Mitäs jos ei ole mitään raflaavaa sanottavaa?

Olen tässä lueskellut parin päivän aikana tavallista enemmän blogeja ja miettinyt sen myötä myös omaa bloggaamistani. Olen löytänyt nyt sen oman punaisen lankani, mutta huomaan jossain asioissa hieman pidättelevän itseäni… Minut on päästetty blogissani kuitenkin aina hyvin helpolla ja olen saanut todella vähän negatiivista kommentointia blogiini, nekin vähät mitä olen saanut on liittynyt joko ulkonäkööni tai sitten olleet oikeasti todella rakentavia ja sellaista ”positiivista” negatiivista kommentointia, eli fiksuja eriäviä mielipiteitä.

Tajuan oikeasti olevani tosi tasapaksu tyyppi kun kirjoitan. Tai siis en tasapaksu, mutta hieman varovainen. Okei, olen täällä näytön takanakin tosi varovainen aina, että en loukkaa ketään ja että kaikilla on hyvä olla, mutta se ajaa minut välillä tosi tukaliin tilanteisiin. Olen vähän niinkuin oman elämän jes- mies, siis tosi ärsyttävä tyyppi!

En tiedä, että pelkäänkö jos sanon asian suoraan, että sitten huomenna kukaan ei tule enää tänne lukemaan juttujani? En minä ystäviänikään ole menettänyt vaikka joskus sanon ei. Tämäkin minun on pitänyt ihan opetella, ihan kantapään kautta. En voi miellyttää kaikkia samaan aikaan, vaikka kuinka hitosti haluaisin tehdä niin.

Tämä on ollut niin outo viikko, olen joutunut todella paljon miettimään asioita, arvoja, ystäviä, töitä, perhettä, ihan kaikkea… Tämän myötä myös päättänyt muuttaa hieman omaa asennettani elämään, tämä on vain kerran. Niinkuin sanoin, tosi outo viikko takana, toivottavasti tähän viikkoon loppui tämän syksyn surut.

Oikeasti turhaa täällä on jarrutella, pitää elää, rakastaa ja olla läsnä täysillä, ihan oma itsensä.

img_5493

emmakaisa

8 vastausta artikkeliin “Mitäs jos ei ole mitään raflaavaa sanottavaa?”

  1. Moi!

    En ole moneen vuoteen lukenut blogeja ja raskausaikana löysin sun blogin ja olen sitä nyt hetken aikaan seurannut. Olet mielestäni jotenkin niin aito ihminen 😊 Kun sanoit että olet saanut kommenteja sun ulkonäöstä niin mitä kommentteja olet siitä saanut ja miten se otat ne kommentit? Satuttaako ne?

    • No voi kiitos kiva kuulla <3 Tästä on varmaan vuosi kun sain pari kommenttia, missä ihmeteltiin kuinka Timo on halunnut minut rinnalleen kun ilmeisesti Timonnäköisen miehen ei kuuluisi olla minun näköisen naisen kanssa. Vaikka sitä jotenkin osaa asian järkeillä ja ajatella, että hohhoijjaa yhden ihmisen mielipide, niin kyllä se silti jää toki mietityttämään. Nyt vuoden, avioliiton ja yhden lapsen jälkeen tällainen ei juurikaan tuntuisi missään, mutta silloin se kyllä harmitti hetken! Ainahan tuollaiset harmittaa, vaikka kuka sanoisi mitä.. Mutta olen myös aloittaessani bloggaamisen tietoisesti ottanut tämän riskin, että näitä tulee, onneksi mulla on maailman kivoimmat lukijat nykyään <3

  2. Hei ihana ja inspiroiva!

    Oon viimeaikoina vähentänyt blogien selailua merkittävästi, mutta 100 yötä kesään on ja pysyy. Kirjottelet niin aitoa ja samaistuttavaa tekstiä, vaikka elämäntilanteet meillä onkin aivan eri – duuniorientoitunut koiran sinkkumutsi tääl huikkailee! Haluan vaan sanoa, että jatka samaan malliin, you go girl. Toki kannattaa opetella ”ei”, mutta tee se vaan itses takia. Kiltteys on ehdottomasti voimavara, vaali sitä. Itse toivon oppivani vähän pehmeämmäksi ja vähemmän ehdottomaksi luonteeksi, veikkaan et mut koetaan usein aika tilaavieväksi rääväsuuksi. Baby stepsein eteenpäin sillä saralla!

    Ihanaa syksyä koko teidän perheelle!

    Heta

    • Ihanaa kun pysyt siellä:) Juu olen onneksi oppinut sitä itsekkyyttää ja toisaalta en edes halua siitä kiltteydestä täysin eroon. Mutta kai ne ääripäät on miten päin tahansa huonot! Ihanaa syksyä sinulle ja rapsutuksia koiravauvalle <3

  3. En ole välttämättä koskaan jättänyt kommenttia, mutta täällä vakituinen lukija moi! 😊

    Aloin lukemaan joskus blogiasi treenimotivaation takia satunnaisesti, mutta raskautesi myötä tulin vakkarilukijaksi..itse nyt rv 23 😊

    Tykkään seurata blogiasi, koska vaikutat ihanan aidolta blogissasi ja kirjoitat mukavan arkisia postauksia. Tapasi kirjoittaa on miellyttävä!

    Todella ikäviä tuollaiset negatiiviset kommentit.. Itse olen ajatellut, että olette aikamoisen kuuma pari ja olet todella kaunis!!😊

    Hyvää syksyn jatkoa!!

    • Noh, niinkuin sanoin, olen onneksi selvinnyt vähällä 🙂 Voi kiitos sanoistasi, sait hymyn huulille! Ihanaa syksyä sinnekin <3

  4. Olen kaivannut monipuolisempia aiheita. Usein huomaan, että toistat samoja asioita ehkä vain hieman eri muodoissa. Olen toki lukenut aina blogiasi, en oikein tiedä miksi. Uteliaisuuttani varmasti, koska olen joskus sinuun tutustunut Kotkassa. Kirjoita vain rohkeasti eri aiheista. Emil on sinun keskipiste ja nyt huomaan, että alat enemmän kirjoittaa muustakin. Aloin jo välillä kyllästymään kun 1kk, 2kk, 3kk,4kk jälkeen synnytyksestä kirjoitit samoista asioista. Nyt ehkä sinullakin se vauvahumu alkaa hälvetä ja saat muutakin arkeesi. Sen huomaa pikku hiljaa kirjoituksistakin, että pystyt jo ajattelemaan muutakin kuin Emiliä vaikka ihania ne vauvat ovatkin.

    • Tämä juuri 😀 Mutta nyt kun alkaa taas elämään tulla muutakin sisältöä, on pää ihan tyhjä, että oliko mulla muka jotain muutakin sanottavaa… Ehkä tämä tästä taas iloksi muuttuu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta