Äiti on äidille susi!

Minulla meni totaalisesti eilen illalla kuppi nurin tämän asian kanssa, viimeinen niitti oli kuitenkin tänään aamulla kun luin Monnan postauksen. En vaan voi käsittää kuin suoraan sanottuna perseestä me ihmiset ja etenkin äidit voimme toisillemme olla..

Olen seurannut aktiivisesti monia facebookryhmiä ja ihan rehellisestisanottuna en ole uskaltanut oikein missään avata keskustelua, vaikka ehkä olisi joskus tehnyt mieli. Jokaisessa ryhmässä tietyn tyyliset aloitukset saavat heti sen paska- mutsi leiman päälleen ja kysyjä hiljennetään iäksi. Aina on joku äiti joka kasvattaa nykyisten kasvaturstrendien mukaisesti vauvaansa ja kokee sen ainoaksi oikeaksi tavaksi ja ampuu kaikki vääräuskoiset ympäriltään.

Muistan miten silloin kun Emil syntyi luin jostain, että kun lapsen laittaa omaan sänkyyn nukkumaan, pirstaloituu hänen sielunsa. Luin, että lapsi kokee ties mitä ollessaan erossa vanhemistaan ja voi loppu elämän kärsiä tästä. No meillä on oltu erossa yksin ja yhdessä ja ihan tasapainoiselta tuo meidän vauva siitä huolimatta näyttää. Mutta siis tämä nyt ei ollut pointti, vaan se, että minua alkaa oikeasti ottamaan päähän tämä jatkuva toisen dissaaminen.

Kuulkaas sellainen juttu kun… VANHEMMUUS EI OLE MIKÄÄN FAKIN KILPAILU!

Täällä ei jaeta mitään vuoden mutsi palkintoja niille, jotka ehtivät eniten käydä kertomassa uusille äideille mitä he tekevät väärin. En kestä muutenkaan tapaa tulla kertomaan, että kuule kun tuo sinun tapasi on ihan kakka ja minä tässä osaan ja tiedän paremmin. Itsellä tulee ainakin aina siinäkohtaa sellainen fiilis, että no jos paremmin tiedät, niin tuuppa sitten kasvattamaan tämä minun vauvani ja elämään tämä minun elämäni. Kun meitä vanhempia on just niin monta erilaista kuin mitä meitä on olemassakin ja vaikka joka tuutista toitotetaan, että ei ole yhtä oikeaa tapaa olla vanhempi, niin silti on näitä kaikkitietäviä, joilla on se ainut oikea tapa.

Oikeasti jos tilanne on niin hyvin omassa kotona, että ehtii käydä toistenkin lapset kasvattamassa, niin sitten voi miettiä vapaaehtoistyötä tuolla apua tarvitsevien perheiden parissa, siellä kun niitä elämänhallinnan ongelmia monesti on ja kaivattaisi sitä kasvattajaa. On ihanaa saada hyviä vinkkejä, etenkin kun meilläkin on ensimmäisestä lapsesta kyse ja vertaistuki on kultaakin kalliimpaa.

Se, että siellä joku kokee asialliseksi sanoa toiselle äidille, että hän on pilannut lapsensa aivojen kehityksen, tai toisessa tapauksessa lapsi tulee sairastumaan mielenterveysongelmiin äidin olemassa olon vuoksi, on minusta aivan järkyttävää. Voin ihan suoraan sanoa, että KUKAAN tuntemistani äideistä ei halua vauvalleen tai lapselleen muuta kuin sitä suurinta rakkautta ja kaikkea hyvää tässä maailmassa. Ei ole mitään niin suurta kuin äidin ja isän rakkaus omaa lasta kohtaan.

Joten seuraavan kerran kun alat kasvattamaan toisia äitejä somessa tai ihan missä vaan niin keitäppä mielummin vaikka kuppi kahvia ja katso kissavideo, sillä muiden moralisoinnilla ei tule kun kaikille paha mieli!

aitikollage

 

emmakaisa

7 vastausta artikkeliin “Äiti on äidille susi!”

  1. Olen seurannut aktiivisesti monia facebookryhmiä ja ihan rehellisestisanottuna en ole uskaltanut oikein missään avata keskustelua, vaikka ehkä olisi joskus tehnyt mieli. Jokaisessa ryhmässä tietyn tyyliset aloitukset saavat heti sen paska- mutsi leiman päälleen ja kysyjä hiljennetään iäksi. Aina on joku äiti joka kasvattaa nykyisten kasvaturstrendien mukaisesti vauvaansa ja kokee sen ainoaksi oikeaksi tavaksi ja ampuu kaikki vääräuskoiset ympäriltään.

    tää tuli heti mieleen et anna palaa vaan frankie eiks se vituta enemmän et jättää jotain sanomatta?.. jos et oo pahantahtoinen muita kohtaan niisät omsita jtuuista ja aidoista tunteista voi aina joku oppia jotain tai sitten ei mut rohekesti vaan sanot mikä tällänen palsta on ja pääseekö isukit sinne joskus kuulin sellasesta ku äitlyt facebookki ryhmä josssa toisia teurastetan meinasin jo luoda nais profiilin et miten siellä tehdään juttui mut se on jo ahuska nimi äitylit 😀

  2. Muistan miten silloin kun Emil syntyi luin jostain, että kun lapsen laittaa omaan sänkyyn nukkumaan, pirstaloituu hänen sielunsa. Luin, että lapsi kokee ties mitä ollessaan erossa vanhemistaan ja voi loppu elämän kärsiä tästä. No meillä on oltu erossa yksin ja yhdessä ja ihan tasapainoiselta tuo meidän vauva siitä huolimatta näyttää. Mutta siis tämä nyt ei ollut pointti, vaan se, että minua alkaa oikeasti ottamaan päähän tämä jatkuva toisen dissaaminen.

    älä ota tästä yhtään stressiä katsos mun mielest’ se kehittää taas lapsen omatoimsiuutta kun joutuu oleen ”yksin” välillä ja omaa mielikuvitusta ja miten se voi särkyä jso se et menee jo vauvana nukkumaan omaan sänkyyn särkee kun sehän kasvaa sitten silali net tottuu nukkumaan yksin eikä tiedä että pitäisi aina nukkuu vieressä jänniä olettamuksia teksinköhän ihan piruuttani nais proofiilin voisin olla lilli lisänimetön 😀

  3. Miks mä en oo koskaan osannut ottaa paineita tällaisesta asiasta. Jos joku on eri mieltä mun kanssa niin antaa olla. Hei ihmiset, jos tiedätte tekevänä oikean ratkaisun itsenne ja vauvan kannalta niin tarviiko siitä ottaa kierroksia et joku on eri mieltä? Kai sitä voi itsekin suhteuttaa vähän saamaansa ”palautetta”. Jos joku väittää jotain ihan hullua niin todennäköisesti se on ihan hullua eikä totta. Et toisesta sisään ja toisesta ulos.

    Voihan se olla et omalla kohdalla aika kultaa muistot. Eikä muista miltä ne ohjeet tuntui vauva-aikana. Mut vanha viisaus pitänee paikkaansa, pienet lapset, pienet murheet. Tietysti se on hyvää harjoittelua jo nyt oppia suodattamaan saamaansa palautetta ja tehdä kuitenkin miten itse parhaakseen näkee. 🙂

    ei kaikki äidit oo toisilleen susia, on meitä kai normaalejakin täällä 😀 tai voihan se olla et tällainen ajattelumaailma on jonkun mielestä täysin epänormaali 😉

    • Toiset on myös herkempiä tälle kritiikille. Mä ehkä itse olin sillon aluksi tosi herkkä, nykyään suodattaa jo aikalailla kaiken kun tiedän, että meillä homma pelaa. Tämä teksti kimposi ystäväni saamasta suoranaisesta kakkamyrskystä, jossa oltiin jo todella pilkun päällä moneen otteeseen!

      Ja siis onneksi meitä ihan tavallisia äitejä on suurin osa, tuntuu vaan, että monessa asiassa se vähemmistö on suurimmassa äänessä 🙂

  4. Lapsien kanssa on ihan sama kuin esim. koirien (niistä tiedän niin siksi esimerkkinä). ”Koulutussuuntia” on monia ja Roomaan on monta tietä. Tärkeintä on omasta mielestäni mennä sen lapsen/koiran mukaan eikä sokeasti jotain opuksia lukien. Ja jotkut suuttuu aina kun vertaan koiria ja lapsia. 🙂

    • Niin joo kaikki koiranomistajat aina sanoo, että niiden kanssa on ihan sama juttu 😀 Minä en niistä tiedä mitään 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *