Te kysyitte kesäkuussa, mitä vastaisin nyt?

Törmäsin taannoin postaukseeni, jossa vastasin lukijakysymyksiin vauva- arjen asioista.. Moni asia oli silloin vielä niin arka ja pinnalla, että huomaan niiden näkyvän vastauksissa, ajattelinkin vastata uudestaan näihin kysymyksiin, sillä moni asia on kyllä todella muuttunut ja minä kasvanut tuosta postauksesta.

 

Alkuperäinen postaus TÄÄLLÄ

 

Poditko koskaan vauvakuumetta?

En potenut. Minulle lapsen tekeminen oli enemmän sellainen päätös haluta lapsia. Olen ajatellut itseni juurikin yhden pojan äitinä, mutta vauvakuumetta minulla ei ole ikinä ollut, eikä varmaan tulekkaan.

Haluatko lisää lapsia?

En, en usko, että haluan.. En ehkä ole asian suhteen enää niin ehdoton ja olen jopa sanonut, että jos näyttää siltä, että Emil on noin sosiaalinen kuin mitä hän on joudutaan tätä asiaa varmaan miettimään vielä uudestaan. Mutta toistaiseksi tuntuu hyvin vahvasti siltä, että lapsiluku on nyt täynnä.

Millainen kokemus synnytys sinulle oli?

Synnytys oli pitkä. Niinkuin kesäkuussa vastasin oli se aika kivuliaskin ja ehkä silloin oli vielä asiat hieman liian hyvässä muistissa. Nyt kun mietin synnytystä, niin ajattelen sitä lähinnä sellaisena ”hitto mähän selvisin siitä tosi hyvin”- asenteella.. Tai sellaisella, että kyllä oon kova mimmi kun kestin sen. Siis ei se todellakaan ollut mikään lempikokemus elämässä, mutta ehkä siihen osaa nyt suhtautua jo vähän kevyemmin kuin silloin.

Minkälaisen ihmisen haluat pojastasi kasvattaa?

Haluan Emilin olevan itsevarma, luotettava, itsenäinen ja avoin. Haluan, että hän kohtelee kaikki ihmisiä tasavertaisesti ja katsoo aina elämässä myös niinä heikkoina hetkinä eteenpäin. Haluan, että hän oppii minulta kyvyn ajatella, että kaikessa on aina myös se positiivinen puoli ja jos sitä ei nyt näe, niin se kyllä joskus selviää.
Kummasta luulet tulevan tiukempi kasvattaja, sinusta vai Timosta?

Tavallaan Timosta, mutta olen huomannut, että minusta on alkanut kuoriutua myöskin aikamoinen mutsi 😀

Onko äitiys ollut sellaista kuin ajattelit?

EI.. Ei äitiyttä voi oikein ajatellakkaan ennenkuin sen on itse kokenut. Ajattelin olevani aivan erilainen kuin mitä nyt olen ja ajattelin niiiin itsekkäästi kaikesta vielä ennen Emilin syntymää. Tärkeää oli oma- aika ja ne omat asiat, ei sitä tajunnut silloin, että kun vauva tulee on se oma elämä aika monta kuukautta ihan toissijainen asia. Nyt toki alkaa taas vanhatkin asiat kiinnostaa. Ehkä suurin ihme on ollut se rakkauden määrä jota koen. En olisi ikinä uskonut rakastavani jotain niin paljon kuin miten rakastan Emiliä. Vaikka tarvin oikeasti välillä happea ja voin ihan rehellisesti myöntää, että osaan olla vuorokauden helposti erossa lapsestani, on tuo pieni ihme silti minun elämässäni niin paljon rakastetumpi kuin mitä ikinä olisin voinut kuvitella.

 

Onko sulla herännyt negatiivisia tunteita tai tullut sellainen olo, että mihin sitä onkaan ryhtynyt?

On. Jos joku äiti väittää toista hän valehtelee. Nykyään noita tunteita on vähemmän ja arki muuttuu koko ajan paljon helpommaksi ja elämä kivemmaksi. Alussa kaikki oli uutta ja vaikeaa ja Emilin vatsanväänteet tuntuivat loputtomilta. Jos olisin esimerkiksi kesäkuussa tiennyt millaista elämämme on nyt, olisi kaikki tuntunut varmasti paljon helpommalta ja kaikkia itkuja olisi sietänyt paremmin, kun lopulta ne kestivät niin vähän aikaa, että ihan naurattaa..

img_6717

 

 Oletko ajatellut olla kotona vauvan kanssa pitkään, vai palaatko työelämään vanhempainvapaan jälkeen?

Noh, tässä asiassa olen muuttanut nyt kahteen otteeseen jo mieltäni. Ensin olin, että heti tammikuussa, sitten kun E syntyi, sanoin lähteväni ensivuoden elokuussa, mutta nyt jos työkuvioni yhtään selviää niin voi olla, että jo helmikuussa. Saa nyt nähdä. Okei, asioiden pitää kyllä alkaa pian ratkeamaan, sillä päiväkotipaikka pitää laittaa hakuun. Mikään kiire minulla ei ole, mutta yksi minua kiinnostava työhomma alkaisi juuri helmikuussa ja en halua sen menevän sivu suun. Jos se ei onnistu niin sitten uskon, että olen sinne ensi elokuulle kotona.

 

Millaisia kasvatusajatuksia sinulla on, pitääkö vauva opettaa heti tavoille vai saako vauva-aikana olla rennommin?

Ajattelin, että joo heti tavat pöytään ja minä alan pitää jöötä.. HHAHAHHAHAHHAHAHahAHHaHAhhahah.. JEP! se on just mennyt niin… Nimierkillä näkisittepä meidän keittiön iltapuuron jälkeen. Katsotaan sitten vuoden päästä uudelleen. Okei, aina sanotaan kiitos kun ollaan syöty ja tällaiset muutkin asiat ollaan otettu jo nyt käyttöön. Omaa esimerkkiä koitan miettiä jo nyt.

Miten miehesi osallistuu vauvan hoitoon? 

Osallistuu. Toki hän käy töissä, joten tietenkin minä hoidan Emiliä enemmän. Timo on kuitenkin sellainen, että saan silloin mennä omia menojani kun tarvii, Timo ja Emil pärjää hyvin keskenään!
Haluatko olla samanlainen vanhempi kuin mitä omat vanhempasi ovat olleet?

Joo ja en.. Haluan ottaa ne parhaat jutut omaan käyttöön, mutta toki minä olen minä ja olen vanhempi omalla tavallani!

Suosikki lastenvaatekauppa?

Zara on ihan huippu, Name it:tiltä ja ellokselta tulee myös ostettua paljon vaatteita, kun ne sopii Emilin vartalon malliin. Minulla on taas näissä vaate-asioissakin niin sairaan kallis maku, että jos minulta kysyttäisiin ostettaisiin Emilin vaatteet varmaan kaikki jostain gugguulta 😀 Tykkään, että Emilillä on tietyn tyylisiä vaatteita ja minusta on hauska häntä pukea. Toki tällä hetkellä käytäntö menee melkein edelle, sillä kaikki vaatteet on jossain porkkanassa, vaikka olisin käärinyt koko vauvan essuun, niin ei ihan just nyt tule mieleen pukea tuota mihinkään 100€ haalariin lounaspöytään.. Onneksi käytettynä löytää kyllä ihan uudenveroisia vaatteita suht kohtuulliseen hintaan. Metsolan pipo oli vastikään pakko kotiuttaa, vaikka se oli suht suolaisen hintainen.

img_6719

 

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta