Muumista takaisin omiin mittoihin! Mitä muutos on vaatinut?

muutos-5kk
12 päivää synnytyksen jälkeen vs. 5,5kk synnytyksen jälkeen

Jokainen synnyttänyt nainen varmasti tietää sen tunteen kun synnytyksen jälkeen vartalo näyttää edelleen siltä kuin olisi puolessa välissä raskautta. Itse olin kai jotenkin henkisesti niin tsempannut itseni siihen, että vatsa on edelleen kuin muumilla, että en oikeastaan edes ollut kovin järkyttynyt siitä mitä katselin peilistä synnytyksen jälkeen!

kolmepaivaasynnytyksesta
3 päivää synnytyksen jälkeen

Niinkuin olen kertonutkin, en kuulunut siihen kastiin, jotka jättivät kaikki raskauskilonsa synnytyssaliin vaan lähdin kotiin reilun viidentoista kilon lisäpainolla varustettuna edelleen. Hieman minua tavallaan ehkä harmitti, mutta luotin siihen, että kyllä kaikki palautuu ennalleen!Nyt pian puoli vuotta synnytyksestä olen oikeastaan samoissa mitoissa kuin ennenkin, toki kehonkoostumukseni on täysin erilainen ja sitä nyt pikkuhiljaa alan tässä muokata ennalleen.

Kiitän toki geenejäni, että palautumiseni oli näinkin nopeaa, mutta uskon muutamalla pikkuisella valinnallakin olleen tekemistä vartalon nopeaan palautumiseen.

  • Aika… Olen antanut vartalolleni oikeasti aikaa palautua, en ole kiirehtinyt treenien kanssa, vaan oikeasti kuunnellut kehoani ja levännyt silloin kun on vähänkään koskenut. Vatsan tilanne kannattaa tarkistuttaa erikoistuneella fysioterapeutilla, sillä liian aikaisella treenillä voi saada paljon tuhoa aikaan ja sellaisia vaurioita, joiden korjaaminen vaatiin pitkä- aikaisen kuntoutuksen (asiasta lisää täällä ja täällä).
  • Ruokavalio… Olen kyllä herkutellut ja nauttinut kesällä ehkä muutaman viinilasillisenkin, mutta pääsääntöisesti ruokavalioni on ollut terveellinen, ehkä silloin ihan alkuviikkoina  söin aivan liian vähän.
  • Hyötyliikunta.. Autottomana joudun kulkemaan lähes kaikki matkat vaunujen kanssa. Mitä painavammaksi vauva on kasvanut, sitä enemmän minulla on lisäpainoa työnnettävänä. Sitten kun vaunuissa on kauppakassi ja oma laukku, tulee lisäpainoa kevyesti se 10kg lisää. Suosittelen siis kulkemaan kaikki mahdolliset matkat kävellen, sillä siinä kerryttää herkästi askeleita huomaamattaan. Ostin ihan kumisaappaat ja sadetakin, niin sääkään ei ole sitten este ulkoilulle!
  • Väsymys ei ole syy herkutteluun.. Vierastan ajatusta syödä suklaata väsymykseen. Minulle ruoka on ruokaa ja herkut herkkuja, niitä ei syydä suruun, väsymykseen tai ruoka ei ole juhlinnan muoto. Ruoka ruokana ja herkut herkkuina. Tässä asiassa olen jotenkin tosi tylsä tyyppi, mutta en kertakaikkiaan vain ymmärrä sitä ajatusta, että pakko oli syödä suklaata, että pysyi hereillä. Juon pannullisen kahvia jos haluan pysyä hereillä..
  • Vauvan kanssa on melkein rajaton mahdollisuus jumpata kotona. Sen lisäksi, että pelkkä arki tuon sylipojan kanssa on aikamoista jumppaa, tykkään tehdä Emilin kanssa erilaisia jumppaliikkeitä! Näiden tiimoilta tuleekin vielä syksyn aikana yksi super siisti juttu, mutta voin antaa vinkin, että vain taivas ja vauvan kehitys on rajana kun on kyse liikkumisesta vauvan kanssa! Tässä postauksessa hauska treeni vaunujen kanssa.
  • Maltti on valttia! Jo ennen synnytystä mietin, että jos pääsen painossani edes alle 70 kilon kesän aikana, olen todella tyytyväinen… En olisi ikinä uskonut muutoksen tapahtuvan näin nopeasti ja helposti- osittain varmaan muutos on johtunut siitä, että en ole koko ajan panikoinut tuloksista vaan tehnyt kaikkea mikä tuntuu kivalta.

Lopulta koen, että viimeinenkin vatsan turvotus lähti kuukautisten myötä ja muutenkin olo on ollut paljon kevyempi ensimmäisen kierron myötä. Siitä ei kyllä pääse mihinkään, että nykyään turvotus on todella TURVOTUSTA tullessaan.

Olen nyt aloittanut hiljalleen taas säännöllisemmän liikunnan ja koitan pitää tämän rennon fiiliksen yllä. Tiedän lipuvani helposti sinne pakonomaiseen suorittamiseen, jossa jokainen treeni on pakko tehdä. Nyt ainakin vielä toistaiseksi treeni on ollut ihanaa omaa aikaa ja käyn salilla silloin kun pystyn, olen taas löytänyt sen liikunnan ilon! Tästä lähtien koitan käydä kaksi kerta viikossa, mutta jos se ei onnistu, niin sekään ei ole ongelma.  Ja ilmat ovat vielä mitä ihanimmat ulkoiluun, joten yritän käydä kerran päivässä ulkoilemassa Emilin kanssa, poikakin nukkuu päivän viimeiset unensa paremmin vaunuissa kuin täällä sisällä jonne aurinko porottaa koko illan.

Mutta siis haluan nyt sanoa lohdutuksen sanan jokaiselle vasta synnyttäneelle! Kyllä se vatsa siitä palautuu ennemmin tai myöhemmin, kuhan vain sille antaa aikaa :)!

Kivaa keskiviikkoa <3

muutos5kk1

emmakaisa

6 vastausta artikkeliin “Muumista takaisin omiin mittoihin! Mitä muutos on vaatinut?”

  1. Kiva, kun olet palautunut noin hyvin. Pikkaisen särähti korvaan tuo väsymys ei ole syy herkutteluun. Olet antanut ymmärtää, että Emil nukkuu hyvin. Tervetuloa kokokeilemaan eloa lapsen kanssa joka on viimeiset 10 kuukautta herännyt öisin 10-15 kertaa. Jaksaminen ja terveelliseen elämäntapaan panostaminen ei kerta kaikkiaan suju, kun ei koskaan saa nukkua ja keho käy kierroksilla ja hormonitoiminta on valvomisesta sekaisin. Itsekin taannoin kirjoitit näin: ”Tänään on ollut niin kökkö päivä, että jopa minä vetäisin puolihuolimattomasti puolikkaan suklaalevyn – siis en ikinä tee niin!” Sitä se elämä on, kun lapsi ja sinä ette oikeasti nuku.

    • Jep, en voi edes kuvitella kuinka väsynyt silloin olisin. Mutta se, että se saisi minut yht’ äkkiä tekemään jotain sellaista, mitä en ole koskaan tehnyt (siis olen varmaan kolme kertaa elämäni aikana ostanut suklaata levyn kaupasta itselleni) tuntuu jotenkin oudolta? Ja edelleen, väsymys ei ole mikään syy syödä sokeria, se on kuitenkin hyvin helppoa väsyneenä kun kroppa kaipaa silloin energiaa, syy se ei silti ole, vaikka miten päin asiaa perustelisi. Ja siihen on ihan syynsä että en kanna kotiin makeaa, silloin sitä myös nimittäin söisin (niinkuin tuossa lainaamassasi postauksessa juurikin tein):D Ihan ihmisiä täälläkin ollaan ja esim. eilen meidän iltapalan valmisti mäkkäri, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin meillä syödään terveellisesti, kun aina ollaan syöty niin, se vaan tulee jostain takaraivosta 🙂

  2. Joo, oot ihan oikeassa kyllä :). Tuli itse kirjoitettua vähän kärkkäästi hyvin valvotun yön jälkeen… Ehkä se menee enempi niin, että sokerikoukkuun on helpompi ajautua superväsyneenä ja siitä irti pyristeleminen tuntuu lähes mahdottomalta. Mä yritän olla armollinen itselleni ja suklaan mussuttaminen loppuu, kun unet taas joskus palautuu. Onni on nukkuva lapsi <3.

    • Siis ihana Anne <3 Kiitos kun kommentoit, keskustelua saa aina olla ja tulla! Mä jäin miettimään tätä nimittäin koko päiväksi, että miten asiat meillä menisi jos ihan oikeasti olisin väsynyt… Varmaan olisi tosi hankalaa syödä terveellisesti tai lähinnä syödä yhtään mitään 😀 Mulla menee pikemminkin niin päin, että elän sitten jollain juustosiivuilla ja nugeteilla kun en jaksa tehdä ruokaa, että eivätpä nekään kai kuulu sinne ravintoaatelin huipulle! Ymmärrän ihan täysin, että sokeria on helppo syödä, niinkuin sanoin niin mäkin söisin jos meillä kotona jotain olisi, on syynsä että ei ole 😀 Joo sä ehdit skarpata sitten kun vauva nukkuu, täältä yhden heräämisen öiden jälkeen on aika helppoa huudella mitä vaan! Onnea on nukkuva lapsi, mutta jokaisella on ne omat juttunsa 😀 zemppiä sinne <3

  3. Mua oikeasti harmittaa tämä tilanne, koska mulla on paino pysynyt molemmissa raskauksissa tosi hyvin hallinnassa ja lähes kaikki raskauskilot on tippuneet muutamassa viikossa. Mut sit on alkanut vauvojen rankat yöheräilyt, jotka kesti esikoisen aikana 2 vuotta. Mä olenkin kerännyt kaiken (yli)painon imetysaikana ja miettinyt valtavan univajeen vaikutusta asiaan. Aiheesta löytyy nykyään aika paljon tutkimustietoa ja kyllä se jollain tapaa kropan ja aivot sotkee esim.tämän artikkelin mukaan: http://yle.fi/uutiset/3-7435706

    Eihän väsymyksestä toki kaikkea voi syyttää, mutta tosi paljon fiksummin tulee syötyä kun saa nukuttua. Mä haaveilen ajoista, kun jaksan taas liikkua ja kokkailla normaalisti. Kyllä sekin aika vielä koittaa :).

    Ihanaa vauva-arkea sulle ja Emilille <3!

    • Voih, tuo on kyllä kauhean hankala tilanne.. Joo mä olen siis itse tehnyt koulu- aikana unesta tutkimuksen ja se on todella totta, että uni vaikuttaa kaikkeen, mä olen aivan äärettömän herkkä unettomuudelle ja valvomiselle, siis että en kestä yhtään valvomista, joten kiitän kyllä luojaani tilanteestamme, sillä ties missä nyt olisin jos meillä valvottaisiin.
      Kaikkea hyvää sinne teille ja voimia <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta