Pahanmielen postaus.

Jos kaipaatte iloa ja kivoja juttuja päiväänne niin siirry suoraan eilisen aamun postauskseen TÄSTÄ.

Sillä nyt minä avaudun kaikesta mikä mättää..

Ole koittanut pysyä tässä epätoivoisen positiivisena kaiken suhteen. Mutta olen tämän unikoulun takia ajanut taas itseni siihen tilaan, että en yhtään tiedä taas, että mitä olen tekemässä. Olen pitkästä aikaa niin epävarma kaikesta, en minää osaa olla äiti!

Saatiin illat lopulta haltuun ja nyt Emil on kahtena iltana nukahtanut parilla pistäytymisellä. Tästä olen todella iloinen ja haluan kyllä  pitää kiinni tästä. Emil myös yöllä herätessään on ollut ihan fine ja jatkanut itsekseen uniaan, tai sitten hän on vaan unissaan äännellyt.. Aamut ovat jatkuneet sinne viiteen ja siitä se kaikki sitten onkin alkanut.

Unijunan unikoulu ohjeistaa, että pitäisi päättä milloin meillä on aamu. Eli kun Emil nyt herää vaikka viideltä ja ollaan päätetty, että aamu on puoli seitsemän aikaisintaan, pitää unikoulua pitää vielä siihen asti, sitten pesut ja vasta sitten maito ja aamupala, ettei maidolla palkittaisi heräämistä. Noh, eilen hän sitten heräsi 5:30.

Mitä jos hän heräsikin nälkään kun hän itkee, en minä voi raukkaa pitää nälässä enää tuntia…

Noh, koitin hetken halitella ja ajattelin, että jos nyt sit aloitetaan aamu tästä, en jaksa nyt alkaa huudattamaan toista. Emil kuitenkin itki ja itki, niin pakko oli se maito antaa, ei tuo ole inhimillistä. Loppupäivä meni ihan hyvin ja kaikki rullasi, mutta jotenkin minä koin epäonnistuneeni.

Tänään sitten aamu alkoi jo viideltä. Olin niin väsynyt, että kaappasin vauvan sängystä ja kannoin meidän väliin, annoin maidon ja tunnin pyöriskelyn jälkeen me Emilin kanssa nukahdettiin ja herättiin sitten yhdeksältä. Voin kertoa, että siinä kun syötiin aamupalaa klo 10 tuntui taas siltä, että ei tämä yhtään onnistunut. Kauhean taistelun ja täysin pilalle menneen päivärytmin takia Emil nukahti ensimmäisille unilleen klo 13:15 ja nukkuu nyt sitten mitä nukkuu. Koitin häntä nukuttaa jo puoli kaksitoista, mutta tilanne päättyi siihen, että minä itkin ja Emil itki. Milloin tästä on tullut muka näin vaikeaa?

Olen niin taas jotenkin epävarma kaikesta… Pitäisikö tässä vaan kuunnella itseä ja toimia oman intuition mukaan? Herääkö Emil kohta jo kolmelta kun odottaa sitä maitoa? Milloin loppuu yö? Mitä jos ei saadakkaan tätä päivärytmiä toimimaan? Mitä jos Emil ei suostu päiväkodissakaan syömään ja haluaa vaan maitoa?

Tuntuu, että olen nyt mennyt vaan enemmän sekaisin kaikkien ohjeiden kanssa. Tuo ilta on ihan hallussa, mutta koko loppupäivä tuntuu niin hankalalta.

EN OSAA!

emilkollage

emmakaisa

16 vastausta artikkeliin “Pahanmielen postaus.”

  1. moi!

    minä olen päätynyt siihen, että teen niinku kuin itsestä tuntuu parhaalta ratkaisulta perheenä ja lapselle. Emme pitäneet unikoulua, vaikka tyttö heräilikin yöllä kerran tai pari vielä vuoden ikäisenä. Ja nukkumaanmeno on meillä aina aika hankalaa (tyttö ei vain halua/malta nukkua), mutta olen tullut siihen tulokseen, että meidän tyttö nyt vaan on tämän luonteinen. Meillä kestää iltaisin 30min-60min että nukahtaa sänkyyn ja vieressä pitää olla koko ajan ja tyttö in nyt 1v5kk. En koe tätä ongelmaksi, koska minusta on mukavaa että lapsi saa kivoja muistoja siitä, että äiti/isi höpötteli ja silitti unten maille 🙂 Uskon, että lapsi saa näin saa nukkumaanmenosta mukavan jutun ja nukahtaa sitten isompana mielellään itsekseen. Mutta tämä on vaan meidän tapa eikä toimi kaikilla!

    Mutta tosiaan suosittelen kuuntelemaan sitä omaa intuitiota ja mikä on omalle perheelle parhaaksi. Kaikki lapset ovat niin erilaisia.

    • No meillä tuntuu, että Emil on sitä ahdistuneempi mitä enemmän siinä vieressä viettää aikaa… Se onkin tosi jännä. Että pistäydytään sitten. Pakko meidän joku rytmi saada, kun nyt tää elämä on ihan mitä vaan 😀

  2. Moi, mä olen nyt selkeesti vakkarikommentoija-ainesta pian 😀 Mutta kirjoitat niin tuttua juttua, meillä kans unikoulun myötä aamuheräilyt oli alkuun 5-6 välillä. Pysyin tiukkana siinä etten maitoa antanu ja aluks mentiin vähän kattelee leluja ja vaihtamaan vaippaa, sitten maito (ettei olis just palkinto heräämisestä). Itellä tietty silmät ristissä ja pinna kireellä, koitti vaan päivällä nukkua sit vauvan kanssa samaan aikaan. Vähitellen oppi varmaan tankkaamaan enemmän päivisin ja ettei maitoa saa unia jatkaakseen, niin nykyään nukkuu n. 7 asti läpi yön heräämättä. Se on meille tosi hyvin ja sopii mullekin! Kannattaa vaan olla kärsivällinen ja johdonmukanen, TOSIN niinku sanoit, jokainen tuntee lapsensa parhaiten ja intuitioon kannattaa luottaa. Oon kuullu onnistuneita tarinoita siitäkin, että syöttö aamuyöstä toimii eikä vauva heräile kuitenkaan yöllä jatkuvasti aiemmin vaatimaan maitoa. Saa sitten jatkettua kaikki unia vielä.

    • Hei kivaa kun oot <3 Joo kyllä mä päätin, että nyt vedetään tämä ihan kunnialla loppuun ja herätään hetki myös aamulla. Kyllä se siitä sitten taas iloksi jossain vaiheessa muuttuu!

  3. Voimia sinulle! Kolmen lapsen äitinä tunnen kyllä tunteesi ja en halua edes mitään uusia keinoja suositella – paitsi ehkä ainoan mikä todella toimi aina: laske lapsen 24h unitarve. Eli montako tuntia yöunta ja päikkärit.
    Ja sitten vain päiväunet lyhyemmiksi jos tuntuu siltä että yöt käyvät lyhyiksi…
    Kyllä se siitä, kaikkihan on lapsien kanssa joku ”vaihe” – ja myöhemmin he heräilevät koska näkevät vaikkapa pahaa unta…
    Mutta paremmaksi se muuttuu. Mua auttoivat pienet unoset iltapäivällä, vaikka 15min.

    Voimia 🙂 Sä olet superhyvä äiti lapsellesi.

    • Kiitos kommentista<3 Niinhän se on, että vaihe kerrallaan!

  4. Meillä kävi sama juttu heräämisten kanssa, kun yöt alettiim nukkumaan paremmin. Aina ollaan herätty ajoissa, n. 6:30-7:30, mutta nyt kukuttiin hereillä jo silloin 5. Yritin alkuun samaa, että vasta klo 6 noustaan mutta mitä järkeä pakolla pitää pirteää tyyppiä sängyssä? Juttelin tosiaan unikoulutyypin kanssa ja oltiin sitä mieltä, että kun unta tulee kokonaismääräisesti hyvä määrä, niin aletaan vähä hivuttamaan iltaa myöhemmäksi. Muutama päivä siinä meni , mutta nyt kun ollaan siirtytty 19:30 nukkumaanmenoon sen 19 sijasta niin untakin riittää edes sinne 6-6:30 asti.

    Mutta i feel you! Noi on tosi hankala kun vauva vaan itkee, eikä tiedä obko oikeasti nälkä vai ei 🙁

    • Meillä ei oo kyllä väliä meneekö nukkumaan seiskalta vaik kympiltä, niin herää ihan samaan aikaan 😀

  5. Voih! Mä taas kommentoin tähän aiheeseen, mutta i feel you! Älä luovuta, vaikka väsyttäis. Meilläkin meni aikaa ennen kun pikkumies tajus uuden päikkäriajan. Ja kun luin netistä muiden kokemuksia unikoulusta, miten jo parissa yössä kaikki oli muuttunut ja tenava nukkui 12h yöunia. Kuullosti ihan utopialta:)

    Kokonaisuudessaan meni varmaan kuukausi, että niin yöuni kuin päiväuni rauhottui, toisilla toki lapsi voi hokasta nopeammin 🙂

    Ruokaa meillä menee päivisin kun aikamiehellä, joten nälkä ei ainakaan vaivaa yöllä.

    Mutta siis pointti oli se, että pidätte tiukasti kiinni niistä aikatauluista mitä olette etukäteen sopinut. Lapset osaa olla tuossa iässä myös vaativia 🙂

    Eka etappi parempaan suuntaan meillä oli kans se, että illat rauhottui ja poitsu meni kiltisti rauhassa nukkumaan. Ja mitä vähemmän palveluita sänkyyn, niin sitä rauhallisempi lapsi. Nyt reilu 9kk poika kyllä touhuaa aikansa sängyssä illalla, mutta harvemmin käydään oikein nukuttamassa, vaan osaa jo nukahtaa omatoimisesti. Toki jos oikein itkee tai on joku harmi niin käydään rauhottelemassa ja laittamassa tuttia suuhun.

    On myös helppoa viedä poika hoitoon sitten kun mulla alkaa työt, koska meidän oma rytmi ei poikkea kauheasti siellä olevasta rytmistä.

    Ps. Jos joku ajattelee unikoulusta, että se on kamalaa huudatusta, niin sitä se ei todellakaan ole. Toki lapsi itkee ja vastustaa alkuun kun asiat ei menkään totutulla vaatimuksella, mutta sekin helpottaa:)
    Ja tämä viimeinen lause on huumoria – kyllä hyvin nukkunut äiti jaksaa paremmin kuin ”uhrautuva” äiti;)

    Tsemppiä äideille! Kaikki äidit on supernaisia <3

    • Joo meidän illat on selvästi helpottamaan päin ja yöt on menneet tosi hyvin nyt kun ei olla unikoulutettu 😀 Siis kaikki on nukkuneet paremmin. Eli homma kun toistaiseksi toimii näin, niin olkoot. Katsotaan sitten taas jossain vaiheessa jos näyttää siltä, että öille tarvis tehdä jotain. Jos nyt syö kerran/ ei ollenkaan niin se on minusta enemmän kuin jees 🙂

  6. Heips Emma! Nyt on pakko kommentoida. Kymmenkuinen tyttö ( kolmas lapsi) ja meillä herätään poikkeuksetta klo 5. Sängystä eikun leikkihommiin 😁 puuroakin jo puoli kuudelta jos tuntuu siltä. Sitten seuraavat unet on aamu- unet 1-2h ja vaihtelevan mittaiset päiväunet 1-2 tuntia iltapäivän puolella. Tai riippuu miten paljo touhua. Mä olen ajatellut että aamu klo viis on aivan ok 😃saattaapi olla pitkälti parivuotiaaksikin tuo herätys jos unta tulee päivällä jne. Rytmi keikahtaa pienemmillä yleensä silloinkin kun lapsi esim aloittaa hoidon. Kestää aikansa ja sit palautuu tutumpaan rytmiin. Osa lapsista nukkuu tyyliin aina hyvin ja yhdeksään ja meillä herätty aina siinä kuuteen mennessä aamulla. Välillä herätään kerran yössä joskus muutamia kertoja. Pojan kanssa tuli vaihe yhen vuoden iässä että tunnin välein herätteli ja eikö noita jatkunu lähemmäs kolmen vuoden ikää 😃 tervemenoa vaan meille äideille! Minä pidän kans kiinni rytmeistä mutta sanotaanko 1-2 tunnin ”pelaamisella” tyttöä kuullostellen. Iltasin en vie nukkumaan jos jaksaa leikkiä ym; meillä tollanen 1-2 tunnin vaihtelu päivärytmissä ei o sekottanu pakkaa. Melkein tekis mieli sanoa että herätkee päivään kun pien ukko jaksaa Tsemppiä 😄

    • No mä luovutin ton yön kanssa jo. Meidän illat rauhottuu nyt koko ajan ja selvästi toi söis vielä kerran yöllä. Viimeyökin meni ihan loistavasti kun sai kerran ruokailla, nukuttiin kasiin koko poppoo. 😀

  7. Nyt tuntuu varmaan hullulta kun sanon näin, mutta ihanaa kun olet olemassa! Mä löysin sinut juuri ennen synnytystäni ja olen seurannut teidän taivalta tiiviisti, koska tuntuu siltä, että ihanaa, joku ymmärtää. Hyvin samanlaisia ”vaiheita” siis.. mä elän juuri nyt tuota järkyttävää epävarmuutta! ”Paska mutsi” sanon itselleni varmaan sen kymmenen kertaa päivässä. Meillä on pidetty jonkinasteinen unikoulu kahdesti: ensimmäistä kertaa puolivuotiaana kun jatkuvasti heräilevä lapsi siirrettiin omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn ja toisen kerran 8kk iässä, kun yritettiin jättää yötissi pois. 10 kk lapsi nukahti sänkyyn illalla helposti, useimmiten itsekseen tai parilla pistäytymisellä ja nukkui viiteen, jolloin imetin ja jatkoimme unta seitsemän korville. Viimeiset kolme viikkoa eroahdistis on ollut valtavaa ja minä en vain riitä hänelle😓 Tiedän että kuuluu kehitykseen ja nyt tilanne vain on tämä, mutta kun nukkumaan meno kestää 1-2 tuntia (jos itse olen nukutusvuorossa) eikä lapsi uskalla nukahtaa, kun pelkää, että äiti lähtee, niin kyllä – koen myös todella epäonnistuvani! Yöt myös levottomia, joten tuntuu, etten anna parastani vaikka kuinka haluaisin. Miten tämän äitiyden tuoman jatkuvan itsekriittisen äänen omassa päässä saa vaiennettua?
    Mutta siis, kiitos.. kiitos, että olet rehellinen. Jos joskus mietit, että onko blogillasi merkitystä, niin on!

    • Voi kiitos, tää merkitsee paljon <3 JA sie riität kyllä! Usko pois, vaikka se välillä ihan ei siltä tunnukkaan.

  8. Olen kommentoinut aikaisemminkin että eletään niin samoja hetkiä samanikäisten poikien kanssa että ihan kuin omia ajatuksia lukisi😀 Olin myös tuskastunut meidän nukutushommiin n. 3 viikkoa sitten. Mies telee vielä iltahommia niin nukutus on aina mun nakki!😰 Mutta oltiin vajaan viikon verran mummolassa sitten käymässä ja nukutin pojan sielä minun viereen 4 yötä ka nukkui vieressäni koska ei ollut sänkyä mukana. Palattiin kotiin ja odotin jo kauhulla tulevia iltoja mutta mitäs, poika nukahtaa taas omaan sänkyyn 10 minuutissa. Herää myös 5 maidolle ja nukkuu 6:30-7:00. Joten meillä toimi muutama yö ihan minun lähellä. Mutta jotkut tietysti voi tottua siihen ja siitä ei pääse sitten eroon. Myös päiväunet meillä koitetaan mennä enää yhdellä 11-13 koska muutoin menee itkuisena nukkumaan.. voimia!

    • Meillä on nyt nukutettu omaan sänkyyn, mutta ollaan niin väsyneitä tilanteesta, että loppuyön hän on nukkunut meidän välissä. Ei oikein tiedetä, että miten tästä eteenpäin 🙁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta