Vaativat vanhukset?

Tämä on hyvin poikkeava aihe nyt blogissani, mutta haluan kirjoittaa ajatuksistani tänään…

Olin toista kertaa äitiysloman jälkeen tänään tekemässä työvuoroa entisessä työpaikassani. Olen siis koko sairaanhoitajan työ- urani tehnyt töitä vanhusten parissa, jos sitä en ole ennen kertonut. Olen hoitanut vanhuksia sairaalassa, kotona ja hoivakodeissa. Olen ollut päiväsairaalassa, saattohoidossa ja kuntoutus yksiköissä ja ties vaikka missä. Olen aikalailla tehnyt kaikenlaista työtä vanhusten kanssa.

Olen aina kokenut iäkkäiden kanssa työskentelyn hyvin luontaisena minulle. Tykkään jollain omituisella tavalla tosi paljon iäkkäistä ihmisistä ja koen heidän kanssaan olemisen monista haasteistaan huolimatta helpoksi.

Tänään siinä laitellessani housuja erään rouvan jalkaan ja taittelin lahkeen tottuneeseen tapaan sukan sisälle, huomasin miten tämä rouva kiskaisi lahkeen ihan eri asentoon kuin missä olin sen ajatellut olevan hyvä. Tunne liian kireistä lahkeista sai hänet olonsa epämukavaksi. Muistin miten eräs ystäväni on kertonut, että hänellä piti olla jo pienenä lapsena lahkeet tietyllä tavalla, sillä ärsykkeille herkkänä hän ei kestänyt jos ne tuntuivat pahalta. Miten se niin helposti välillä unohtuu, että samalla tavalla iäkäs ihminen on herkkä kuin mitä lapsikin. Hän ei ole vaativa, hän vain tuntee asiat tavallaan.

Huomaan hoitotyössä herkästi meidän hoitajien ajattelevan ”vaativien asiakkaiden” kohdalla, että onpas tuokin turhan tarkka asioiden suhteen. Tänään siinä töiden lomassa totesin ääneen, että kyllä minä hoidan ihan mielelläni nämä tämän ikäluokan aika vähään tyytyvät mummot, sillä ei mene kauaa kun joku joutuu hoitamaan meidät. Meidän sukupolven, jossa me olemme ärsykeyliherkkiä, ekstrovertteja- ja introvertteja ihmisiä. Sitten on gluteenittomia, hiilarittomia, sokerittomia, vegaaneja (montaa erilaista mallia tästäkin), sekasyöjiä, lihansyöjiä ja ties kuinka paljon kaikkea muuta, enkä tarkoita näitä nyt missään nimessä mitenkään negatiivisena asiana.. Mutta onhan meidän ikäpolvemme hoitaminen vanhuksina ihan hemmetin paljon hankalampaa, kuin mitä tämän lopulta kuitenkin aika vähään tyytyväisen vanhuskannan hoitaminen on nyt.

Toisaalta poikkeavatko nämä nykyiset iäkkäät lopulta meistä niin paljon kuitenkaan? Toki näitä erilaisia ruokavalioita ja dieettejä on ihan eri tavalla, mutta uskon, että tunnetasolla meidän vanhuksistakin löytyy ne introverti, ekstrovertit, herkät ja ei niin herkät ihmiset, joita me hoitajat saatamme helpostikin tulkita todella väärin. Koitamme laittaa vanhuksia siihen samaan muottiin, missä kaikki iäkkäät tykkäävät haitarimusiikista ja askartelusta. Minä oikein hyvin muistan kun eräs rouva minulle kerran sanoi, että hän ei kestä enää ensimmäistäkään haitarinsoittajaa.

Meidän sukupolvemme on oppinut sanoittamaan luonteensa, mielitekonsa, ruokavalionsa ja elämäntyylinsä aivan erilailla, me osaamme vaatia etuamme ja ottaa oman tilamme. On selvää, että hoitotyö alkaa pian kokea suurta murrosta kun meidän nykyinen vanhusväestömme vähenee. On mielenkiintoista päästä seuraamaan mihin tämä vielä johtaa. Toivon toki, että jossain vaiheessa murros tapahtuu myös mitoituksissa, sillä tällä tahdilla yksilöllinen hoitotyö on ihan mahdotonta, tai oikeastaan sitä se suurimmilta osin on jo. Mutta huolimatta mitoituksista ihminen on silti ihminen ja iästä huolimatta lopulta me ollaan ihan samanlaisia kaikki.

Ja mitä minuun tulee, niin kyllä minä ainakin vaadin vanhana aamiaisellani kroisantteja mansikoita ja kuohuviiniä.

emmakaisa

5 vastausta artikkeliin “Vaativat vanhukset?”

  1. Jos joku työnantaja lukee näitä kirjoituksiasi, niin luulisi sinulle piankin tarjottavan töitä! Olet niin valloittavan rehellinen, realisti ja silti todella positiivinenkin, ajattelet todella järkevästi ja hei, aivan ihanaa kun näet vanhuksissa enemmänkin kuin vain sen pinnan. On välillä surullista, kun hoitotyössä (ymmärrän kyllä senkin tavallaan, kiire ja pulaa henkilöstössä) tehdään vain ne pakolliset toimet, ei aina sitäkään eikä yhtään extraan tai mukavuteen voida panostaa. Minun yhdelle sukulaistädilleni oli maailman ihanin asia, kun joku lakkasi kynnet. Ei kovin vaativa homma, mutta iso hänelle. Toki ymmärrän, ettei aina ehdi, voi tai saa…

    Mutta siis, sinä olet oikeasti tosi ihana tyyppi ja ihan täyttä asiaa tämä postaus!

  2. Moi!
    Pystyin kyllä niin samaistuman tekstiin!
    Itse myös sairaanhoitajana työskentelen sairaalassa kuntoutusosastolla, jossa lähinnä ikäihmisiä hoidetaan. Ikäihmisten kanssa työskentely on tuntunut aina luontevalta, vaikka ikää ei itsellä vielä olekaan kun hieman alle 30v. Ehkä se onkin se ikäkuilu mikä siinä kiehtoo – niin paljon sellaista mahtuu niihin 50-60vuoteen, mitä et itse ole päässyt näkemään tai kokemaan.

    Tietysti kaikki olemme tavallaan enempään tai vähempään tyytyväisiä iästä huolimatta ja ilmaisemme sen eri tavalla. Kaikki ollaan niin erilaisia.

    Vaikka joskus kiireen keskellä saattaa hieman sapettaakin että siinä 5hengen huoneessa yksi tekee melkein kuolemaa ja toinen potilas kehtaa valittaa siitä että on vääränlainen hammasharja, niin toisaalta meiltä on löydyttävä myös ymmärrys siinä tilanteessa.. Helppo työ tämä ei ole, mutta kasvattaa ihmistä kummasti 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 37
Tykkää jutusta