Ketä minä kehuisin?

Minä olen maailman huonoin kehumaan, yhtä huono kuin olen antamaan huonoa palautetta. Koen nämä asiat jotenkin töihin kuuluvaksi ja sen myötä olen jättänyt ne pois omasta arjestani muuten. Mietin usein mielessäni kivoja ja kauniita asioita muista, mutta harvoin osaan päästää niitä ulos. Tai sitten päästän, mutta en tajua sitä.. hah.

Ihana ystäväni Mirva haastoi blogissaan kehumaan edes kerran päivässä jotain toista ihmistä. Voisin ihan vaikka aloittaa hänestä, sillä minusta meillä monelle olisi hänen elämänasenteestaan paljon oppimista. Mirva on minun pitkäaikaisin ystäväni, minulle ihan äärettömän tärkeä ihminen. Hän on hyvä esimerkki siitä, että elämästä saa juuri sellaista kun itse siitä tekee. Tuolla ihanalla naisella on myös aivan pettämätön tyylitaju, kaikessa muussa paitsi musiikissa.. Siinä meillä on yhtä huono maku:D.

Sitten haluan sanoa kehun ystävälleni Umpulle. Olin tänään päästämässä häntä suihkuun ja jo siinä ajassa sain yhtä vaille kaikki lapset huutamaan ja kaaoksen aikaiseksi. Hän pyörittää ihan hullua palettia ja silti jaksaa olla niin mielettömän kiva, minusta ei olisi ikinä tuohon rumbaan. Ei IKINÄ. Blogi on tuonut elämääni paljon hyvää, mutta sen ylivoimaisesti parasta antia on muutama varmasti loppuelämän kestävä ystävyyssuhde.

Yhden kehun annan myös Monnalle, joka on saanut omalla aidolla persoonallaan kasvatettua bloginsa yhdeksi Suomen suurimmista. Hän on myös aivan upea äiti ja yrittäjä. Jaksan aina vaan kerta toisensa jälkeen ihailla hänen positiivisuuttaan, ja positiivista energiaa mitä hän jakaa ympärilleen. Hän on ihan ansaitusti saanut paikkansa Suomen blogiskenen huipulla ja olen tosi ylpeä hänestä.

Haluan myös antaa maininnan yhtä sirkusta pyörittävälle Iisalle! Jos ei arki tarpeeksi jo heitä haasteita, niin tuo nainen jaksaa painaa vielä varmaan 500 rappusta päivässä. SE jos mikä ansaitsee kyllä muutaman huutomerkin peräänsä 😀

Viimeisenä haluaisin antaa kehun eräälle ystävälleni. Olen nimittäin ihan mielttömän ylpeä hänestä ja hänen sisustaan äitinä. Juttelin hänen kanssaan taannoin imetyksestä ja se päättäväisyys ja työ mitä hän on tehnyt oman vauvansa eteen on jotain sellaista mistä monen meistä pitäisi ottaa mallia. Minä jäin miettimään hänen kertomaansa jälkikäteen ja voin sanoa, että en ole hetkeen ollut kenestäkään yhtä ylpeä kuin hänestä. Minun ympärilläni on kyllä todellisia supernaisia!

Niinkuin sanoin, olen tosi huono kehumaan ketään erikseen ja siis kun haluaisin kehua vaan kaikkia, sillä en minä oikein osaa sanoa, että ketä minä eniten haluan kehua. Minulla on niin rakkaita ja tärkeitä ihmisiä elämässäni, että haluaisin vaan kehua heitä kaikkia yhtä paljon kun kaikki ovat kehunsa ansainneet. Kehut on parhaita kun ne on sponttaaneja ja tulee siellä arjen lomassa, sen suuremmin miettimättä…

Olisi kiva kuulla ketä te kehuisitte tänään?

Ihanista kuvista vastaa upea Katri/ fit you too. 

Kaikki kortit alkaa olla nyt katsottu, miten käy tulevaisuuden? (sis. alekoodin Daniel Wellingtonille)

*Sisältää mainoslinkkejä

Eilen illalla kun makasin Timon kainalossa katsomassa televisiota illalla mietin, että en muista milloin viimeksi näin on tapahtunut. Kun Emil käy nukkumaan avaa mamma koneen ja alan hoitaa töitä. Vastasin eilen (toivonmukaan) kaikkiin sähköposteihin parkkipaikalla kun Emil nukkui auton takapenkillä ja illalla vein puhelimen latautumaan, enkä koskenut siihen moneen tuntiin. Tämän ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä, mutta minulle se on.

Olen pohtinut viimeaikoina paljon blogin jatkoa ja sitä, miten raskasta tulee olemaan jos meinaan blogin pitää aktiivisena, olla täyspainoinen vanhempi ja vielä ammattitaitoinen sairaanhoitaja. Blogin sisältö tuskin olisi mitenkään kamalan rikasta ja itse palaisin varmaan loppuun alta aika yksikön. Koen muutenkin, että minun korttini alkaa olla katsottu ja blogi on nyt kasvanut siihen pisteeseen mihin se enää voi kasvaa..

Rakastan kuitenkin kirjoittamista. Olen pitänyt blogia yli kolme vuotta ja blogi on minulle todella tärkeä. Miten sitten käy jatkon?

Tulen varmaan töiden alkaessa hiljentämään postaustahtia reilusti. Haluan nauttia kesästä ilman jokailtaista painetta kirjoittaa blogia (sillä silloin minulla olisi aikaa). Haluan viettää iltoja Timon kainalossa ja nukahtaa elokuvan aikana sohvalle. Haluan silti kirjoitella tänne kuulumisiamme ja kommelluksiamme, sekä omia ajatuksiani työn ja perhe- elämän yhdistämisestä.

Kirjoitan silloin kun on asiaa ja silloin kun tuntuu siltä. Sitten jos ei tunnu niin en kirjoita. Jaksan uskoa, että te jotka olette olleet mukana pitkään ymmärrätte yskän ja pysytte silti mukana kuvioissa!

Onni onnettomuudessa on se, että minulla ei ole vieläkään (?!?) hajua milloin työni varsinaisesti alkaa, joten siihen asti blogi päivittyy ihan entiseen malliin.. Eihän tässä muuten pää pysy mukana 😀 Tiedättekö muuten minulla oli taas illalla muutama ihan loistava aihe teille ja kun en kirjoittanut niitä ylös, niin arvatkaa muistanko enää yhtään niistä aiheista?


Minulla on kunnia saada tehdä yhteistyötä tyylikkään Daniel Wellingtonin kanssa, kuvissa näkyvä kello on heidän uudesta Classic Petite– kokoelmasta sävyssä rose gold. Koodilla emmakaisa  saat -15% kaikista DW tuotteista heidän verkkosivuillaan.