Vaihe numero tuhat..

Vaikka kuinka koitan pitää pään kylmänä ja tiedostan taas tämän olevan joku vaihe, on pinna välillä iltaisin vähän tiukalla.

En tiedä johtuuko tämä tämän hetkinen turhautumiseni alkavista kuukautisista vai täysin toivottomasta yrityksestä saada tuo meidän vauva nukkumaan. Sitä jotenkin ehkä ajatteli silloin kun Emil oli pieni, että kaikki helpottuu kun ollaan lähempänä yhtä vuotta ja tuon lapsi lähestulkoon kävelee sänkyyn ja huikkaa ovelta hyvät yöt.

Kaikki muu meillä onkin oikeastaan käyty nyt läpi, mutta toistaiseksi illat ovat olleet meidän. Emil on nukahtanut helposti aikaisin, mutta nyt selvästikin haetaan uutta rytmiä ja juurikin tällä sekunnilla (21:25) hän taisi vihdoin hiljentyä huoneeseensa. Eikä siinä siis muuten mitään, siinähän valvoisi, mutta kun tuntuu, että ihan kuinka myöhään tahansa iltaa venyttää, on nukkuumaan käynti yhtä temppuilua.

Varmaan tämä tästä taas tasaantuu kun nuo miljoonat asiat mitä hän jatkuvasti oppii alkaa laantumaan ja olemaan niin hallussa, että yö unet eivät mene. Jotenkin ehkä tämä totuus taas vaan iski vasten kasvoja kun sitä luuli, että mitä vanhemmaksi vauva kasvaa, sitä helpommaksi kaikki käy. Omalla tavallaan käykin, mutta samalla kun vauvan tahto kasvaa ja hän alkaa ymmärtää enemmän, vaatii se vanhemmalta ihan erilaista läsnäoloa. Ei enää riitä, että olet siinä vaan sinun pitää oikeasti jaksaa olla ja leikkiä. Emil osaa ainakin vaatia oman syli- aikansa ja tänäänkin tein ruoan vauva kainalossa. Pitää varmaan vielä harkita, että josko sittenkin ottaisin tuon kantorepun käyttöön.. Vaikka niitä huonoja päiviä varten sitten.

Ja ettei nyt kukaan ajattelisi, että minusta on jotenkin kamalaa olla läsnä ja leikkiä niin ei, päin vastoin. Nämä jokainen vaihe vaatii vaan aina ne omat juttunsa ja tosiaan naurattaa miten sinisilmäisesti mietin silloin joskus kun Emil oli parikuinen, että kun ollaan vauvavuoden loppupäässä, niin minä juon kahvia aamulla rauhassa ja lapsi leikkii vieressä. Edelleen istun lattialla ja alan olla aika hyvä matkimaan erilaisia auton ääniä.

Toisaalta ennen kun sitä ärsytti aina kun joku sanoi, että se on vaan vaihe, niin nykyään sen jo tietää, että se ihan tosiaan on niin, että meneillään on taas joku vaihe. Huomenna saattaa meillä olla jo uudet kuviot meneillään.

IMG_5866

emmakaisa

14 vastausta artikkeliin “Vaihe numero tuhat..”

  1. Moikka, syökö Emil tuttia? Voisi rauhoittaa tuon sänkyyn ja makuulle käymisen. Lähinnä vain niihin tilanteisiin. Ei muutoin. Entäpäs unirätti tai tuutulauluja taustalla? Tässä vaan pari mitä kuullut toimivaksi. Jokaiselle ei todellakaan auta.

    • Ei syö, vois helpottaa jos söis.. Koitetaan paljon sylitellä ja halitella ja silitellä kun menee nukkumaan. Selvästi on vähän eroahdistusta mikä vaivaa. Sit välillä ollaan samassa pedissä koko porukka! Kuhan nukutaan<3

  2. Kuulostaa tutulta esikoisemme vauva-ajalta. Aikamme takkusimme, kunnes ymmärsimme jättää yhdet päikkärit pois. Vaatii vähän vaivaa sekin toki. Joka tapauksessa, sen jälkeen nukuttaminen helpottui ja aikaistui sinne seiskaan, kasiin. 🙂 ei lapset ikuisesti nuku kaksia, kolmia päikkäreitä;)

    • Joo ei nukukkaan, meillä on jätetty jo tovi sitten ne kolmannet pois, nyt taistellaan, että josko jätettäisi yksiin uniin per päivä..

  3. Me siirryttiin yksiin päikkäreihin kun poika täytti vuoden. Nukkumaanmeno aikaistui melko tarkalleen tunnilla, aiemmin nukahti noin klo 21. Joskus on muutamana iltana peräkkäin ollut hulinaa ja nukahtaminen viivästynyt, mutta pääsääntöisesti klo 20-20:30 nukahtaa. Toivotaan että teilläkin on tällainen superlyhyt vaihe meneillään 🙂

    • Musta tuntuu, että meillä kanssa siirrytään pikkuhiljaa yksiin uniin. Tai ainakaa missään nimessä ei kolmia unia enää..

  4. Kuulostaa tutulta. Vaikka lapsi kasvaa ja toiset asiat helpottuu, tulee uusia haasteita tilalle. Meidän kolmevuotias vaatii todella paljon minulta huomiota ja leikkiseuraa. Sekin on henkisesti välillä aika uuvuttavaa. Joskus tekisi mieli sanoa että ”ole hetki ees hiljaa” 🙂 odotan kovasti että nuorimmasta kasvaa leikkikaveri esikoiselle. Jospa sitten pääsisin juomaan kahvini rauhassa ja kattoa kun lapset leikkii rauhassa. Toivossa on hyvä elää 🙂

    • Niinhän ne sanoo, että ne haasteet vaan muuttuu lapsen mukana 😀

  5. Tuo on niin totta, että lapsen kasvaessa pitää alkaa panostamaan yhdessä leikkimiseen ja jos sitä ei tee niin huono omatunto vaivaa koko ajan vaikka tekisit vain kotitöitä ja muuta hyödyllistä. Meillä auttoi se toinen lapsi, joka kasvaessaan oli sitten leikkikaverina ja on ihana katsoa vierestä lasten yhteisiä leikkejä ja touhuja, pääsee vanhemmatkin vähän helpommalla. Vaikka ikäeroa onkin reilu pari vuotta niin mikään ei voi korvata sisaruksen seuraa, aina on leikkikaveri ja ei lopu tekeminen kesken 😊

    • Tuo on kyllä alkanut itsellekin tässä valjeta, että se sisarus ei ole ehkä kuitenkaan niin huono idea. Vaikka näiden yö- huutoje keskellä tuntuu, että ei enää ikinä lapsia 😀

  6. Me otettiin koulutettu unikouluttaja avuksi kun meidän pikkulikan nukkuminen oli super huonoa, eikä ollut hajua mitä tehdä. Tyttö nyt siis 1v 5kk ja nyt kaksi viikkoa on ekan kerran elämässään nukkunut täysiä yöunia unikoulun jälkeen, voin kertoa että mahtava fiilis! Ennen heräili siis 3-20krt/yö.

    Voin todella lämpimästi suositella unijunaa ja Liisaa kaikille, saatiin aivan järjettömän iso apu 1,5h skypepuhelulla ja sen jälkeisillä kirjallisilla ohjeilla kaikesta uniin liittyvissä asioissa.

    Myös nuo päikkäriasiat on tosi lapsikohtasia; meillä tyttö nukkuu aamulla 30-45min torkut ja iltapäivällä 1,5h, yhdillä päiväunilla hän ei vaan pärjännyt ja mä en tiedä mikä ihmeen vimma mulla oli niihin yhtiin päiväuniin, kai mä ajattelin että niin sen kuuluu mennä ja unohdin ettei voi laittaa lapsi samaan muottiin. Hölmö minä! Ja yöt nukkuu nykyään klo 19.30-7 tai parhaimmillaan klo 8.30 asti.

    Tsemppiä hulluna, kyllä ne helpottuu vielä! 👌🏼 Ja suosittelen testaan erijuttuja.

    Pakko vielä jatkaa että nukahtaminen myös ollut tosi haastavaa ja nyt unikoulun jälkeen laitetaan illan lukuhetken ja rauhottumisen jälkeen sänkyyn ja poistutaan niin hän nukahtaa itse:

    • Hei kiitti vinkistä! Jos tää jatkuu kauankin niin pitää kokeilla ehdottomasti 🙂

  7. Heippa! Ootko kokeillut kamomilla teetä? Meillä ainakin auttoi yöuniin ja siihen nukahtamiseen ei enään niitä iltaralleja pinniksessä vaan aika hyvin nukahti samantein 🙂 se saattaa myös pistää mahan kipeeks et voi olla myös huuto yö 🙈.mutta meillä toimi 🙂 pistin pillimukiin ehkä alle desin ja sieltä joi mitä joi kaikkea ei mennyt.

    • Heippa! Hassua, mä just ehkä noin viis minuuttia sitten mietin, että pitäis tilata sulta jotain voidetta tolle naperolle 😀 Mutta siis joo yhtenä iltana laitoin maidon sekaan, mut en huomannut (se oli varmaan 5ml) mitään eroa.. Pitää ensviikolla kokeilla vähän isommalla määrällä, huomenna Timo hoitaa nukuttamisen yksinään 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 5
Tykkää jutusta