Unikoulun välituntikuulumiset..

Unikoulua on pian takana kaksi viikkoa, oikeastaan voisi puhua melkein kolmesta jos laskee sen ajan kun pidettiin unikoulua tietämättämme pitävämme jo oikeaa unikoulua.

Tämä unikoulu on ollut ajoittain suoraan sanottuna perseestä. Olen istunut sohvalla ja pitänyt kiinni tyynyistä, että en painele tuttipullon kanssa huoneeseen ja anna maitoa vauvalle, sekä kanna häntä tämän jälkeen olohuoneeseen kainaloon.

Ensimmäinen viikko meni lopulta suhteellisen kivuttomasti. Muutos 3h nukuttamisesta 30min nukuttamiseksi oli niin suuri, että se tuntui jo helpolta. Yöllä jatkettiin vanhalla mallilla ja Emil tuli väliin. Etenkin kun Timo tuli kipeäksi, ei edes jaksettu ajatella mitään vaihtoehtoja. No tämän viikon alku on ollut tosi raskas, siis tosi tosi raskas. Olin vatsataudissa, sitten olin töissä, Emil huusi ekstrapaljon iltaisin, vaikka nukutukset sinällään olivat vain sen 30 min pituisia.

Koitin joka ilta tankata läheisyyttä ja pitää rytmeistä kiinni. Halailin ekstrapaljon koko päivän. Illalla kannoin Emilin huoneeseen, pussasin, peittelin ja toivotin hyvät yöt. Siitä se järkyttävä huuto sitten alkoi. Lukemattomien sylittelykertojen jälkeen Emil yleensä sitten nukahti omaan itkuunsa. Se tuntui niin väärältä. Yhdeltä hän sitten heräsi joka yö ja tuli viereen, kainaloon hän rauhottui, siinä oli hyvä olla.

Noh, Timo sitten yllätti eilen illalla. Hän vei Emiliä nukkumaan ja yht’äkkiä alkoi Emilin huoneesta kuulua kauhea kikatus. Pian Timo pyysi minut huoneeseen ja sanoi, että työnnä nyt sinäkin naama tuonne pinnojen väliin (?!?) ja tein työtä käskettyä, Emil nauroi niin paljon, ettei kestänyt. Sitten Timo ehdotti josko luettaisiin vähän satuja. No minä kaivoin satukirjan, heitin selälleen huoneen lattialle ja alettiin lukea Emilille iltasatuja. Välillä hän itki ja välillä vaan puuhaili, mutta huomattavan paljon rauhallisempi hän kuitenkin oli.

Luin kolme lyhyttä satua, sitten sammutettiin valot ja annettiin iltapusut sekä toivotettiin hyvät yöt. 10 min ja meillä oli hiljaista. Emil tuli viereen klo 04 ja herättiin 8:30. Tänään hänelle piti kerran mennä sanomaan, että Emil nyt nukutaan, niin alle minuutti sen jälkeen huoneessa hiljeni. Rauhoittuminen vei taas sen noin 10 min kaikkineen. Toivon yöltä jotain viime yön kaltaista.

Minulla on niin suuret toiveet tämän suhteen. Minua ei haittaa jos Emil osan yöstä nukkuu meidän kanssa, ei hän siinä nuku lopun elämäänsä. Minä luen enemmän kuin mielelläni iltasatuja ja minusta nämä illat ovat olleet nyt ihania, kun vielä hetki sitten ne tuntuivat tosi ahdistavilta. Toivon, minä siis niin toivon, että tämä oli nyt meidän unikoulumme käännekohta. Enpä olisi uskonut, että Timo keksii meillä ratkaisun. Katsotaan miten meidän tässä käy.

Rauhallisia unia sinne, minulla on kädet täynnä hommia, nyt voin jo vihdoin sanoa, että neljän päivän sisällä kaikki kevään kivat jutut tulee liveksi, eli pysykäähän linjoilla <3

emmakaisa

2 vastausta artikkeliin “Unikoulun välituntikuulumiset..”

  1. Moi, mikä teidän unipussi on merkiltään? Oletteko käyttäneet unipussia koko ajan vai otitteko käyttöön nyt unikoulun aikana? Ollaan koitettu meidän neidillä (8kk) kahta erilaista, liian paksua unipussia, joten mietin, pitäiskö koittaa vielä ohuempaa kolmatta 🙂

    • meillä on toi love to dream:in swaddle up. Se on ollut ihan alusta asti. Tai ensin oli toi hihallinen ja nyt ollaan luovuttu hihoista. Tänään just ostettiin nyt jo ikean versio. Toi on ihan must, ei Emilin unista tulisi mitään kun ei se pysyis peiton alla hetkeäkään 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 10
Tykkää jutusta