Mihin minä taas olen lupautunut?!

*yhteistyö forever/Emilia Ristola

Tämän viikon alku on juuri niin tahmea kuin aivan liian pitkäksi venyneen lauantain jälkeinen maanantai vaan voi olla. Sanoin puhelimessa äsken Timolle, että ei ole kyllä enää perheellisiä varten nuo pitkät kosteat illat. Ja minun on pakko myöntää, että ei ole myöskään minua varten tuo viini. Ei sitä kestä enää niinkuin nuorena. Noh tärkeintä on, että olen taas saanut nauraa sydämeni kyllyydestä koko illan, oli ihan mielettömän kivaa tuon meidän bloggariporukan kanssa. Pitäisi nähdä paljon useammin!

Lupauduin tuossa joulun jälkeen turvonneena, että lähden kokeilemaan foreverin C9 ”kuuria”. Sanon nyt ihan rehellisesti, että olen TODELLA skeptinen näitä aloevera juttuja kohtaan ja suhtaudun tähänkin nyt lievällä kriittisyydellä. Tämä yhdeksän päivää elämästäni on kuitenkin niin lyhty aika, että voin sen verran katsoa, että mihin tästä on. Toivon kuurilta freesimpää oloa ja fiilistä. JA toivon, että sen jälkeen olisi taas helpompi pitää kiinni ruokarytmistä, joka nyt on ihan hukassa. Mitään painonpudotushommia en aja takaa, että saa nähdä onko tämä ihan oikea juttu minulle! Se jää nähtäväksi 😀

Otin äsken jotain mittoja, mutta laitan huomenna ennen kuvat ja mitat blogiin ja muutenkin vähän fiiliksiä tästä rupeamasta. Olisi kiva kuulla jos joku teistä on tämän saman jutun vetänyt läpi?

Tänään tein myös päätöksen aloittaa unikoulun meillä. Joku teistä lukijoista vinkkasi sellaisesta kuin Unijuna ja eilen hieman googlailtuani päätin, että tänään ostan meille sen verkkovalmennuksen. Meidän illat on ihan hulluja. Nyt viikon verran Emil on huutanut ja pyörinyt joka ilta sen kaksi tuntia, vaikka siinä vieressä on ja rauhoittelee. Sitten aamulla hän herää jo viiden kuuden maissa pirteänä. Ei tuon ikäiset pärjää 6h unilla. Sitten kun mietitään kaikkia vaihtoehtoja ja tapoja niin tuntuu, että Emil on vielä enemmän hämmentynyt.

Voi olla, että tämä on jotain hätävarjelun liioittelua, mutta koen kyllä, että tarvitaan apua. En nimittäin muista milloin meillä olisi viimeksi nukuttu ns. normaalisti ja kun ajatuksissa on kuitenkin töihin paluu lähitulevaisuudessa, niin viimeinen asia mitä kaipaan on valvotut yöt. Sen verran luin, että unikoulu pitäisi pitää ennenkuin tulee suuria muutoksia kuten päiväkotiin meno ja siksikin aloitus on hyvä olla nyt, niin tässä on varmasti vielä aikaa!

Mitäs teidän viikkoon kuuluu? Meillä ei ole oikein mitään suunnitelmia, olen ihan pihalla jotenkin kaikesta normaalista.. Pitäisi nyt lopettaa odottaminen.

IMG_8998IMG_8994

 

emmakaisa

10 vastausta artikkeliin “Mihin minä taas olen lupautunut?!”

  1. Ihan huippua että koklaat tota, se on kyllä super ja itellä tuli huikeet tulokset sillon kun tein :)!

  2. Ooh jännä kuulla sitten sun ajatukset tosta 😀 Oon kuullu ihan hyvää sitä kyllä.

    • No mä en oo kuullut oikein mitään niin jännä nähdä 😀

  3. Missä vaiheessa teidän unet meni risaisiksi? Meillä typy siirtyi omaan sänkyyn 3,5kk iässä. Nukahtaminen menee aika hyvin ja mietinkin, että missä vaiheessa se hulluus alkaa. 🙂

    • No meillä alkoi ekasta korvatulehduksesta joulukuun alussa, toivotaan ettei teillä ala ollenkaan <3

  4. Sen nyt sanon, että olen itse työskennellyt sairaanhoitajana 6 vuotta ja aiemmin täysin terve äitini vetäisi tuon C9-kuurin ja maksa-arvot nousivat pilviin. Myös suoliston tasapaino meni täysin sekaisin. Toki painokin tippui, niin äitini vetäisi kuuria pitkälle ennen kuin oikeasti huolestui ja lähti kehoituksestani työterveyteen.
    Kun tutkin asiaa (myös muualta kuin iltalehdistä), huomasin ettei äitini ollut ainoa.
    Oireet alkoivat pahoinvointina sekä erilaisina vatsavaivoina. Lääkäri toruikin, että vaikka muuta väitetään, näitä ei ole täysin tutkittu.
    Ole varovainen ja lopeta heti jos jotain oireita ilmenee!

    • Joo siis itsekin hoitajana osaan kyllä lopettaa jos oma terveys alkaa mennä… Katsotaan nyt, olen itsekin hieman varpaillani 😀

  5. Rutiinit kuntoon ja paljon kotona oloa.. Meillä ei auttanut kotona tehty unikoulu, vaikka kaikki tehtiin kuin oppikirjassa. Poitsu oli sitten pari yötä sairaalassa unikoulussa ja kotona jatkettiin niin et nukkui omassa huoneessa. Ja hups, meillä nukutaan 11-12h öitä. Yksi merkittävä tekijä on myös se, että päiväunia on 1-2 ja nekin samaan aikaan päivästä. Meillä ei nukuta päikkäreitä klo 16 jälkeen.. Yösyötöt lopetettiin pojan ollessa reilu 6kk. Suhtauduin aluks kaikkiin neuvoihin ja varsinkin tuohon omaan huoneeseen siirtymiseen skeptisesti, koska tunnenhan lapseni parhaiten, mutta annoin sille mahdollisuuden ja se oli paras päätös.

    Koko perheen hyvät yöunet on kuitenkin tosi tärkeää ja ennenkaikkea lapselle <3

    Tsemppiä unikouluun! Se vaatii hermoja ja sitoutumista, mutta palkitsee kyllä:) Toivottavasti löydätte hyvän omanlaisen rytmin:)

    • Joo meillä alkoi oikein kunnon rutiiniremontti… Ollaan ehkä päästy vähän lipsumaan niistä nimittäin. Viime yö ei ollut mikään mahdoton, mutta ei kivakaan. Ehkä tällä saataisiin noi meidän ruokailujututkin kuntoon 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 7
Tykkää jutusta