Isän tyttö

On hassua ajatella, että olen elämässäni oikeastaan aina kääntynyt kaikissa asioissa isäni puoleen.  Isäni ei ole todellakaan päässyt kanssani helpolla kun puhutaan kasvattamisesta ja hän on todella saanut antaa paljon anteeksi ja paljon on varmaan jäänyt pyytämättä. Huolimatta järkyttävistä teinivuosistani olen ollut aina isän tyttö.

Tarvii mennä aika kauas tajutakseen, kuinka rakkaita omat vahemmat ovat. Ei ole asiaa, josta en isälleni tänä päivänä kertoisi, tai mistä en hänelle soittaisi. Edelleen lähes viikottain kuulen isäni pudistelevan päätään minun jutuilleni. Olemme kuitenkin jollakin tasolla niin samanlaisia, että osaan melkein jo ennalta tietää, mitä hän mistäkin ajattelee.

Isä on se vanhempi joka on toiminut minun makutuomarinani useaan otteeseen ja ei tästä ole kuin pari viikkoa, kun viimeksi käytiin yhdessä kaupoilla. Luotan hänen saumattomaan tyylitajuunsa ja uskon, että olen mieltymykseni esteettisiin asioihin perinytkin juuri häneltä. Tykätään tosi monesti ihan samoista jutuista oli kyse sitten vaate- merkit, taikka punaviini 😀 Tyylikkyydestään huolimatta isä osaa kuitenkin heittäytyä tilanteeseen kuin tilanteeseen, kuhan kyse ei ole lautapeleistä – silloin on kyse elämästä ja kuolemasta… Etenkin jos hän häviää.

Mitä vanhemmaksi tulen itse, sitä tärkeämmäksi omat vanhemmat käyvät, samalla pelko heidän menettämisestään tulee koko ajan todellisemmaksi. Aika tuntuu armottomalta ja vuodet toinen toistaan lyhyemmiltä. Toivon tietenkin, että aika on meidän puolellamme ja saamme viettää yhdessä vielä lukuisia vuosia ja isäni saa nähdä Emilin kasvavan. Lähipiiristäni on lähtenyt liian monta isää ja saan olla syvästi kiitollinen siitä, että meillä on vielä aikaa.

Ikäväni takaisin kotiseudulle kasvaa päivä päivältä. Perhe on siihen suuri syy, sillä en halua hukata yhtään vuotta erossa heistä. Haluan olla täällä kun meidän apuamme tarvitaan ja antaa takaisin sen kaiken, mitä olen itse heiltä saanut. Kun kysyi isältäni, että mikä on ollut vaikeinta isyydessä, sain vastauksen, että lasten muutto pois kotoa – nyt me olemme todella kaukana kotoa.

Olen ihan äärettömän ylpeä minun isästäni. Oikeastaan vaikka en sitä teininä myöntänyt, niin olin hänestä ylpeä silloinkin – salaa taisin pitää häntä jopa vähän coolina… Toivon, että isä säilyttää särmänsä elämässään loppuun asti, sillä minun isäni on edelleen maailman siistein iskä!

Ihanaa isänpäivää kaikille isille<3

_dsc8024 _dsc8027

emmakaisa

2 vastausta artikkeliin “Isän tyttö”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta