Viimepäivien mietintöjä…

Haluan nyt olla teille rehellinen, rehellinen siitä mitä ajattelen tällä hetkellä.

Olen risteyksessä, sellaisessa risteyksessä jossa mietin blogin tulevaisuutta. Mietin ensimmäistä kertaa todella vakavasti sitä, että mitä tapahtuu minun ja blogini yhteiselle tulevaisuudelle. Viime syksynä koin samanlaisia tunteita, mutta silloin olin raskaana, nyt en keksi syytä miksi tunnen näin.

Koen ehkä haastavana sen seikan, että yhtäkkiä alan taas elää suht normaalia arkea ja Emilin kanssa elämä on aika helppoa. Oli helppo kirjoittaa ajoista jolloin kaikki tuntui vaikealta, nyt tuntuu siltä, että ei ketään oikeasti kiinnosta kuulla miten tavallista meillä on. Sitten kun kerron, että olen ihan silmät ristissä kun Emil heräsi viime yönä tunnin välein, saan kuulla, että se kuuluu asiaan – ”aina vain valitat”.

dav
 

En pystyisi enää alkaa kirjoittamaan tänne niinkuin ennen, minulla ei ole mitään tarvetta enää harmitella ruokavalion hankaluutta tai treenin tehoamattomuutta, kun syön silloin kun ehdin ja treenaan kun pystyn, nämä asiat ovat niin äärettömän toisarvoisia elämässäni tällä hetkellä. Tai tärkeitä, mutta kuitenkin toisarvoisia. Ja niinkuin asiaa vähän jo pari postausta takaperin ruodinkin, ei aina vaan jaksa olla niin kauhean syvällinenkään. Ehkä tämä kaikki mitä nyt yritän sanoa kiteytyy takaraivossani hakkaavaan ” ei ketään oikeasti kiinnosta”- ajatukseen. Ja hieman siihen, että olen asettanut itselleni sellaiset paineet blogin kanssa, että niiden yli kiipeäminen vaatisi nyt jonkun apua.

En haluaisi että blogista tulee velvoite, sillä silloin kärsii kirjoitus ja fiilis, ei tätä silloin jaksa enää tehdä. Vaikka välillä illalla huokaan, että ”pitää” päivittää blogi, on minulla silti ollut taskussa juttu jos toinenkin. Nyt vain poistan valmiita otsikoita toinen toisensa jälkeen. En koe blogia työläänä, enkä tähän kuluvaa aikaa millään tavalla raskaana. Mietin vain, että onko minulla enää blogimaailmalle mitään annettavaa? 

Tähän nyt tuskin tältä istumalta löytyy mitään ratkaisua, mutta olen päättänyt ottaa tämän kanssa nyt hieman rennommin. Älkää minua ampuko jos postaustahti hetkeksi hieman hiljenee, koitan nyt vähän ottaa aikaa ja miettiä seuraavaa siirtoani – mistään radiohiljaisuudesta en nyt kuitenkaan tässä puhu. Haluan löytää takaisin sen viime kesä- heinäkuussa kokemani aivan valtavan hyvän fiiliksen kirjoittamisesta ja myös etsiä sen kadonneen intohimon ja uskon itseeni!

Jos teitä minulle ihan todella tärkeiksi tulleita lukijoita ei siellä olisi, olisi tämä päätös aika helppo. Saan kuitenkin niin paljon iloa keskustelusta jota blogissani nykyään käydään, että jo se on syy jatkaa tämän kirjoittamista. Ehkä tämä on vain joku pieni ohimenevä kriisi, kyllä kaikki kääntyy taas hyvin päin, ainakin uskon niin!

Mutta nyt äkkiä suihkuun, sillä kymmenen minuuttia MARJAHINTIKKAAN! #shamppanjaamaanantaihin , voi kyllä!

withloveEmma

 

emmakaisa

13 vastausta artikkeliin “Viimepäivien mietintöjä…”

  1. Pidä tauko, ei siinä sen kummempaa. Mä olin melkein vuoden pelistä pois, kun ei vaan henkiset voimavarat riittäneet kaikkeen. Sitten vain tuli päivä kun halusin jatkaa taas, ja se siitä – nyt menee paremmin kuin koskaan. 🙂 Lukijat ovat löytäneet takaisin kyllä.

    • Mä nyt annan hetken aikaa itselleni tekemättä suuria päätöksiä ja jos edelleen tuntuu parin kuukauden päästä tältä, niin sit on varmaan pakko pitää pieni tauko.. Saapi nähdä 😀

  2. Voi E! Niin samoja fiilareita täällä! Ja jälleen oltiin samoissa ajatuksissa tän päivän postauksissa. Tämä elämäntilanne on todellinen crossroads kun vauva-aika on ohitse. Nyt pitäisi todella löytää se oma itsensä takaisin vuoden ”vauva sitä vauva tätä” jakson jälkeen. Kyllä se sieltä lötyy ja palaset loksahtaa taas paikoilleen. Nyt vedät hetken happea etkä stressaa sillä asioilla on tapana järjestyä. Mutta niinkuin puhuttiin sun kanssa…mä NIIN tiedän ton tunteen! Itsellä myös tauko ollut mielessä jo tovin…
    Pusuja ja jaksuhaleja murunen <3 olet tärkeä.

  3. Älä turhaan ota stressiä siitä, että olisit tylsä tai ettei ketään kiinnostaisi 🙂 Voin varmasti puhua monen muunkin puolesta, jos sanon lukevani mielummin juttuja tavallisesta elämästä, kuin semmoista perus kiiltokuvablogi höpötystä missä elämä on yhtä juhlaa ja ilotulitusta.
    Kuitenkin, jos siltä tuntuu, niin pidä tauko. Oma hyvinvointi on ykkönen, ja ei me lukijat täältä ruuduntakaa mihinkään hävitä 🙂

  4. Tämä taitaa olla sellainen tunne, jonka jokainen bloggaaja jossain vaiheessa kokee.

    Joku lukija minulle joskus kirjoitti ihanasti että ”annat itsestäsi paljon blogiin, ethän anna terveyttäsi” ja tämä on jäänyt minulle vahvasti mieleen. Haluan laittaa nämä viisaat sanat jakoon ja kertoa että kyllä me lukijat luetaan niitä juttuja vaikka vähän harvemminkin. Tai jos tarvitset taukoa, niin tulemme myös takaisin <3

    • <3 Taidan nyt vaan koittaa ottaa rennommin, tai ainakin nyt tuntuu siltä, että mielummin harvoin ja tunteella kuin väkisin päivittäin! (Paitsi jos sit tuleekin päivittäin ja tunteella niin sitten ei mitään ;))

  5. Pakko nyt ihan rehellisesti sanoa, että täällä ainakin on yksi, joka rehellisesti sanottuna odottaa jokaista postaustasi. Meillä on kolmisen viikkoa vanhempi tyttö kuin Emil ja alun haasteita on pitkälti lievittänyt se, että olen voinut samaistua arkeenne, samanikäisiä lapsia kun ei lähipiiristä löydy. Sinulla on ollut myös rohkeutta sanoa ääneen asioita, joista keskusteleminen itselle olisi julkisesti hastavaa (m. äitiyteen liittyvät negatiiviset tunteet). Kirjoituksiasi lukemalla on itselleni välittynyt tunne, että hei.. ei mitään hätää – tässäkin vaiheessa elämää olemme vain ja ainoastaan ihmisiä. Ja ihmisiä myös ilman äitiyttä, eikä siitäkään pidä potea huonoa omatuntoa. Joten jos kysyt, että kiinnostaako elämäsi, niin KYLLÄ. Minua kiinnostaa aito sinä. Toivon kuitenkin, että olet itsellesi nyt rehellinen. Suorittaminen on kaikilla elämänalueilla asia, joka estää nauttimasta elämästä. Niin varmasti myös blogin kirjoittamisessa, etenkin kun se on niin henkilökohtainen asia.

    • Kiitos Memmu <3 Tämä on varmasti ohimenevää ja itsehän minä olen päättänyt kirjoitella päivittäin, ehkä jos pitäisin välillä vapaata, olisi kaikki hieman rennompaa 🙂 Ihanaa syksyä teidän perheeseen ja jaksamista!

  6. Minua ainakin kiinnostaa siun kirjoitukset! Aina innolla odotan seuraavaa kirjoitusta! 😊 Itsekin vajaan 4kk ikäisen tytön äitinä voin niin täysin jakaa samoja ajatuksia sinun kanssa ja onkin niin ihanaa lukea millaista teidän arki on! Välillä tuntuu että on niin yksin näitten vauva-asioiden kanssa ja onkin ihana lukea kuinka siellä käydään läpi ihan samoja ajatuksia 😅 Pidä taukoa mutta älä lopeta kokonaan! Täällä yksi innokas lukija! 🙋

    • Vertaistuki on ihan parasta, välillä se pelkästään helpottaa kun yksin painii omien ajatusten kanssa! Nyt on ollut taas tämän viikon ihan hyvä fiilis, katsotaan mitä syksy tuo tullessaan – otan ainakin vähän stressittömämmän asenteen kaikkeen 🙂 Ihania päiviä sinne <3

    • Vertaistuki on korvaamaton apu ☺️
      Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! 😊 Kiitos, ihania päiviä myös sinne<3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta