Kuinka sovitan liikunnan arkeeni?

Tähän on oikeastaan vain yksi oikea vastaus ja se on, että huonosti…

(Timo oli sitä mieltä, että tarviiko tähän nyt sitten muka kirjoittaa mitään muuta kuin tuo…:D)

emma 102v

En minä ennen edes tajunnut kuinka paljon käytän aikaani liikuntaan. Oli helpompaa huudella, että kyllä minä sitten raskaana liikun ja synnytyksen jälkeenkin ihan normaalisti, että se on vaan järjestely kysymys. No tavallaanhan se onkin. Minulta jäi vaan se kohta järjestelyistä tajuamatta, jossa Timo on töissä aamusta iltaan, ei sitä noin vain lähdetä treenaamaan kun mies tulee töistä kotiin neljältä. Minä lähden treenaamaan kun mies tulee töistä kotiin kahdeksalta. Siis jos en halua mennä aamulla seitsemältä.

Olisin varmaan aloittanut treenaamisen jo paljon paljon aikaisemmin, mutta myöhäisten treeniaikojen varjolla olen pitkittänyt treenien aloittamista vuoden vaihteeseen saakka. Harmittaa tavallaan, sillä nyt kun olen taas päässyt hieman treenien makuun, eivät nämä myöhäisetkään treeniajat tunnu oikeastaan niin pahalta.

Arkinen liikunta on kuitenkin nykyään niin paljon muutakin kuin salitreeniä. Se mitä olen huomannut on, että hyötyliikun aivan eri tavalla kuin ennen. Jos ennen lasta menin bussilla salille ja istuin koko päivän töissä, on nyt arkeni huomattavasti paljon aktiivisempaa. Ulkoilen enemmän ja muutenkin sitä tulee käveltyä todella paljon. Kun vielä laitetaan vaunuihin tuo vähintään kymmenen kilon lisäpaino, on monesti päivän liikunnat jo kauppareissun päässä.

Mietin tuossa juuri yksi päivä, että olen ulkoillut ja liikkunut ulkona viimeisen vuoden aikana varmaan enemmän kuin koskaan. Sitä tulee lähdettyä melkeinpä säällä millä tahansa ulos, sillä pieni happihyppely pitää pään kasassa ja Emilkin voi paljon paremmin kun elämä on muuallakin kuin neljän seinän sisällä. Ja se mikä on tullut tässä viimeaikoina selväksi on se, että sää todella on pukeutumiskysymys. Koen vähän turhana itselleni ne ihan varta vasten lähdetyt vaunulenkit. Itse yhdistän lenkin yleensä kauppareissuun tai kyläilyyn ystävän luona. Toki kyllä sitä mielellään lenkkeileekin, mutta niin kauan kun tehdään se kaksistaan, on minusta kivempi lähteä kävelemään kun on joku määränpää, kun Emilkin niin harvoin nykyään enää nukkuu kun lähdetään ulos.

Jos salitreeni hakee vielä vähän ajankohtaansa, niin hyötyliikunta on kyllä tullut elämäämme jäädäkseen. Pieniä kuntoharjotteita on helppo sujauttaa arjen askareisiin ja kyllä tuo tuon vauvan kantelu käy välillä ihan treenistä. Olen silti innoissani jos saisin taas treenitkin sujumaan osana arkea, sillä niinkuin olen sanonut, kaipaan vanhoja voimiani takaisin ja esimerkiksi jo pelkästään polvieni takia minun olisi hyvä saada lihaksia kantamaan vartaloani. Ja onhan se nyt ihan sairaan kivaakin!

emma 100v

Todella vanhat kuvat on ottanut Olennaisuuksia- blogin ihana Milka.

 

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta