Paska mutsi?

img_7431

On rikkaus, että ympärillä on useita erilaisia äitejä, sen mukana myös erilaisia kasvatustapoja ja erilaisia käytäntöjä. Puhuin tänään rakkaan ystäväni kanssa stressin aiheista äitinä. Minä sanoin, että välillä kuunnellessani ympärilläni olevia äitejä mietin, että olisiko minun pitänyt tästäkin asiasta ottaa enemmän selvää, tai ylipäätäänsä vähän edes murehtia. Koen välillä ehkä hieman alemmuudentuntoa, sillä en oikein osaa muotoutua tavallisen äidin muottiin.. Vai onko sellaista edes olemassa? Minä olen aika huoleton tuon Emilin kanssa, taisin jättää stressin synnytyssaliin, sillä raskausaikana stressasin sitten tämänkin edestä.

Kotimatkalla kävin kuitenkin miettimään itseäni äitinä. Olenko minä jotenkin liian huoleton asioiden suhteen, olenko niin hyvä äiti Emilille kuin mitä voisin olla? Niinkuin varmaan lukijani jo tietävätkin, meillä loppui imetys kolmisen kuukautta sitten. Emil on siis ollut yli puolet elämästään jo korvikemaidon varassa, ja vielä sen ihan lehmänmaidon – ihan oikeasti en edes tiennyt mitä eroa eri nanneilla on ja se ainut luomu vaihtoehtokaan ei tuntunut sopivan lapselleni.

Kiinteät aloitettiin urhoollisesti itse soseuttamalla ruokia. Sitten Emil teki täyslakon ja ainoa mikä maistui oli bonan kasvissose… Nyt en ole enää edes jaksanut kokeilla, että maistuisiko mamman kokkailut, poika syö Pirkka:n tekemää ”luomu” ruokaa antaumuksella. Toiveena kyllä on, että hän siirtyisi pian kokonaan sormiruokailemaan, tämä äiti on tässä asiassa vain hieman epävarma ja etenemme todella hitaasti.

Me olemme paljon reissussa ja muutenkin liikkeellä, välillä on sellaisia päiviä kuin tänään kun Emil leikki niin täysillä, että yhdet unet jäivät välistä ja Emil nukahti lopulta lattialle. Emil nukkuu nähtävästi vain vaunuissa nykyään unensa, tai sitten en vain jaksanut taistella häntä uneen. Emil menee yöksi mummilaan lauantaina ja vanhemmat lähtevät viettämään aikuisten aikaa, no hän on kyllä hoidossa todella harvoin, että tästä tuskin tarvitsee potea huonoa omatuntoa.

img_7441

Kun sitten silittelin lastani vilkkaan päivän jäljiltä uneen mietin, että minä olen hänen äitinsä. Olen se ihminen, joka saa Emilin nauramaan ihan katketakseen ja kuka saa pahimmankin murheen taltutettua. Olen se ihminen, joka saa tuon vauvan rauhoitettua yölliseltä itkulta takaisin uneen ja jonka perään tuo itkee kun häviän nurkan taakse.

En ehkä ole ihan oppikirjan mukainen äiti, enkä varmaan tule koskaan olemaan. Mutta hitto vie, minä olen kuitenkin äiti ja rakastan Emiliä varmasti vähintäänkin yhtä paljon kuin kuka tahansa muukin äiti lastaan. Ystäväpiirissäni on monta erilaista äitiä ja mikä rikkaus on, että voimme jokainen oppia toisiltamme ja jakaa niitä erilaisia kokemuksia. Ehkä minäkin taas kaivan sen kokkikirjan kaapista ja koitan tarjota E:lle itse tehtyä ruokaa. Jos jotain olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana oppinut on se, että jokainen on äiti omalla tavallaan ja jokainen äiti on lapselleen paras. img_7443

 

emmakaisa

6 vastausta artikkeliin “Paska mutsi?”

  1. Jokainen on paras äiti omalle lapselleen kunhan lapsi saa välttämättömän hoidon (ruoka, puhtaanapito, syli jne).

    Jos yhtään lohduttaa niin mun esikoinen (11v) on kasvatettu korvikkeella 6 kk eteenpäin ja ruokittu johonkin reilun vuoden ikään purkkiruualla. Poika on terve kuin pukki, iloinen, pärjää koulussa, hänellä on paljon kavereita ja pärjää urheilussaan. Hän on vastuuntuntoinen, osaa uida vaikkei vauvauinnissa käytykään 😄
    Ihan samojen asioiden äärellä silloin painin kuin sinä nyt. 10 vuotta eteenpäin ajateltuna niin vauva-aika oli ja meni. Se oli lyhyt pätkä verrattuna päiväkotiaikaan ja kouluaikaan. En enää edes ajattele miten sitä kipuili noiden asioiden kanssa ja vertaili itseään muihin äiteihin.
    Kuopus on nyt 1v enkä tunne itseäni sen paremmaksi äidiksi, vaikka hänelle olen aina syöttänyt itse tekemiäni ruokia. En sormiruokailuta häntä, koska on tuo 11v:kin oppinut syömään tähän päivään mennessä ihan itse niin eiköhän tuo 1v:kin opi 😄 Ihan sama mikä on nyt in.

    Sä riität ja oot paras äiti lapsellesi! Pidä sun rentous 😊

  2. Ihana teksti ja sinä olet ihana äiti! Pystyn kyllä samaistumaan ajatuksiisi täysin! Täällä 6kk neiti menee vielä täysimetyksellä ja ollaan itsetehtyjen soseiden maisteluasteella vasta. Maistellaan päivittäin, tai ainakin niinä päivinä kun muistan sosetta pakkasesta sulattaa 😀 Mutta on kyllä tullut itsellänikin monesti mietittyä että olenko liian huoleton. Tuntuu että päivät ja kuukaudet menevät niin nopeaa ohi että pitäisikö tässä keretä murehtia! Ehkä on ihan hyvä että ei ehdi, eiköhän me olla loistavia äitejä kaikki 🙂
    Kiitos kun kirjoitat blogiasi, suhun on helppo samaistua ja sun snäpit ja blogikirjoitukset on ihanasti elämänmakuisia ❤️

  3. Minusta on tervettä tuntea olevansa paska mutsi. Sehän tarkoittaa vain, että olet huolissasi lapsestasi ja haluaisit tehdä hänen eteensä enemmän 🙂 Minä imetän, teen itse ruoat lapsille ja olen heistä erossa todella vähän. Silti koen olevani ”paska mutsi” erilaisten asioiden takia 😀 esimerkiksi tänään väsyttää, en jaksa viedä muksuja ulos ja tiskivuori kasvaa pöydällä… mut huomenna on uus päivä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta