Riittää, että minä pääsen treenaamaan, vauvasta viis! – puhuttaisko vielä kerran imetysasioista?

Tämä postaus on vastine tähän Monnan postaukseen tulleeseen kommenttiin.

”Piti ihan tulla ihmettelemään tähän ravitsemusaiheiseen kirjoitukseen, kun imetystekstin kommentointi on suljettu, että miten itsekäs ihminen voi olla? Ilmeisesti kuuluu tohon fitness hommaan. Pyrit siis syömään itse terveellisesti ja myös myyt ravitsemusneuvontaa rahaa vastaan, mutta et jaksanut tarjota terveellisintä mahdollista ravintoa omalle lapsellesi, vaan päädyit syöttämään hänelle roskaruokaa eli korviketta? ”Onhan se vitamiinipitoista” kirjoitit. Tilannehan on korvikkeen suhteen sama, kuin aikuisella, joka syö yksipuolisesti, ja ottaa vitamiinit purkista. Tiedät varmaan, että silloin kaikki muut suojaravinteet jäävät saamatta. Vauva piti opettaa pullolle, että äiti pääsee vähän treenailemaan. Hyvin tosiaan sopii tilanne äärimmäisen itsekeskeiseen fitnessmaailmaan, kun riittää, että minä syön terveellisesti ja että minä pääsen treenaamaan, vauvasta viis!”

 

”Vauva piti opettaa pullolle, että äiti pääsee vähän treenailemaan”

Hyvä herra, niin kommentoija on mies… Oletko aidosti, ihan oikeasti lukenut yhtään tekstiä mitä Monna on kirjoittanut? Oletko kertaakaan nähnyt hänen snäppejään, jossa hän itki kun ei saanut imetystä onnistumaan? Oletko todella noin mustavalkoinen ihminen, että kuvittelet, että treenaava äiti vaan lopettaa imetyksen, että pääsee treenaamaan? JA niin kerrotko ystävällisesti miten imetys ja treenaaminen pois sulkevat toisensa? Ja menikö sinulta täysin ohi se, että koko homman loppumisessa oli jostain aivan muusta kyse kuin jaksamisesta?

Minusta olisi jotenkin todella naivia edes yrittää väittää, että korvike on millään tavalla verrattavissa äidin maitoon. Korvike ei ole elävää ravintoa, äidin maito on ja lapselle parasta – tätä ei käy kieltäminen. Tuskin kukaan meistä korviketta lapselleen antavista äideistä on ajatellut, että hitto lopetan imettämisen kun tää korvike on niin paljon terveellisempää. Jos tämä imetyksen loppuminen olisi jollain tavalla meidän mielestämme tosi jees, niin ei kai me täällä suu vaahdossa koitettaisi edes jollain tavalla puolustaa itseämme äiteinä. Kaikki kun ei ole ollut siitä omaan peppuun tuijottamisesta kiinni.. Edes treenaava äiti ei tee päätöksiään vain ajatellen itseään, ja tässäkään tapauksessa kyse ei ollut päätöksestä lopettaa, vaan ongelmista jotka ajoivat tämän tien loppuun.

Kun puhutaan imetyksen loppumisesta ei kuitenkaan puhuta imetyskielteisyydestä. Itse omasta puolestani voin sanoa, että arvostan jokaista lastaan imettävää äitiä, sillä tiedän miten rankkaa se voi olla, tiedän, että se ei ole mikään helpoin reitti valita, tai no – toisille se parhaimmillaan sitä juurikin on. Voi olla, meidän taipaleemme loppui osittain minun tietämättömyyttäni tulevasta.. Ehkä jos olisin osannut katsoa puoli vuotta eteenpäin, olisin tehnyt vielä vähän enemmän kestänyt niiden silloisten ongelmien yli.. Turha sitä on jossitella. Se, että joku David kokemuksen syvällä rintaäänellä olisi siinä kohtaa minut ampunut alas olisi hän varmasti saanut minut murtumaan.

On helppoa puhua faktoista ja tutkimuksista, mutta tämä maailma kun ei ole mustavalkoinen. Jos kaikki maailman inhimilliset asiat voisi mitata mittareilla, perustella tutkimuksilla tai todentaa tilastoilla, jos kaikki tässä maailmassa tapahtuisi niinkuin niiden kuuluu mennä, olisi kai  kaikki täydellistä – ei olisi sotaa ei sairauksia. Minun elämässäni on kuitenkin niin monta osa- aluetta jotka koen näen ja tunnen ihmisenä, tunnetasolla ja juurikin sen harmaan alueen kautta, kukaan ei voi tietää miten olen asiat kokenut kuin minä itse. Minä en voi tietää miten kukaan muu äitiyttään kokee, minä en voi sanella kenenkään äitikokemusta, eikä kukaan minun.

Joten David.. Seuraavan kerran luet pelkät otsikot ja teet päätelmäsi niiden perusteella suosittelen lukemaan ensin tekstin loppuun, lukemaan sen uudelleen ja miettimään vielä kerran, että kannattaako tulla kertomaan miehenä naiselle hänen olevan itsekäs äitinä, kertomaan kuinka hän ei piittaa lapsestaan. Oliko sinun tällä kommentillasi jotenkin tarkoitus edistää imetystietoutta tai rohkaista jotain toista kommentin lukijaa imetys taipaleella?

…. Ja edelleen, en voi käsittää miten treenaaminen ja imettäminen poissulkevat toisensa? Kertokaa se minulle?

 

IMG_6382

 

emmakaisa

20 vastausta artikkeliin “Riittää, että minä pääsen treenaamaan, vauvasta viis! – puhuttaisko vielä kerran imetysasioista?”

  1. En lukenut tuota Monnan postausta, kun tiesin että paha mieli tulee itselle kuitenkin. Itse olen imettänyt yli vuotiaaksi lastani ja tiedän ettei se todellakaan ole aina helppoa. Ekat kuukaudet oli meillä aikamoista taistelua, välillä itkettiin vauvan kanssa kumpikin yhtäaikaa, minä kipeitä rintoja ja vauva mitä milloinkin. Jossakin vaiheessa vain helpotti ja imetys alkoi sujumaan, vaikka en siitä koko aikana niin kovasti pitänytkään. Oli itselläkin luovuttaminen lähellä ja ymmärrän kyllä niitä jotka luovuttavat. Tuohon kärkkääseen kommenttiin. Itsellä ei ymmärrystä enää siinä vaiheessa paljoa riitä, kun lapsen ollessa muutaman hassun päivän ikäinen, on äiti jo niin loppu, että tarvitsee omaa aikaa, joten äiti pois kotoa ja isä antaa pullosta. Ja sama yöllä, äiti tarvitsee heti alusta lähtien kunnon yöunet, joten isä ruokkii vauvaa pullosta, jotta äiti saa nukkua. Nämä hiertää. En tarkoita sitä ettei äiti saisi nukkua ja kotoa poistua, mutta että heti lapsen syntymän jälkeen, kun vasta tutustutaan siihen lapseen? Ehkä näiden pohjalta on helppo ajatella, että onko ollut edes tahtoa yrittää tarpeeksi. Eikä tule yllätyksenä imetyksen lopetus muutaman hassun viikon jälkeen. Jos ajattelee omalle kohdalle, niin ei todellakaan tuossa vaiheessa edes tuntenut sitä omaa lastaan kunnolla, saati sitten että olisi imetys sujunut.
    Tästä aiheesta on hankala kirjoittaa neutraalisti ja niin, ettei ketään pahoittaisi mieltään. Kärkkäästi tuo kommentti kirjoitettu, mutta toisaalta ymmärrän sen ajatuksen mikä tuolla takana on ja miksi Monnan blogista on tuontyylisen käsityksen voinut saada. Ja tämä siis vain blogin tekstien perusteella saatu käsitys (korostus tähän!!!), todellisuuttahan ei me lukijat voida tietää. Ja lukematta tuota imetyspostausta, koska edelleenkään en halua lukea tekstejä, joista jo etukäteen tiedän että mieleni pahoitan 😉

    • Miten ihmeessä olet voinut saada sellaisen käsityksen, että tarvitsisin heti lepoa ja omaa aikaa?! Oletko lukenut yhtään niitä postauksistani, joissa kerron rakastavani Emmaa enemmän kuin mitään elämässä!!!! Tällaisella kommentilla saat minulle niin raivostutattavan olon ja todella surullisen mielen.
      Meillä isä on halunnut osallistua alusta asti ja halunnut nukkua vauvan kanssa öitä ja antaa minulle aikaa. Minä en ole niitä pyytänyt! Jumalauta että pistää vihaksi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kuinka kukaan täysjärkinen ihminen (ja vielä äiti itsekin!) voi edes ajatella tällaista toisesta äidistä!?!?!?!?!?!?!?! Helvetti sentään!!!

    • Mä en vain millään järjellä pysty ymmärtämään, että miksi sulla tulee paha mieli siitä, että jollain toisella on imetys loppunut? On toki hyvä välttää suoraan sellaisia tekstejä, joista tietää provosoituvansa, mutta en silti ymmärrä miten tämä on sellainen.

      Minä itse olen sitä mieltä, että Tuukka on isänä sellainen, josta monen isän olisi hyvä ottaa mallia. Monnan synnytys oli tosi rankka ja ymmärrän enemmän kuin hyvin, että sen jälkeen on todella väsynyt, se ei silti tarkoita, että on väsynyt äitiyteen… Ja ihan oikeasti jos minulle olisi tarjottu kahta tuntia unta kun Timo on lenkillä vauvan kanssa, niin olisin kiljunut riemusta. Kyllä ne isätkin saavat ihan samalla tavalla osallistua.

      Jos meillä olisi ollut sellainen mahdollisuus, niin uskon, että Emilkin olisi ollut yötä hoidossa jo paljon pienempänä kuin mitä nyt oli. En näe sitä vauvalle haitallisena, sillä vietetään hänen kanssaan kuitenkin melkein 24/7 aikaa.

      Ei ole heikkous, että isä osallistuu vauvan hoitoon, ei ole heikkoutta myöntää, että väsytää. On heikkoutta nostaa itsensä toisen yläpuolelle ja tuomita tietämättä sen enempää. Ehkä sinun olisi hyvä lukea ne tekstit, sillä kommentillasi pahoitit nyt jonkun toisen mielen.

  2. Edellistä kommentoijaa kompatakseni aiheesta tosiaan on vaikea keskustella niin ettei joku pahoittaisi mieltään.

    Mun näkemys asiaan on kyllä se että yksikään mies ei todellisuudessa tiedä imettyksestä yhtään niin paljon kuin imettäjä vaikka kuinka läheltä asiaa seuraisi. Joten lähtökohtaisesti jo tälläisen henkilön on turha kommentoida asiaa koska ei tarkalleen tiedä mitä se on.
    Toiseksi kaikki lapset on erilaisia. Joidenkin kanssa homma hoituu helpommin ja joidenkin kanssa ei ollenkaan. Ei edes sitä yhtä päivää! Vauva ei osaa imeä, eikä opi vaikka tekis mitä. Äidiltä ei tule riittävästi maitoa, vaikka olis koittanut googlen kaikkia vinkkejä mikä jollekkin toiselle on auttanut jne.. (joten jos itsellesi on jokin auttanut, ole onnellinen kaikille ei auta!!!)
    Enkä jaksa uskoa että kenenkään elämä menee kuin oppikirjassa, edes ko. herran.

    Mitä tulee tuohon aikaisempaan kommenttiin..
    Miksi sä pahoitat siitä mieles?
    Eihän me voida tietää mitä kaikkea siellä on taustalla. Ihmisillä on niin paljon isompiakin huolia ja murheita että ei välttämättä jaksa yrittää niin kovin kuin sinä koska joku muu huoli voi painaa päälle? Vaikka ei painaisikaan niin mitä sitten, joku muu voi silti olla väsyneempi kuin sinä?
    Mun mielestä aikuinen ihminen osaa itse määritellä rajansa kaiken suhteen ja jos joku niin se on hienoa. Se ettei vedä itseään loppuun vaan osaa viheltää pelin poikki hyvissä ajoin ennen kuin on liian myöhäistä.
    Kaikki äidit yrittää varmasti parhaansa!

    Yhdessä päivässä voi koko elämä mennä uusiksi..
    Tämän takia itse elän niinkuin viimistä päivää aina!
    En esimerkiksi ymmärrä että miksi itse olet jatkanut imettämistä jos se oli niin kauheaa ja vaikeaa?
    Jos näit ison vaivan mutta katkeroidut nyt kun muut ei yritä yhtä kovasti, kannattiko?

    En tarvitse tähän vastausta, koska minä en ole mikään kyseenalaistamaan sinun valintoja. Ne on sinun valintoja, mutta itse en tekis niin enkä tulis sinulle sitä kertomaan jos et olisi ilmoittanut että pahotat mieles muitten valinnoista mitkä ei koske sinun elämää pätkääkään.

    En todellakaan tarkoita mitään pahaa enkä halua haastaa riitaa. Toivoisin vain että ihmiset oppisi katsomaan asioita jonkun muun kun omista kengistä? Kaikkien elämä kun ei mene joka päivä vaan iloisesti ja energisesti itsestä riippumattomista syistä.

    Hyvää alkanutta vuotta kuitenkin kaikille! 🙂

    • Ihanaa vuotta teillekin, tämä oli tosi tärkeä kommentti <3

  3. Ensinnäkin ihanaa, että joku puolustaa Monnaa näin muuallakin kuin Monnan blogin kommenttikentässä! <3

    Olen 26v kahden lapsen äiti ja saanut elää tässä vauva/taaperokuplassani reilun kahden vuoden ajan. Olen ollut aktiivisesti mukana kaikenlaisissa ryhmissä ja nähnyt ja kuullut paljon vauvaperheen arjesta. Ja ymmärrän täysin sen, että kasvatustapoja ja -ajatuksia on yhtä paljon kuin kasvattajiakin. Vaikka itse olenkin onnistunut molempien lasten kohdalla 6kk imetyksessä, uskon myös ymmärtäväni, että kaikki ei siinä onnistu. Jotkut eivät omasta tahdostaan ja jotkut eivät tahdosta huolimatta onnistu. Ymmärrän myös sen, että imetys jos joku asia, on äärimmäisen herkkä aihe puhua vauvojen äideille. Sen onnistumattomuus saattaa tehdä jollekin äidille todella huonon mielen ja jos siitä mennään vielä moittimaan, tuntee äiti varmasti itsensä huonoksi äidiksi. MIKÄ ON AIVAN VÄÄRIN! Kukaan muu ei tiedä imettämättömyyden syitä, kuin ne jotka elävät siinä arjessa. En itse moiti ketään, joka ei imetä tai jonka imetys ei vain onnistu. Kuten edellä mainittiinkin, niin ei kaikki lapset vain halua olla imetettävänä syystä tai toisesta. Joskus syy tiedetään, joskus ei.

    Tuo Herra Kommentoija ei ole tainnut elää kovin lähellä yhtäkään äitiä. Jokainen isä varmasti tietää, että se puoliso on paljon miellyttävämpi asuinkumppani, silloin kun tämä ei ole lopen uupunut. Eikä se uupunut äiti ole lapsestakaan miellyttävä. On mielestäni ollut ikävää seurata, miten Monnaa on moititti siitä, että mies osallistuu. MIKÄ ON MYÖS VÄÄRIN! Minusta on ihanaa, että Tuukka on osallistunut ja halunnut olla lapsen kanssa, etenkin vain kahdestaan. Harva isä haluaa heti viettää uuden ja "tuntemattoman" vauvan kanssa olla heti yksin "tietämättömänä" ja vailla apukäsiä. Olen huomannut, että isät, joille isyys ei ole itsestään selvyys ja jotka ovat joutuneet ehkä pettymäänkin monta kertaa enne isäksi tuloa, haluavat viettää aikaa vauvan kassa mahdollisimman paljon. Mikä on todella hienoa ja varmasti edesauttaa äidin jaksamista arjessa!

    Ihanaa siis Emma tästä tekstistä! Toivotaan, että edes muutama tietämätön/ajattelematon alkaa miettimään asiaa ja sitä kannattaako kritisoida tietämättömänä 🙂 Ihanaa vuoden jatkoa!

    • Mun mielestä on ihan hanurista, että tällaisissa asioissa pitää puolustaa yhtään ketään. Kun minusta sen pitäis olla ihan se ja sama, että miten äitihommia hoitaa, kuhan se siis ei vahingoita lasta millään tavalla. Mä myös annan Tuukalle kymmenen isyyspistettä! Moni äiti maksaisi, että saisi tuollaisen miehen hoitamaan lastaan 😀 Ihanaa vuoden jatkoa sinullekin <3

  4. Äiti on lapsensa äiti aina. Ikuisesti. Niin pitkällä aikavälillä yksi imetys ei ole merkittävin asia, vaan rakkaus. Läsnäolo<3

  5. En kyllä nää mitään ihmeellistä tuossa, että mies hoitaa vauvaa. Kuka sitä nyt enää tänä päivänä ihmettelee :D. Haha. Tai ehkä se ihmettely vaan omaan korvaan kuulostaa oudolta, koska täällä ainakin vuorotellen vaihetaan vaippaa, sylitellään, puetaan, jutellaan, nukutetaan. Ja isä on jo ”joutunut” jäämään vauvan kans kaksin yhdeksi imetysväliksi kerrallaan. Hyvin on pärjänneet, se on paremminkin minä soittanut ja huolehtinut tuonne päin, kuin että isä olisi apuja soitellut tänne päin :). Ainut asia mitä äiti yksin tekee vauvalle on kylvetykset, imetykset ja useimmiten yksin vaunuilu. Vähän vanhanaikainen ajattelumalli, että äidin tehtävä yksistään on hoitaa vauvaa :/

  6. Ou vau. Mä oon ihan täysin pöyristynyt Monnan puolesta kaikista noista negatiivisista kommenteista. Itsellä ei ole vielä lapsia. Kuitenkin nähnyt sisaruksilta kuinka imetys on onnistunut ilman mitään ongelmia, samaten kun maito ei vaan ole noussut ollenkaan ihan sama mitä teki. Tuleva sh:n ammattikin saa tuhahtelemaan kiukusta.

    Meille kun on tehty selväksi että imetykseen rohkaistaan, mutta ei painosteta. Jos ei onnistu ja eri keinoja on yritetty niin ei syyllistetä vaan rohkaistaan. Mää en ymmärrä miten imetyksestä on tullut jokin äitiyden mittari, ihan uskomatonta soopaa. Äiti on äiti imetti tai ei.

    Monnalle kaikkea hyvää!

    • Joo se on todella siis maailman luonnollisin asia, mutta ei missään nimessä mikään paremmuuskilpailu.. Toisilla kun se ei myöskään ole mikään valinta kysymys vaan ihan täysin oman kropan toimimisesta kiinni.

  7. Kirjoittaja on kyllä törkeästi ilmaissut itseään. Niinku täällä joku toinenkin sanoi, koskaan ei voi tietää millaista se imetys on ollut ja mitä siihen lopettamispäätökseen liittyy. Korvike ajaa varmasti ihan saman asian, mäkin tiedän sillä kasvaneen täysin terveitä ihmisiä.

    Mitä tohon imettämiseen ja pulloruokintaan tulee, niin oman kokemuksen pohjalta ja lähipiirissä seuranneena täytyy todeta, että onnistuakseen se vaatii aika lailla äidin ja vauvan symbioosia aluks. Se on vaan fakta. Jos heti alkuun maitoa annetaan myös pullosta, niin se saattaa johtaa imetyksen ongelmiin ja epäonnistumiseen. Isä voi tietenkin osallistua muilla tavoin, meillä isin hommia oli sitten kylvettäminen, vaipanvaihdot ja päivisin vauvan kanssa sylikkäin nukkuminen. Pullon ehtii ottaa myöhemmin mukaan. Ei oo kuitenkaan tarkotus Monnaan kohdistaa tätä, vaan lähinnä toivoisi et uudet äidit tietäis tän, jos oikeesti HALUAVAT imettää. Imetys on tosi sitovaa ja se ei kaikille sovi, itseäkin se on välillä ahdistanu ja siks seuraavan lapsen kohdalla voi olla meilläkin pullo kuvioissa. Kaikki tavallaan, kunnioitetaan toinen toistemme tapoja ja päätöksiä.

    • Joo oot kyllä täysin oikeassa, me annettiin pulloa ihan tiedostaen riski jo kun vauva oli 2vko.. Mutta aika huonosti hän sitä huoli ennenkun sit kokonaan 3kk iässä. Minusta myös osittaisimetyksestä puhutaan tosi vähän kun tiedä niitäkin kellä se toimii ja jos esim. antaa omaa maitoa pullosta niin tämä vielä täysimetystä 🙂

      Mut juurikin mitä sanoit et kunnioitetaan toistemme päätöksiä <3

  8. Mun on pakko ottaa jälleen kantaa tähän vaikka en tiedä imetyksestä mitään, koska omia lapsia ei ole suotu.
    Mäkään en vaan pääse kärryille, että miksi ihmeessä se isä ei voisi olla yhtälailla osallisena vauvanhoidossa?
    Omasta äidistäni tiedän sen verran että imetti n. 3 kk ja sen jälkeen ei maitoa tullut.. Mitä sille mahtaa jos kaikki keinot kokeiltiin? Ei minusta tullut yhtään sen pöllömpää, päinvastoin tuntuu että monesta äidinmaidolla kasvaneesta on voinut tulla niitä pöllöjäkin. 😉 No vitsi vitsinä. Joka tapauksessa, tsemppiä teille kaikille äideille! Mun ajatusmaailma ainakin tällä hetkellä on se että myös meillä isä saisi osallistua lapsen ruokintaan jos meille joskus lapsia suodaan.

    • Eiköhän niitä pöllöjä mahdu ihan joka joukkoon 😀 Juu kyllä meilläkin isä osallistui.. Jo ihan imettämisenkin onnistuminen oli paljon hänestä kiinni, Timo nimittäin keksi kikan millä saada Emil huijattua rinnalle silloin kun hänellä oli pahoja raivareita 😀

  9. En ehkä ikinä unohda sitä neuvolakäyntiä, jonka aikana kerroin esikoisen tuoreena äitinä neuvolan tädille, että muutaman viikon vanha vauvan isä osallistuu yösyöttöihin. Neuvolan tädin ilme oli niin paljon puhuva: Se kertoi ilman mitään sanoja, miten typeränä hän piti koko ajastusta, kun sellaisia puhuin. Vauva siis söi ihan normaalisti parin tunnin välein ja toki näin jälkeen päin se oma ”väsymys” oli ymmärrettävästi hyvin pientä siinä vaiheessa ja miehen apu (yritti saada pullosta menemään pumpattua rintamaitoa) lähes tarpeetonta, jonkun mielestä. Ymmärrän sen näkökulman, että tuosta olisi äiti (ainakin joku kokeneempi) selvinnyt aivan hyvin ihan omin avuin.

    Se mitä yritän sanoa on, että kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mitä äiti käy läpi tuoreena vanhempana ja miten väsyneeksi kokee itsensä missäkin vaiheessa tai miten hankalaksi kokee imetyksen tai jonkun muun asian, kun koko vanhemmuus on ihan uutta. Kyllä siinä on ihan luvallista ja jopa suotavaa saada apua isältä, jos siltä tuntuu. Ei se tee kenestäkään itsekästä. Jälkeen päin tilanne voi tuntua jo huvittavalta ja kokeneena monen lapsen äitinä tilanne on jo ihan toinen, mutta sillä hetkellä, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä, on ihan normaalia hakea tukea puolisolta. Yhdessähän siinä vanhemmaksi kasvetaan pitkin matkaa.

    • Viimeiset lauseet kiteytti aika hyvin koko homman, kaikki on niin uutta ja ihmeellistä! Varmasti moni miettii näin jälkikäteen, että olipas taas ”rankkaa” mutta silloin se tuntuu maailman rankimmalta kun on väsynyt ja ihmeissään kaikesta 🙂

  10. Hei 🙂
    Enpä voi olla upottamatta lusikkaani soppaan ;). Imetys on kyllä sellainen aihe, että siinä pahoittaa herkästi toisen mielen olipa mitä mieltä tahansa. Mies, joka kommentoi aihetta ei varmasti tiedä aiheesta juuri mitään. Parempi olisi ollut pitää omana tietona, jos ei muuta keksinyt. Itse olen kahden lapsen äiti. Imetys ei ole onnistunut kummankaan kohdalla. Tai siis jonkun mielestä en ole yrittänyt tarpeeksi. 14 vuotta sitten esikoisen kohdalla tunsin itseni epäonnistuneeksi antaessani korviketta alusta saakka. Iso ja vaativa poikani itki kaiken aikaa ja ei rauhoittunut rintamaidolla. Ajattelin itkun syyksi nälkää ja lisämaidolla hän rauhoittui. Neuvolassa valehtin imettäväni koska terveydenhoitaja ei muusta puhunut kuin rintaruokinnasta. Surullista. Pojasta on kasvanut terve teini :). Tyttöni kohdalla imetys olisi onnistunut, mutta sairastuin itse ja lääkityksen vuoksi en voinut imettää. JA arvata saattaa millaista kuraa niskaani heitettiin.
    On hienoa, jos isä osallistuu vauvan hoitoon alusta saakka ja antaa äidin hengähtää. Ei se ole keneltäkään pois. Tai tee äidistä huonompaa.

    • Juurikin näin 🙂 Tuo on minusta harmi, että joku toinen voi sanoa, että et yrittänyt tarpeeksi… Jokainen tekee omalla parhaalla tavallaan tämänkin asian. Toisen tarpeeksi on toiselle vähän ja sitä ei voi toinen toiselle määritellä.

Vastaa käyttäjälle Yhdessä hoitaen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 17
Tykkää jutusta