Mihinhän soppaan minä olen lusikkani työntänyt?

IMG_8812armykollageIMG_8821

… Olen ollut tänään yhtä kauan äiti, kuin mitä olin raskaana. Oikeastaan olen ollut jo kauemmin äiti kuin mitä olin raskaana, mutta rupeappa nyt sitten laskemaan.Viimeinen vuosi on ollut elämäni matka. Tämä aika on pakottanut minut kasvamaan lopultakin aikuiseksi ja unohtamaan omaan napaan tuijottamisen.

Ihan rehellisesti sanottuna minä odotin eniten synnytystä siksi, että saisin lapseni pian hoitoon ja pääsisin tuulettumaan. Koin raskauden eräänlaisena ”rupeamana” ja varmaan ensimmäiset neljä kuukautta menivät jotenkin tämän ajatuksen varjolla vielä eteenpäin. Vaikka kyllähän sitä idioottikin tietää, että lapsi kun syntyy niin kaikki muuttuu, mutta ei sitä konkreettisesti oikein tajua ennen kuin se lapsi sitten on siinä sylissä. Ei sitä tajua vielä moneen kuukauteen kun kaikesta on niin paniikissa. Sitä suhtautuu alkuaikoina kaikkeen niin hemmetin dramaattisesti, eikä se ole väärin – ei äiti ensimmäisensä kanssa tiedä vielä mistään mitään.

Olihan se varmaan jonkinasteinen shokki tajuta, että tämä lapsi tosiaan on tässä koko ajan ja kasvaa meidän mukana koko meidän loppu elämän. Ihan kuin sitä ei olisi ennen tajunnut. Vaikka vauva oli maailman ihanin ja rakkain, niin silti se kriisi tulee eteen jossain vaiheessa, että hitto mitä tässä nyt on tullut tehtyä? Tähänkö tämä minun elämäni päättyi?

Samalla kun sitä rupeaa tajuamaan, että sinä ja sinun ongelmasi on todella toisarvoisia silloin kun vauvalla on hätä, alkaa myös tajuta, että sinä ja sinun ongelmasi on tosi toisarvoisia muutenkin. Olen ehkä herännyt vasta tässä vauvan myötä siihen, että tosiaan elämässä on muutakin kuin minä ja minun ongelmani… Näin niinkun hieman kärjistetysti.

Olen ollut ehkä vähän sellainen ihminen, että minun tapa paras tapa. Minun on ollut tosi vaikeaa nähdä, että jokin muu tapa voisi olla se oikea ja vaikka en sitä ole myöntänytkään, on minua ärsyttänyt usein jos joku asia ei mene juuri niinkuin minä itse näen sen menevän. On ihan kamalaa huomata, miten väärässä on monen asian suhteen ja ainakin minun on ollut tosi vaikeaa ottaa neuvoja vastaan, olen ajatellut, että kyllä minä osaan – jopa olla äiti. En minä hitto mitään ole osannut, olen huomannut miten kaikki neuvot ovat kullan arvoisia, nyt ehkä jo tiedän, että mitkä kannattaa suodattaa (edelleen ne sipulit siellä sängyn päädyssä) ja mitkä ei….

Huomaan miten olen kasvattanut itselleni täysin uudet supervoimat, olen äiti ja silti minä olen minä isolla M:llä. Tiedän, että meillä homma pelaa just näin kaikista parhaiten.. Vähän väliä sitä on taas sormi suussa uusien asioiden edessä, mutta luotan itseeni, että kaikesta selvitään. Tiedostan sen, että joku saattaa pyöritellä meidän menollemme päätään, mutta niin minäkin pyörittelen välillä. Meidän bändillä on silti hyvät treenit menossa! Olen iloinen, että olen oppinut arvostamaan itseäni, enkä ole enää niin paniikissa kaikkien muiden mielipiteistä mitä olin ehkä aluksi. Olen myös iloinen, että olen oppinut arvostamaan muita, enkä ole niin tuomitseva enää mitä olin ehkä aluksi.

Mitä vanhemmaksi Emil kasvaa sitä enemmän olen ulapalla, että mitäköhän tästä vielä kehkeytyy. Osaan suhtautua asioihin aika pitkälle huumorilla, mutta kyllä minä välillä mietin, että mihin soppaan olen taas lusikkani tunkenut.

Sen tiedän, että tämä soppa on parasta ikinä. Minä rakastan olla äiti.

IMG_8808

 

 

 

emmakaisa

7 vastausta artikkeliin “Mihinhän soppaan minä olen lusikkani työntänyt?”

  1. Hyviä ajatuksia sinulla .Oot varmasti paras äiti lapsellesi 🙂 <3 .Mä niin odotan et näen meidän pikkuisen ensi kerran ensi kuussa <3. Rv 34+3 menossa nyt 🙂 ei oo pitkä aika.Mut kyl alkanu jännittää tuo synnytys ja se et koska en sit piikitä klexanee enään , jänniä aikoi eletään 🙂 hihi.Minäkin mietin et osaanko sitten ottaa muiden neuvoja vastaan ,mut kyllä mä yritän. Osasta on ihan apua varmasti, kun alussa kaikki on niin uutta 🙂

    • kääk, no ihan kohta! Jännät viikot edessä kun milloin vain voi tapahtua 🙂 Otahan lunkisti siellä <3

  2. Sinussa asuu mahtavaa viisautta! Hienoa itsetutkiskelua. En oikein osaa sanoa tähän muuta, kuin että blogisi on tosi kiva ja ennen kaikkea elämänmakuinen 🙂 Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

  3. Itse ihan liikutuin tätä postausta lukiessa, niin samanlaisia ajatuksia myös täällä (oma vauva 6 kk). Aloin lukemaan blogiasi raskausaikana ja sain ansiostasi paljon uutta ajateltavaa äitiydestä viimeisinä odotuskuukausina, kun Emil oli jo syntynyt. Tosi hyvin puit sanoiksi äitiyden tuomia muutoksia ajatusmaailmaan, ei sitä muutoksen suuruutta osannut aiemmin mitenkään kuvitella ja välillä tuntuu että joissain asioissa on lapsettomien kanssa niin eri planeetalta!

    • Niin, eihän sitä oikein voi tietää millaista on olla äiti jos ei ole 🙂 Itse kyllä nautin suunnattomasti lapsettomien ystävieni seurasta, en jaksa aina puhua lapsista nimittäin 😀

    • Siis todellakin myös lapsettomien kanssa viihtyy edelleen. Tarkoitin vaan että just lapsista puhuminen ja lapseeen liittyvien valintojen selittäminen on usein vaikeaa, kun lapsettomana arvot ja koko ajatusmaailma on niin eri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 34
Tykkää jutusta