ja vauvan kanssa! Odotamme esikoista syntyväksi marraskuussa ja ennestään meiltä löytyy kaksi pitkäkarvaista kissaa huollettavana. Osa sukulaisista ja ystävistä on hieman huolestuneena kysellyt, että miten me nyt kissojen ja vauvan kanssa pärjäämme. Itse en ole (juuri) ollenkaan huolissani, että kissat olisivat jotenkin aggressiivisia tms vauvaa kohtaan. Tottakai alussa täytyy olla hieman tarkempana ja tarkkailla kissojen reaktiota. Kissat ovat kuitenkin tottuneita aika moneen, vaikka lapsista ei ole paljoa kokemusta. Uskon kuitenkin, että kun annamme kissojen sopeutua rauhassa ja ajan kanssa vältytään ongelmilta.

    Mikä minua mietityttää, on tuo karvan määrä…. Kissojemme karva on pehmeää ja sitä tuntuu löytyvän joka paikasta imuroinnista huolimatta. Tästä syystä en halua päästää kissoja vaunuihin, turvakaukaloon, pinnasänkyyn tai minnekään vauvalle tarkoitettuun paikkaan. En myöskään halua, että kissat änkevät lämpimän vauvan viereen nukkumaan. Tässä onkin ollut koulutusta jo etukäteen :D. Totesin kanelin aivan loistavaksi kissankarkoittimeksi! Se peittosi mennen tullen kaikki vesisuihkut ja verkkoviritelmät.

    • Siis joo tota karvaa on jo lyhytkarvaisenkin kanssa kaikkialla, että voin vaan kuvitella 😀 Apua!

  3. Meillä oli 3 kissaa, kun lapsemme olivat vauvoja. Kisuja eivät vauvat erityisemmin kiinnostaneet. Joskus makoilivat lapsen kopassa ja sängyllä. mutta ei puhettakaan, että olisivat vauvan päälle pyrkineet. Kissat ovat pitkäikäisiä eläimiä. Jos ei ole aikomustakaan pitää kissaa kun vauva syntyy, kannattaa asiaa ajatella jo kissan hankintavaiheessa. Säälittää, kun netin kissapalstoilla on pilvin pimein pitovaikeuksien takia poisannettavia kissoja. Eläin ei ole lelu, joka heti vaikeuksien tullessa pannaan pois. Hienosti Jedi-kissan omistaja tähän kissa-vauva-asiaan suhtautuukin:) Onhan kissasta iloa lapsellekin enkä epäile, etteikö pieni ihminen kiintyisi perheen kissaan tai muuhun lemmikkiin.

    • Toki sitten on asia erikseen jos kissa käyttäytyy agressiivisesti tai on allergiaa… Ja oikeasti jos eläin jää ihan heitteille on minusta vastuullisempaa etsiä sille hyvä koti kuin antaa eläimen kärsiä kun on pakko se pitää. Mutta tosiaan siinä kohtaa pitää osata ajatella kun eläimen ottaa kaikkia mahdollisia tulevia elämäntilanteita.

  4. Bongasin jutun otsikon ja oli pakko tulla kommentoimaan! 🙂 Kun itse olin vauva (eli aika kauan aikaa sitten, mutta kumminkin) meillä oli kotona kissa ja kaksi koiraa. En ole vanhemmiltani kuullut yhtäkään tarinaa siitä, että yhteiselomme ei olisi sujunut. Kissaa tuppasin kuulemma toisinaan vetelemään hännästä, mutta kissa ei kuitenkaan ollut aggressiivinen, ja tottahan minua asiasta kiellettiin 🙂

    Aika jätti jokaisesta lemmikistä vuorotellen ja sitten tulivatkin uudet koirat ja kissat, voinkin rehellisesti sanoa, että olen kasvanut eläinten ympäröimänä – meillä on aina ollut useampi nelijalkainen kotona. Koen tämän itse vain ja ainoastaan rikkautena! Onneksi vanhempani eivät hävittäneet lemmikkejä ja onneksi meille sattui niin mallikkaita yksilöitä, että yhteiselo luonnistui mitä parhaiten! Allergioista en ole kärsinyt koskaan, siinä lienee auttanut sekin, että olen koko ikäni (ja myös sikiövaiheessa) altistunut eläimille. Itse uskon vahvasti siedätyksen voimaan 🙂

    • Ja siis siedätyshoitoahan suositeltiin jo neuvolassakin kun mietittiin tätä kissa-vauva yhtälöä ääneen. Sanottiin, että mitä todennäköisimmin allergioita ei tule kun on kissan kanssa ihan vauvasta. Toki tässäkin on poikkeuksia, niinkuin aina on. Kyllä meillä taitaa pidemmän päälle olla niin, että kissa saa pelätä Emiliä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta