Puhutaampa vähän siitä vanhempien omasta ajasta….

timojaemma

Minähän en pidä sitä laisinkaan haitallisena, että vauvan kanssa on pelkästään välillä isä, isä ei nimittäin minun silmissäni ole mikään hoitaja vaan täysipainoinen vanhempi. Toki äidin imettäessä se ykkösvanhempi on äiti, etenkin jos vauva ei huoli pulloa. En pidä vauvalle haitallisena sitä, että vanhempi saa välillä tuulettaa aivojaan.

Meidän perheessä se vanhemman oma aika ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Jotenkin kuvittelin ennen synnytystä, että kun Emil syntyy teen kaikkea tosi normaalisti ja Timo hoitaa Emiliä paljon. Varmasti hän hoitaisikin, mutta työnsä takia on poissa kotoa niin, että aikaa tosiaan ei juurikaan ole. Noh, tilanteen mukaan ja pääasia, että hän on töissä. Fakta on kuitenkin se, että sitä omaa aikaa minulla on maksimissaan pari kertaa kuussa ja silloinkin yleensä se on jotain sovittua menoa (okei toisilla ei sitäkään). Haluaisin sanoa, että se riittää minulle, mutta silloin valehtelisin. Se ei todellakaan riitä.

Koetan asennoitua tähän nyt vaan vaiheena. Toisaalta pian lähden töihin ja saan tuulettaa aivojani useampaan kertaan viikossa, joten uskon suhtautuvani tähän ajanpuutteeseen aivan eri tavalla. En nimittäin halua ratkaista tätä omaa aikaani viemällä Emiliä 5x viikossa lapsiparkkiin, vaikka kyllähän sielläkin varmaan viihtyisi. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että pitäisin lapsiparkkia jotenkin pahana paikkana. Emil on kuitenkin vielä niin pieni, että mielummin sitten on isän kanssa ja vaikka pari kertaa kuussa käy totuttelemassa lapsiparkkiin. Ja lapsiparkissakin on se puoli, että ainakin minulla on koko ajan ajatukset siellä Emilin luona, enkä oikein osaa keskittyä kuin siihen, että ehdin tehdä edes vähän jotain jos Emilillä menee vaikka hermo.

Puhuttiin tuossa ystäväni kanssa omasta ajasta. Hän sanoi, että ei koe tarvitsevansa omaa aikaa kun viihtyy niin hyvin vauvansa kanssa. Toivoisin, että kukaan ei ajattele tarvitsevansa omaa aikaa lapsestaan, koska ei pidä lapsestaan tai viihdy hänen kanssaan. Minä rakastan Emiliä ja tykkään viettää aikaa hänen kanssaan. Emil on kuitenkin siinä iässä, että kun päivässä ei ole hetkeäkään aikaa edes ajatella omia ajatuksia, on  joskus oikeasti aivan ihanaa saada käydä vaikka kaupassa aivan omassa seurassaan. Olla hiljaa ja ihan yksin. Sitten sitä taas jaksaa painaa tuon beben kanssa täysillä eteenpäin.

Me olimme eilen Timon kanssa ihan kahdestaan käymässä Helsingissä. Emme ole Emilin syntymän jälkeen tehneet oikein mitään ihan kahdestaan. Kerran käytiin salilla ja kerran ollaan istuttu kahdestaan hetki viinilasien äärellä odottamassa ystäviämme. Eilen sitten saatiin vaari ja pappa Emilin vahtiin ja lähdettiin A- lehtien kuvausten kautta käymään nopeasti syömässä ja vähän ostoksilla. Olimme kaiken kaikkiaan kuusi tuntia pois ja tämä nyt on varmaan jonkun mielestä ihan kauheasti sanottu, mutta minä todella nautin ajastani. Oli ihanaa käydä ravintolassa syömässä ja keskittyä vain siihen omaan ruokailuun ja oli ihanaa käydä vaatekaupassa keskittyen vain niihin omiin hankintoihin. Oli ihanaa istua autossa etupenkillä ja jutella Timon kanssa aikuisten juttuja – keskittyä ihan vain toisiimme!

Oli myös ihanaa tulla tänne vaarin luo takaisin Emilin luokse, sitä oli taas kuin uudestisyntynyt tuon reissun jälkeen. 

Mitä mieltä siellä ollaan vanhempien omasta ajasta? Onko sellaiseen tarvetta ollenkaan vai tarvitko vähintään viikottain omia juttuja? Kuinka paljon otatte parisuhteelle aikaa kahdestaan?

timojaemma2

emmakaisa

16 vastausta artikkeliin “Puhutaampa vähän siitä vanhempien omasta ajasta….”

  1. Hyvä ja aiheellinen postaus! Itsehän kuvittelin vielä esikoisen vauva-aikana olevani niitä, jotka eivät omaa aikaa tarvitse… Nyt kun lapsia on muutama, olen puoliksi väkisin opetellut ottamaan omaa aikaa ja voi että se on tehnyt hyvää! Isäkin saa paljon paremmin luotua suhdetta lapsiin, kun en ole koko ajan vieressä 🙂 Meillä siis molemmilla (lähes) viikoittaiset omat illat, mikä toimii meillä loistavasti.

    Parisuhdeaikaa sen sijaan on harvemmin, lähinnä silloin, kun lapset jo nukkuvat. Suunnilleen kuukauden-parin välein pääsemme kuitenkin piipahtamaan vaikka ulkona syömässä 🙂 Tiedän niin tunteen siitä, miten ihanaa on välillä olla ihan vain kahdestaan. Eikä se tosiaankaan tarkoita sitä, että olisi jotenkin väsynyt tai kyllästynyt lapsiinsa – päinvastoin, sellaiset hetket auttavat taas olemaan parempia vanhempia!

    https://arjenunelmientasapaino.blogspot.fi

    • Mä tossa tajusin, että olen viettänyt lähestulkoon kaiken arkivapaa- aikani yksinään ennen Emilin syntymää, joten siksi ehkä kaipaan enemmän omaa aikaa. Meillä oli jo silloin omat ”treffi- illat”. Nyt pitäisi osata ottaa joskus yhteistäkin aikaa, eikä aina vain sitä omaa aikaa.

  2. Mun mielestä se oma aika on tärkeää oli se sitten äidin, isän tai molempien. Varsinkaan parisuhde ei välttämättä pidemmän päälle ala toimimaan jos vanhemmat eivät saa ollenkaan keskinäistä aikaa, vaan aina on lapset mukana. Silloin se on perhe aikaa eikä parisuhde aikaa.

    Vierestä olen nähnyt muutaman kerran kun parisuhde kariutuu juurikin siihen että lasten tultua ei ole ollenkaan keskinäistä aikaa pitää yllä omaa parisuhdetta. Tällä en tarkoita etteikö se lapsi ole tärkeä, tottakai on. Monesti näyttää vaan siltä että unohdetaan se keskinäinen aika ilman että lapsi on läsnä.

    Mun mielestä hyvinvoiva parisuhde ja vanhemmat on se tärkein asia siihen että lapsi ja perhe voi hyvin. Se miten jokainen nämä asiat järjestää onkin sitten ihan eri asia. Jokainen tekee tyylillään ja heille parhaaksi tavallaan, koska jokaisen tilanne on erilainen.

    • Jep! Hyvä pointti tuo, että miten jokainen nämä asiat järjestää on eri asia. Toiselle se aika on kun lapset on nukkumassa ja toiselle silloin kun pääsee vaikka viettämään hotelliyön. Jokaiselle on ne omat juttunsa ja tärkeintä, että sitä parisuhdetta huoltaa parhaansa mukaan niillä oman perheen ehdoilla 🙂

  3. Mä en voi käsittää et pitää perustella omaa aikaa tai parisuhdeaikaa..
    Jos lapselle löytyy turvallinen tuttu hoitaja, niin ehdottoman normaalia on käydä välillä yksin tai pariskuntana jossain ilman lapsia.

    Meillä on 5 lasta, nuorin 10kk, ja olen omissa menoissa käynyt lähes viikottain siitä asti kun vauva oli 2 viikkoinen. Joulukuun alussa oltiin miehen kanssa 1 yö hotellissa, vanhempani hoitivat kotona muita. Hyvin oli mennyt ja enntodellakaan ajatellut että siinä olisi mitään väärää, myöskään kukaan ei ole koskaan arvostellut sanallakaan meidän kuvioita.
    En tajua miksi monessa blogissa joutuu puolusteleen omaa aikaa lapsesta, mun mielestä on epänormaalia jos ei koskaan ole erossa lapsestaan.
    Tsemppiä teille ja jos joku arvostelee noin normaalista asiasta teitä, niin ei toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Meitä on moneen junaan 😊

    • Noo se on ollut vähän pinnalla tässä viime aikoina 😀 Kääk 5 lasta! Oot superihminen! Juu jos jollain on jotain sanomista asiaan, niin hän voi tulla sit minun arkeeni, onneksi jokainen tuntee oman lapsensa ja itsensä ja tietää tarpeensa. Ihanaa joulunaikaa teidän perheelle <3

  4. Kyllä vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa ja myös yhteistä parisuhdeaikaa. Tietysti vauvan/lasten ehdoilla 🙂 nyt kun vauvani on jo 4kk, niin pääsee tämäkin mamma viettämään omaa aikaa enenevissä määrin 🙂 itselle tärkeintä on päästä treenaamaan muutaman kerran viikossa, joskus hierontaan jne. Saa vähän tuuletettua ajatuksia ja kotiin palatessa on tosiaan kuin uudestisyntynyt! Vauva on sillä aikaa isänsä kanssa. Parisuhdeaikaa meillä ei mieheni kanssa ole juuri vauvan syntymän jälkeen ollut. Mutta sitäkin varmaan myös pikkuhiljaa enenevissä määrin kunhan vauva alkaa viihtyä muidenkin (mummujen yms.) kanssa. Nyt aattona toiveissa on yhteinen joulusauna mieheni kanssa, kun kummitäti hoitaa vauvaa silläaikaa! Ainakin jos tähdet ovat kohdallaan 😉 ihanaa joulua sinulle ja teidän perheelle!

    • Jep kyllä se vauvakin paljon määrittää sen oman ajan tarpeen. Jos ei nuku tai on tosi haasteellinen muuten, niin silloin on jo kaikkien edun mukaista saada nukkua vaikka yksi yö kuussa kokonaan. Sitten jos vauvan kanssa on helpompaa, ei tarvetta ehkä ole. Ja jokainen vanhempikin ottaa nämä asiat niin eri tavalla. Toiselle tunti kuussa on luksusta, toinen ei pärjää viikkoa ilman ja kaikki silti yhtä hyviä vanhempia ollaan <3 Ihanaa joulua sinnekin, toivotaan, että saatte saunoa rauhassa <3

  5. Tarkennan vielä ajatuksiani siitä, miksi en koe tarvitsevani niin paljon omaa aikaa nykyään vauvan ensimmäisiin kuukausiin verrattuna.

    Väsymys ja semihaastava vauva (huom. vain semi!) oli alussa combo, joka teki olosta välillä melko tuskallisen ja tuntui, etten osannut niillä voimilla nauttia vauvasta niinkuin olisin halunnut. Ja se tuntui tosi kurjalta. Silloin olisi pitänyt varmasti ottaa enemmän aikaa itselleni, nyt sen älyää jälkiviisaana.

    Nykyään kun yöt nukutaan enemmän tai vähemmän hyvin ja omat voimavarat alkaa palautua ennalleen niin vauvan kanssa ei väsy yhtä lailla kuin alussa. Näin yhteisestä ajasta on alkanut nauttia ihan erilailla. Se on taas tuntunut mahtavalta, olenkin vissiin ihan ookoo äiti! Raskaista päivistä toipuu enemmänkin minuuteissa kuin tunneissa (tai jopa päivissä..) eikä siksi tuulettumisen pakkotarvetta tule samalla tavalla kuin ennen. Tästä huolimatta pidän erittäin tärkeänä huoltaa parisuhdetta ja ottaa omaa aikaa.

    Ja meitä äitejä ja vanhempia on joka lähtöön – toinen tarvitsee enemmän omaa aikaa kuin toinen, eikä kukaan ole siinä toistaan huonompi. Eikä kukaan sitä varmasti tee siksi, ettei lapsistaan pitäisi – päinvastoin 🙂

    Ihanaa joulua <3

    • Tää on niin totta ja sitä tässä halusinkin herätellä, että kun toinen tarvii sen 10h kuussa ja toinen saman verran vuodessa ja kaikki silti varmasti yhtä hyviä vanhempia <3

  6. Kyllä sitä omaa aikaa vaan tarvitsee – ainakin jollain tapaa kaikki. Itse käyn viikottain salilla muutamia kertoja (tällöin lapsen kanssa on isä tai isän töissä ollessaan isovanhemmat), tämän lisäksi käyn asioilla, treffaan kavereita ym ehkä noin 1-2krt viikossa yksin. Todellakin tarvitsen sen ajan! Tietysti välillä on viikkoja milloin tätä omaa aikaa ei ole ollenkaan ja sillon kyllä hyppii seinille ja pahasti. 😀 Meillä mies tekee 3-vuorotyötä joten sen armoilla ollaan vahvasti. Meillä minä vietän varmaan enemmän ”omaa aikaa” kun mieheni, hups!

    Parisuhdeaikaa olemmekin sitten huonoja pitämään, pitäisi ryhdistäytyä! Ollaan käyty kerran syömässä ja kaupungilla kaksin ja tytär nyt 1v 4kk, jotenkin vaan ei saa aikaiseksi vaikka eihän se oo homma eikä mikään. 😀
    Nyt odotetaan toista lasta ensi kesänä syntyväksi ja sanoinkin miehelle että nyt vois sitten viettää sitä parisuhdeaikaa oikeasti enemmän koska kahta lasta on todella paljon vaikeampi saada hoitoon, varsinkin kun ikä eroo heille tulee vajaa 2v. Mutta opetellaan! Onhan meillä tosin loppuelämä aikaa tässä harjoitella ja saada sitä parisuhdeaikaa joten stressiäkään siitä en ota. 🙂

    • Kuulostaapa todella ihanalta 🙂 Ja hei onnea seuraavasta <3 Veikkaan, että sen jälkeen ei ainakaan se parisuhdeaika lisäänny, joten varmaan ihan hyvä huomio ottaa sitä aikaa nyt!

  7. Mua naurattaa nyt jälkikäteen kun esikoinen oli vauva, 7 vuotta sitten, niin mekun päästiin ekan kerran treffeille pariksi tunniksi miehen kanssa, niin oltiin niin poikki et ei jaksettu edes puhua toisillemme 😀 et kyllä, oma aika ja aika puolison kanssa on todellakin tarpeen.

    Mä oon niin onnellinen kun mun sisko saa miehensä kanssa vauvan ja asutaan nykyään samassa kaupungissa niin mä pystyn vaikka useamman kerran viikossa auttaa tunnin sillo ja tunnin tällöin. Se on ihan sama kuka niitä rattaita työntelee vaikka vauva olis vasta kuukauden. Mut se tunti ja kaks voi olla niin iso apu sen pahimman väsymyksen aikana. 🙂

    • Hahhah 😀 Voin niin kuvitella! Mä oon niin monta kertaa itsekin miettinyt, että odotan enemmän esim. jossain omassa jutussa sitä kun saan ajaa yksin hiljaa autolla tai olla yksin bussissa kun sitä itse sosiaalista tapahtumaa 😀

      Siskot on kyllä rikkaus! Mullakin varmasti siskosta olisi suuri hoitoapu, mutta hänkin toisessa kaupungissa, ihana kuitenkin kun jaksaa usein käydä kylässä <3

  8. Haha, ihana toi etupenkillä istuminen 😀 Tiedän todellakin tunteen! Meidän 1,5 v istuu nykyään kasvot menosuuntaan, joten olen onnekseni päässyt takaisin etupenkille. Tuntuu että näin kaikilla on mukavampaa autossa; jos olen takapenkillä, vaatii poika ihan eri lailla viihdytystä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *