Kääk, olenko tullut vanhaksi?

Kun lähdin maanantaina aamulla kotoa mietin, että teenköhän nyt emämokan kun jätän laittamatta UGG:it jalkaan ja toppatakin päälle? Jääräpäisenä sipsuttelin talven selkään biker- nilkkureissani kääriytyneenä villakangastakkiin, ennen iltapäivää oli jo täysin selvää, että asuni ei sovi säähän laisinkaan.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alan viihtyä lämpimissä vaatteissa. Jos vielä muutama vuosi sitten paljaat nilkat pakkasella olivat vain osa asua, on se nyt äärimmäinen poikkeus ja sekin yleensä salille mennessä. Jos minulla ja isälläni olisi saman kokoinen jalka, niin laittaisin varmaan  jalkaani hänen talvikenkänsä, toppavaatteita lainaan varmasti. Tämä junalla liikkuminen on siitä haastavaa, että kun et voi ottaa mukaan sekä lämpöä, että tyyliä ja on vaan päätettävä mikä menee etusijalle. En tiedä mikä mielenhäiriö minulla kävi kun päätin valita tyylin – en enää ikinä nykyään tee niin!

img_7916

Onnea on parhaat ystävät, joilla kasvaa vatsa, sillä heillä on luonnollisestikin minulle lainaksi vaatteita jotka eivät enää mene heille päälle.. Tänään oli jo paljon mielyttävämpää hipsiä autolle, kun päällä oli jotain mikä piti tuon järkyttävän purevan pakkasen. Huomenna pitää kai uhmata tuota säätä oikein kunnolla, sillä olen lähdössä bussiretkelle Kotkaan. Välillä sitä kyllä toivoisi, että meillä olisi kaksi auta, mutta hyvin olen päässyt paikasta toiseen ilmankin. Koitan nyt tsempata kaikki voimani, jotta pitäisin tästä talvesta, sillä en ole ollenkaan talvi- ihminen.. Ainakin tarvin ne vähän lämpimämmät vaatteet.

Viikko on ollut juuri sellainen kuin mitä tähän väliin kaipasinkin. En voi sille mitään, mutta juuri nyt minun sydämeni on täällä kaakossa. Oikein ahdistaa ajatus paluusta takaisin Tampereelle, vaikka kyllä sielläkin hyvä on olla. Jotenkin jokaisella kerralla löydän taas yhden syyn enemmän, miksi haluaisin pakata laukkuni ja tulla kotiin…

img_7921 img_7923

 

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta