Emil 9kk

IMG_8842 IMG_8843

Emil täytti lauantaina yhdeksän kuukautta..

En oikein edes muista enää millaista oli aika kun Emil oli vielä liikkumaton vauva. Jotenkin tuntuu, että tuo pikku- ihminen on liikkunut yhtä kovalla menolla koko elämänsä. Eikö se muka ole? Kuulostaa niin kliseeltä kun kaikki aina toitottaa, että kun se vauvavuosi on niin lyhyt, mutta siis se on! Se on karu fakta, että kun viikolla kuusi pyörittelet pikkuvauvaa sylissä miettien, että mikähän tällä on ja eikö tämä ikinä lopeta itkua tuntuu ajatus 1- vuotis syntymäpäivistä todella kaukaiselta. Nyt kun takana on yhdeksän ja edessä kolme kuukautta vauvavuodesta, tuntuu aika lentävän siivillä.

Emil liikkuu jo suurimman osan ajasta oikeaoppisesti kontaten. Kiireen yllättäessä ottaa hän vielä alleen vanhan tetsaus- tyylin ja painaa menemään aivan valtavalla vauhdilla. Se taisi olla uudenvuoden päivä kun Emil vain yht’ äkkiä osasi istua. Nyt hän istuu kuin vanha tekijä ja polviseisonta on historiaa, vaikka ajattelin, että ei tuo ikinä ala istumaan itsekseen. Tukea vasten kävely on kova sana ja matka taittuu helposti myös brion kävelykärryn kanssa. Vauhti on aivan valtava, tuo lapsi ei ole paikalla hetkeäkään hereilläollessaan.

Ruoka maistuu vähän paremmin. Painotan nyt tätä vähän kohtaa, sillä juuri kun luulin, että taas uppoaa polognese, niin johan tuli stoppi. Noh, syö taas kun syö.. Kasvaa tuo lapsi hyvin pelkällä maidollakin nähtävästi. Sormin menee suuhun jotain, mutta hyvin vähän niinkään.

Unet ovat olleet meillä ihan mitä sattuu marraskuun lopusta alkaen. Tässä on hoidettu pari korvatulehdusta, tehty kaksi hammasta ja nyt valvotaan ihan muutenvaan, taitaa olla jotain eroahdistusta. TAI EN MINÄ TIEDÄ.. Valvoo mitä valvoo, ei se paljon aamu neljältä lohduta, mutta tämäkin on kai joku vaihe. Myös entinen ihanan helppo nukutus on muuttunut valtavaksi säädöksi. Vaikka viimeisistä unista olisi kahdeksan tuntia, niin pistää tuo mini kampoihin minkä kerkeää. Päiväunia meillä nukutaan yleensä kahdet. Aamulla pidemmät ja iltapäivällä lyhyemmät… Tai aamulla lyhyet ja iltapäivällä lyhyet. Tai ihan mitä vaan. Mutta yleensä aamulla nukutaan melkein se pari tuntia.

Lemppari asioita on:

  • kukkuu- leikit
  • temppujen tekeminen äitin ja isän kanssa
  • renkaat ja niiden pyörittely
  • edelleen maissinaksut
  • sylissä hengailu samalla kun itse koitan puuhailla keittiössä
  • iltakylvyt
  • tanssiminen ja musiikki

Ei niin kivoja juttuja:

  • pukeminen
  • syöminen
  • nukkumaanmeno
  • pukeminen
  • sanoinko jo pukeminen?

Emil ymmärtää kun sanoo topakasti ”EI”, mutta heiluttelee sen jälkeen päätä nauraen, vähän niinkuin, että ”hehheh katso kun mä tottelen”. Meillä alkaa olla aika steriiliä kotona, mutta onneksi sekin on VAIHE! On ihanaa huomata, että leikkeihin alkaa tulla hieman vastavuoroisuutta, kun työnnän auton hänelle, hän työntää takaisin. Toiset lapset kiinnostaa ja välillä hän jopa jaksaa hetken keskittyä kirjoihin. Niin hän vain kasvaa kuukausi kuukaudelta<3

Edellisiä Emilin kuukausikuulumisia löydät TÄÄLTÄ.

maanantai kaikissa sen olomuodoissa…

Vastaisin oitis, että on perjantai 13. päivä jos nyt kysyisit… Tai oikeastaan tätä voisi kutsua kääntyvän onnen päiväksi, sillä lopulta loppu hyvin, kaikki hyvin!

…Olin sopinut heti aamusta treffit olennaisuuksia- blogin Milkan kanssa heidän kotonaan. Oli tarkoitus, että Timo veisi kotiinlähtiessään minut Karhulaan ja kuvailisimme päivän siellä blogihommia. No Emil nukkui yhdessä meidän kanssa pommiin ja isäni tuli herättämään meidät puoli kahdeksalta, kysyen, että eikö meidän pitänyt lähteä johonkin? No pitihän meidän.. Timo lähti, me onneksi päästiin isäni kyydillä perässä. Eikä oltu kuin tunti sovitusta myöhässä.

… Lähdin kotiin bussilla, myöhästyin ensimmäisestä noin sadasosasekunnin (siis miksi en nykyään ikinä ehdi bussille ajoissa?). Päätin kävellä muutaman kilometrin pysäkille, josta hyppäsin bussiin joka oli samalla numerolla varustettu kuin se bussi johon minun OLISI pitänyt hypätä. Noh, onneksi äkkäsin tämän ajoissa ja osasin hypätä sillä viimeisellä mahdollisella pysäkillä pois. Juoksin pysäkiltä toiselle rattaiden kanssa ja ehdin kuin ehdinkin siihen toiseen bussiin jolla sitten lopulta pääsin Haminaan.

…. Sain viestin juuri kun olin saanut ruoan eteeni, että lompakkoni on löytynyt Haminan torilta.. Noh eiku hakemaan. Onnea on rehelliset ihmiset tarkkasilmäisine lapsineen. Minun täytyy ostaa itselleni isompi ja värillinen lompakko. Tämä oli nimittäin jo toinen kerta tässä parin kuukauden aikana. Syy on siis lompakossa, ei minussa.

… Olen saanut tänään taas jakaa kokemuksia inspiroivien ihmisten kanssa, iloita lasten leikeistä ja ihanasta isästäni, joka nytkin on mahdollistanut yli tunnin minulle töiden tekemisen. Näitä hetkiä osaa kyllä arvostaa kun Tampereella kaikesta pitää selvitä itse.

Kirjoittelen vielä illalla teille valmiiksi huomiselle Emilin 9 kk kuulumisia, mutta nyt menen herättämään lapseni joka kuulemma nukahti (klo 18)!?!?!.

IMG_8862