Vain hullu perustaa äitiysblogin esikoisensa saatuaan!

img_8371

Jos kiteyttäisin ajatukseni blogin pitämisestä esikoisen syntymän jälkeen, olisi se varmasti älä ikinä sano älä ikinä. Näin nyt reilusti jo voiton puolella vauvavuotta melkein huvittaa viimeiseen vuoteen liittyneet ajatukset. Mitä pidemmälle olen tätä matkaa taivaltanut, sitä armollisempi olen mielipiteineni alkanut olemaan.

Oikeastaan jo raskauden alkuvaiheessa alkoi se ”mä en ainakaan” ”no noin en tuu kyllä ikinä tekemään”- laulu. Tätä laulua jatkui varmaan siihen asti kun tajusin, että ei hitto eihän mikään meinaa mennä niinkuin olin ajatellut.

Minun mielestäni meille äitiysbloggareille pitäisi laittaa joku ekan vauvavuoden karenssi siitä päivästä kun tekee sen ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Tai sitten pitää olla munaa myöntää, että eihän tämä nyt ihan mennyt niinkuin ajattelin. Sitä on monesta asiasta niin ehdoton ja naivi, että on välillä jopa hieman noloa syödä sanojansa vähän väliä. Etenkin kun sitä ei yhtään tiedä, että mitä tuleman pitää. Ajatuksena kun kaikki on niin erilaista kuin mitä se todelllisuus sitten oikeastaan onkaan. Sitten jälkikäteen voi hyvillä mielin sanoa, että hei tämä toimi meillä, tai näin koin nämä asiat hyväksi!

img_8379

Jos nyt saataisiin toinen lapsi olisin niin eri meiningillä kaikesta. Pingottaisin varmaan puolet vähemmän ja ajattelisin vielä sitäkin vähemmän. On välillä melkein surkuhupaisaa ajatella, että minä ihan oikeasti ostin esimerkiksi itselleni fitmama- nettivalmennuksen kun Emil oli jotain 6- viikkoinen kuvitellen, että tulisin sitä noudattamaan. Minä ihan oikeasti ajattelin, ajattelin ties mitä ja aivan liikaa ääneen. Toisaalta jos mitään ei olisi koskaan kirjoittanut ylös, niin en pääsisi naureskelemaan itselleni koskaan jälkikäteen. Minusta on nimittäin todella hauskaa lukea vanhoja postauksiani ja miettiä, että voi luoja!

Yksi asia on aivan varma! Minulla ei ole hajuakaan lapsen kasvatuksesta ja vaikka kuvittelisin mitä, tulee kaikki olemaan tulevaisuudessakin jotain aivan muuta kuin mitä olin ajatellut. Vaiheita tulee ja menee, mutta jokaisessa on nähtävästi ne omat haasteensa ja ilonsa. Mitään en enää kyllä tule etukäteen huutelemaan, sillä vasta kokemus näyttää sen, että mikä toimii meillä ja mikä ei!

Ehkä siinä on jotain arjen komiikkaa kun bloggailen tänne milloin mitäkin ”faktaa” äitiydestä ja pian olen, että oho ei se mennytkään niin.. Onnea on hyvä itseironia ja rento meininki<3

img_8362

emmakaisa

12 vastausta artikkeliin “Vain hullu perustaa äitiysblogin esikoisensa saatuaan!”

  1. Moi! Lukijana on tosi kiva kuulla siitä, kuinka ajatukset ja odotukset saattavat matkan varrella muuttua. Olisihan yllättävää, jos näin ei kävisi minkään asian suhteen. Tähän törmäämme myös varmasti kaikki, joten hyvää vertaistukea.

    • Totta tuokin, en kyllä jaksaisi itsekkään lukea tekstejä joissa ei koskaan oltaisi epävarmoja tai mietittäisi omaa tekemistä 🙂

  2. Hei!
    Minut on tää vauva-arki tehny niin hajamieliseksi, etten todellakaan muista olenko ajatellut joistain asioista eri tavalla aiemmin kuin mitä nyt niiden ollessa ajankohtaisia.
    Yhden asian muistan päättäneeni jo raskausaikana: en todellakaan tule lukemaan yhtään lastenkasvatuskirjaa. Tämä päätös on toistaiseksi pitänyt (tytär tosin vasta 7kk) ja maalaisjärjen käyttö hyväksi havaittu.

    • No en mäkään varmaan muistaisi jos en olis näitä asioita tänne kirjoitellut 😀 Mä en kanssa oo mikään kasvatus- opas ihminen. Silloin raskaanaollessa luin kyllä paljon kaikkia vauvan- hoito juttuja kun ei mitään hajua ollut mistään, mutta kyllä mä kanssa luotan omaan järkeeni. Jotain Sinkkosen Jarin 95- vuonna kirjoittamaa kirjaa, mutta ei kyllä jaksa oikein keskittyä kun koko päivän on häärännyt Emilin kanssa 😀

  3. Itsehän julistin neuvolassa, että kuinka meillä on lapselle rempattu oma huone, jossa hän alusta asti nukkuu omassa sängyssään niin saa edes isi nukkua. No sitten saatiin suvun vanha kehto meidän makkariin ja vauvan oli siinä tarkoitus nukkua. Mun kaikkien kavereiden ja sukulaisten lapset on aina omissa sängyissään nukkunu enkä ollut edes kuullut mistään perhepedistä ennenkuin hyvä ystäväni sai esikoisensa 2kk mua ennen. Sit mä muutaman yön olin valveilla ja yritin vauvaa syötön jälkeen nukuttaa kehtoon, kunnes yotesin et miks mä tätä teen ku voisin nukkua. Meidän 11kk nukkuu edelleen reilu puolet yöstä meidän sängyssä, koska arvostan unta ihan liikaa 😂

    • Meillä nukkui Emil myös ekat kolme kuukautta meidän kanssa vaikka vannoin, että hän ei ikinä nuku.. Parempi että ei julista mitään kun ikinä ei voi tulevasta tietää 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *