Mutta niin jää ne muutamat positiivisetkin jutut kertomatta…

Minulla tuli tuon eilisen postauksen jälkeen sellainen olo, että on tärkeää puhua noista ”ongelmista” ääneen, mutta yhtä tärkeää minusta olisi puhua niistä positiivisesti yllättäneistä asioista. Ihmiset kun ainakin täällä Suomessa tuppaa pelottelemaan koko raskaus ajan sillä vauvavuoden kauheudella. Toki on haastavia vauvoja, mutta sitten on niitäkin, joiden kanssa se arki rullaa tosi hyvin alusta asti. Emil on tippunut johonkin siihen väliin.

Alku oli hankalaa, mutta osittain se johtui myös omasta kokemattomuudestani, nyt sitä osaa suhtautua moneen asiaan jo ihan eri tavalla.. Esimerkiksi en enää laske Emilin yhtämittaisia unijaksoja tai stressaa hänen unistaan muutenkaan. Hän nukkuu silloin kun on terve täysiä öitä ja sitten kun on joku sadasta jutusta vikana, niin sitten valvotaan.. Nyt kun sen tietää, niin eipä tuo enää tunnu missään :D.

.. Ehkä yksi yllätyksistä olikin juuri nuo hyvin menneet yöt jo hyvin alussa. Sitä kun peloteltiin sillä valvomisella. Tiedän kyllä monia valvovia vauvoja, joten sekin todella mahdollista, mutta jos hyvä tuuri sattuu, niin kyllä se vauva voi nukkua tosi hyvinkin.

Elämä ei lopu vauvan tuloon. Kun jaksaa itse väsymyksestä huolimatta tehdä asioita, huomaa sen hyvin äkkiä, että vauvan kanssa voi tehdä tosi paljon kaikkea. Toki se, että oppii sietämään vauvan itkua julkisilla paikoilla ja tottuu siihen, että mitä vain voi tapahtua, vie aikansa, mutta tosiaan kaikki tuo kasvattaa.

Jo pienenkin vauvan kanssa voi oikeasti olla tosi kivaa. En ole ikinä pitänyt liiemmin vauvoista tai pikkulapsista ylipäätäänsäkään. Oman vauvan saannin jälkeen sitä on vasta tajunnut, että suuri ilo syntyy pienistä asioista ja toisinaan vaikka oltaisi Emilin kanssa koko päivä kotona, kuluu aika ihan siivillä ja meillä on keskenämme ihan tosi hauskaa. Osaltaan siihen vaikuttaa tietenkin se, että Emil alkaa olla jo sen ikäinen, että ottaa kontaktia ja haluaa sitä vuorovaikutusta, niin hänen kanssaan on jo siksikin kiva puuhailla.

..Ja se rakkaus, se kyllä sieltä tulee. Minulla ainakin oli aluksi vain suuri tarve pitää pikkuinen hengissä. Siitä se sitten päivä päivältä alkoi kehittyä ja nyt en voi enää millään maailman sanoilla sitä oikein selittää miten paljon omaa lastani rakastan, tämä ei kuitenkaan tapahtunut viikoissakaan vaan ehkä jopa kuukausissa, pikkuhiljaa kasvaen. Kyllä se sieltä tulee ihan oikeasti, se on meihin sisään asennettu juttu ja siitä ei oikeasti kannata ottaa stressiä <3

Sitten niitä omaan kroppaan liittyviä positiivisia juttuja…

img_8649

Jälkivuoto ei välttämättä ole kaikilla mitään super runsasta. Minulla se pahin vuoto taisi kestää viikon ja sen jälkeen minulla oli sellaista pientä tiputteluvuotoa sinne jälkitarkastukseen saakka, mutta siis suurimman osan ajasta selvisin pikkuhousunsuojalla.

Ensimmäiset kuukautisetkaan eivät olleet mitenkään järkyttävät. Minä odotin jotain sellaista, että joudun hakemaan kaupasta myös itselleni aikuisten vaipat, vuoto olikin iloiseksi yllätyksekseni todella kohtuullinen. Tai sitten olen vain tottunut niin hiton runsaisiin kuukautisiin, että nuo eivät tuntuneet missään.

Se hiustenlähtö ihan oikeasti loppuu ja uusia alkaa kasvaa tilalle. Edelleen Emil pitää huolen, että hiustenlähtö on vakio, mutta muuten kyllä karvat pysyy taas päässä. Minulla taisi olla maailman pisimmät kuukauden nuo syys ja marraskuu, mutta sen se pahin sulkasato otti ja nyt hiuksia lähtee ihan tavallinen määrä. Otsalla komeilee sellainen kaunis parin sentin töyhtö joka ei asetu mitenkään, mutta se on vain positiivinen ongelma.

Onkos teille tullut positiivisia yllätyksiä? Joku ainakin eilen kommentoi, että oli yllättynyt vauva- arjen helppoudesta, joten olisi kiva kuulla muiltakin niitä kivojakin yllätyksiä <3

Ainiin ja lopuksi haluan vielä lisätä, että jokainen joka nyt hytkyttelee vauvaansa se pelko takaraivossa, että se ei ikinä opi nukkumaan ilman hytkyttelyä... Kyllä se oppii.. Meillä on pomputeltu pallolla, hytkytelty ja hypitty ja niin tuo nukahtaa nykyään ihan kuulkaa paikallaan. Kaikilla on vaan aina se ”joku” tuttu, joka tarinoissa hytkyttelee edelleen 18- vuotiasta lastaan uneen iltaisin. 

img_8609

 

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “Mutta niin jää ne muutamat positiivisetkin jutut kertomatta…”

  1. Tuo viimeinen tekstinpätkä tuosta hytkyttelystä tuli tarpeeseen. Kiitos!! Terkuin kaksikuisen tällä hetkellä sairaana olevan äiti. Pieni yskii ja köhii joka syötön jälkeen pitkään, öisin pahimmillaan pari tuntia ja vauvaa uneen taputellessa on todellakin tullut pelko, että eihän tää vaan totu siihen. Joten kiitos tästä taas! Ihanaa, että näistä positiivisista ja negatiivisista asioista puhutaan.

    • Juu ei totu 😀 Meillä on nukutettu syliin ja jumppapallolle ja hytkytelty ja silti mä just vein ton omaan sänkyyn nukkumaan, enkä yhtään hyppinyt että nukahti 🙂 Hei jaksamista sinne, flunssat on kamalia 🙁

  2. Aivan ihana tuo teidän poika, en kestä! 😍

    Mä oon yllättyny vauva-ajasta pelkästään positiivisesti. Alkuun oli joo hankaliakin hetkiä ja väsymystä, mutta kun omaa lastaan oppii tuntemaan ja itellä kokemusta tulee lisää, niin kaikki helpottuu. Mä pelkäsin etukäteen kans valvomisia, mutta eipä se niin pahalta tunnukaan, vaikka entisessä elämässä vähintään 8h yhtämittaset unet oli ehdoton juttu. Vauvan kanssa kun voi nukkua yleensä päivälläkin eikä tartte ainakaan stressata sitä töihinlähtöä ja skarppina olemista, vaan voi tarvittaessa jäädä koko päiväks kotiin likanen tukka nutturalla. En mä tiedä, helpompaa tää on tosiaan ollu mitä kuvitteli, stressasin etukäteen ihan turhaan monesta asiasta. Ja tosiaan se rakkaus vauvaa kohtaan on ihan älytön juttu, itekin voin sanoa että vasta tässä muutaman viime kuukauden aikana (vauva nyt 10kk) on tullu oikein sellanen pakahduttava rakkauden tunne. Mäkään en oo koskaan ollu lapsi-ihminen, mutta nyt innostun muidenkin vauvoista ja lapsista niin ettei mitään rajaa 😄

    • Sama juttu, että jännästi sitä nyt tykkää sit kavereiden ja muidenkin lapsista ihan eri tavalla. Joskus ei jaksanut yhtään mitään lapsijuttuja, niin nyt kaikki kiinnostaa 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *