Tätä menoa töihin lähtö tulee olemaan aikamoista…

Muutama työhaastattelu plakkarissa alkaa sitä miettiä ihan vakavasti mahdollista töihin paluuta. Muutaman keikka vuoron tässä olen jo tehnytkin ja voi miten olenkaan nauttinut työnteosta. Olen tosiaan kaivannut aivoilleni jotain muutakin tekemistä kuin ”tättätätää”- keskusteluja, vaikka nekin ihania ovat. Olen kuitenkin alkanut vähän jännittää, että mitä siitä sitten aikanaan tulee kun meidän pitää päästä täältä asunnosta ulos koko porukan ja olla vielä ajoissa..

Nyt meidän lähtemisemme kestää ja kestää. Emilin pukeminen aamulla vie vaippoineen melkein kymmenen minuuttia, jos siis nopeita ollaan. Hän ruokailee mitä ruokailee ja loput ajasta roikkuu minun lahkeessani. Eli jos haluan tehdä itselleni aamulla ennen ulos lähtöä jotain, olisi minun oltava valmis ennen Emilin heräämistä. No tässä kohtaa mietin, että voinko jo vihdoin tehdä kissastamme puuhkan, nimittäin hän riemuissaan palvelijoittensa heräämisestä huutaa kyllä niin, että siinä herää naapurinkin vauva samalla.

Ratkaisu on varmaan se, että emme enää vietä yhteisiä aamupalahetkiä yhtä nautinnolla kuin tähän asti. Ehkä me heräämme hieman aikaisemmin ja koitamme olla nopeampia. Mutta sitten on ne yöt…

Olen nyt tehnyt kaksi aamuvuoroa ja nukkunut ennen molempia öitä niin huonosti, että ne menevät heittämällä vauvavuoden kärkeen. Ensimmäisen kerran Emil kuin ihan puskista valvoi 3h keskellä yötä, ja minä tietenkin olin pohjustanut tämän valvomalla silmät kiinni sängyssä niin, että juuri nukahtamispisteessäni Emil sitten heräsi. Ne kaksi tuntia, jotka olisin voinut nukkua kuuntelin Jedi- kissan ilonpitoa (olen miettinyt puuhkan sijasta myös kissachoker- korua).

Viimeyönä mietin syntyjä syviä kahteentoista. Tai rehellisesti sanottuna mietin, että miksi meidän #ilokiertoon- kampanja ei ota nyt tuulta alleen. Olin juuri saamassa unen päästä kiinni, niin Emil heräsi. Hain hänet väliimme ja hän nukahti heti. Kun Emil nukahti, Jedi löysi pallon. Siinä sitten sai kyytiä matot ja pallo ja Jedi nautti elämästään (tässäkohtaa välihuomiona, että hänen rakkaudennaukaisunsa olivat jo kerran herättäneet Emilin). Kaikki muut nukkuivat, minä en. Taisin minä jossain välissä vähän nukkuakkin. Siinä välissä ainakin kun Emil ei unissaan potkinut, repinyt hiuksia tai koittanut kiilata minua sängyltä, kyllä minä vähän taisin siinä välissä nukkua. SIIS MITÄ ELÄMÄN HUONOA HUUMORIA?

Että kertokaas nyt miten teillä saadaan aamut toimimaan?

LUE EILINEN POSTAUS: Meidän koti, makuuhuone 1/2 

emmakaisa

2 vastausta artikkeliin “Tätä menoa töihin lähtö tulee olemaan aikamoista…”

  1. Kuulostaa aika tutulta 😀 meillä kissan sijasta elämää pitää kaks isomman puoleista koiraa, joista vanhempi urisee/haukahtelee öisin milloin milleki kuvitellulle vaaralle. Ne on kyllä niin karvasia, että niistä sais erittäin hyvät rukkaset?

    Ja samoin oon tässä tehny muutamia työvuoroja, jolloin minityyppi on pitäny matkalla tiputtaa mammalaan, sitä ennen ulkoluttaa näädät ja ja ja… nyt sentään oon menny vasta 8 jälkeen töihin, en ees ala miettimään millasta ois koittaa saada koko retkue liikkeelle 6:20 työaamuna. Onneks ei oo ainakaan vähään aikaan vielä ajankohtasta!

    Mutta jos on ollu aikasia aamumenoja, niin oon pyrkiny illalla valmistelemaan ihan kaiken niin valmiiksi kun vaan mahdollista. Eli aamupala smoothie/tuorepuuro kaappiin, vaatteet valmiiksi, minin hoito/reissukamat kasaan ja samoin vaunut valmiiksi autoon jos niille on tarvetta jne. Sama sitte minin aamutoimien kanssa. Mutta aina joku asia kosahtaa, oli se sitte yöllä valvominen tai aamulla pitkin seiniä heitetyt mustikkasmoothiet tai viimehetken kakat vaipassa just kun oot lähössä ovesta ulos. Eli varmaan ainut viksu neuvo on valmistautuminen ja extra ajan varaaminen + ihan vaan toivoa parasta kiittimet ristissä 😀

    • hahhah 😀 Mun pitää varmaan meikatakkin edellisenä iltana ja jos vaikka söiskin aamupalan jo ennakkoon 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta