Jos minusta ei kuulu mitään niin olen hakemassa töitä…

Huh mikä päivä takana. Reissaaminen Emilin kanssa on… Noh ei mitään maailman leppoisinta puuhaa. Kaukana on ne ajat kun Emil nukahti heti junan liikahtaessa. Nyt lähinnä vauhti vaan kiihtyi. Kuvasin jo teille videonkin tälle päivälle, mutta painoin heti perään delete. Olen niin väsähtäneen näköinen ja kuuloinen, että sitä ei olisi kestänyt kukaan.

Emilillä on jotkut hemmetin hulinat ja illat, sekä oikeastaan yötkin ovat enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia. Timo tuolla häntä just nukuttelee kun tätä kirjoitan. Emil vaan istuisi pinnasängyssä, eikä jäisi sinne muutenkaan. Kai tämä on taas joku vaihe… Hän kyllä oppii niin hurjasti kaikkea, että eiköhän tämä liity siihen. Tai sitten siellä on taas se fakin tulehdus korvissa. Tiedä häntä.

IMG_8872

Minun iltani ovat viimeaikoina kuluneet hyvin pitkälti työn haussa. Sen jälkeen kun tein päätöksen, että lähden töihin ja Emil lähtee päiväkotiin, on töiden aloittaminen alkuharmituksen jälkeen alkanut tuntua jopa houkuttelevalta vaihtoehdolta.. Sitten mennäänkin siihen, että tosiaan minulla ei ole työpaikkaa. Tämä on ensimmäinen kerta sitten vuoden 2007 kun minä en tiedä, mitä tuleman pitää. Olen viimeiset kymmenen vuotta ollut koko ajan töissä ja koko ajan minulla on ollut pitkä työsopimus alla. Ainiin no ei opiskeluaikoina, mutta silloinkin töitä oli enemmän kuin tarpeeksi.

Joku minulta sitä kysyikin, että miksi en palaa vanhaan työpaikkaani, niin palaisinhan minä. Minun sijaisuuteni siellä sattui vaan päättymään tänä aikana kun olin äitiyslomalla.. Nyt olen hieman paniikinomaisesti hakenut kaikkea työtä alaltani ja sitten niitä paikkoja, mihin ihan oikeasti haluaisin. Unelmani olisi päästä tekemään päihdetyötä, mutta heti hyvänä kakkosena tekisin sitä samaa työtä vanhusten parissa mitä tein entisessä työpaikassani, mutta nyt sitten mahdollisesti jossain toisessa yksikössä.

Minä olen hieman hätäilevää sorttia, niin nyt kun asiat eivät olekkaan järjestyneet niin nopeasti kuin mitä ajattelin, hiipii pieni pelko takapuoleen ja alan paniikissa tarttua kaikkeen mikä vaan eteen tulee. Pitäisi vaan nyt pistää jäitä hattuun ja uskoa, että kaikki asiat järjestyy juuri niinkuin niiden kuuluukin järjestyä. Uskon voimakkaasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa.. Myös tässäkin asiassa. Pitäkää minulle peukkuja, että joku paikka on juuri minua varten, etenkin joku niistä mihin kaikista eniten haluaisin! Mukaan nimittäin mahtuu yksi paikka joka on ns. ”unelmien” duunipaikka.

IMG_8865

 

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “Jos minusta ei kuulu mitään niin olen hakemassa töitä…”

  1. tsemppiä työnhaun viidakossa! itse tuskailen kun tuntuu että laittaa miljoona hakemusta niin yhdestäkään ei saa vastausta,ja hoitoalan paikoista kyse. no,ei parane luovuttaa sitkeys palkitaan 🙂

    • voi hitto, ihan samassa veneessä ollaan! Sinne ja tsempit 🙂

  2. Mimmoisissa töissä vanhusten parissa olit? Multa on mennyt aivan ohi. Hoivahommia, kotihoitoa vai mimmoista? Toivottavasti se unelmien paikka natsaa, mutta jos ei, niin varmasti kaikista työpaikoista jotain postiviivista jää taskuun, vaikkei se se ”oma juttu” lopulta oliskaan 🙂

    • No oon tehnyt hoivahommia, kotihoitoa ja nyt viimesenä olin vastaavan sh:n hommissa hoivakodissa 🙂 Jep, ja kaikki pitää ottaa nyt kyllä vastaan mitä annetaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta