Niin lähellä erään unelman toteutumista..

sis. mainoslinkin

Minun ei varmaan kannattaisi sanoa tätä ääneen… Ylipäätäänsä tämä on sellainen asia, josta ei kamalasti puhuta, sillä epävarmuus, mahdolliset pettymykset ja kaikki sen ympärillä saa ihmiset vaikenemaan. Mitä jos minua ei valitakkaan? Mitä jos en ole tarpeeksi hyvä? Tämän ympärille kietoutuu ehkä pieni häpeä ja epäonnistumisen pelko. Pelko myöntää, että minä en ollut se ihminen. Toivon koko sydämestäni, että minun tarinallani on tällä kertaa onnellinen loppu, koska minä haluan olla se ihminen ketä etsittiin.

Minä kävin tänään työhaastattelussa unelmieni työpaikkaan. Siihen, minkä sivulauseessa mainitsin eräässä postauksessa. He halusivat tavata minut, nähdä minut ja minä sain mahdollisuuden. 

Olen hakenut paljon töitä. Voi, niin paljon, että en oikein ole ihan varma enää mitä olen edes hakenut. Tilanteessani on vain nyt toimittava, vaikka kuinka haluaisin en voinut jäädä odottamaan, että josko se yksi ”the paikka” onnistuisi. En oikeastaan uskonut, että pääsisin edes tuohon haastatteluun, sillä paperilla en uskonut pärjääväni muille. Siellä minä silti istuin tänään puhumassa unelmaani ääneen.

Kävin viimeviikolla haastatelussa erääseen paikkaan, joka olisi ollut tilanteessamme helppo ja minun kokemuksellani mukavuusalueellani. Kuulin eilen kaupan salaattitiskillä, että olin kolmen parhaan joukossa, mutta kokonaisuus vei voiton.. Se harmitti, mutta se harmitti yllättävän vähän. Mietin nimittäin jo siihen haastatteluun mennessäni, että jos saisin paikan, niin uskaltaisinko ottaa sitä vastaan, jos vaikka tapahtuisi sellainen maailman ihme, että saisin tämän tämänpäiväisen työpaikan.

En oikein vieläkään voi uskoa, että siellä minä istuin tänään. Ymmärrän täysin (tai siis näin minä itselleni tässä koitan hokea) jos en saa työtä, mutta toivon koko sydämestäni, että sen saisin, sillä tiedän kuinka se olisi minua varten, olisin siinä hyvä. Saisin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä sellaista työtä mitä olen vain villeissä unelmissani voinut kuvitella tekeväni saisin tehdä sitä miksi hoito- alalle ikinä lähdin. Ristin nyt jokaisen hiuskarvanikin, että haastattelijoille jäi minusta yhtä hyvä fiilis kun mitä minulle.

 

Tämä on niin suuri riski sanoa ääneen. Sitten jos minua ei valitakkaan joudun senkin sanomaan ääneen. Toisaalta se on elämää ja sille ei voi mitään. Pitää pystyä kohtaamaan ne pettymykset ja katsoa eteenpäin. Voin ihan rehellisesti sanoa, että jos en saa tuota työtä niin olen taas hetken hieman sormi suussa, että mitäköhän seuraavaksi.. Kyllä siitä sitten taas noustaan ja ehkä hetken aikalisä kaikesta olisi paikallaan.. Ehkä olisi hetken aika taas keskittyä vaan olemaan kotona, sillä tämäkin on aikamoinen työmaa.

Se mitä tämä päivä kuitenkin toi minulle on usko siihen, että minulla on vielä mahdollisuus päästä tekemään jonain päivänä sitä työtä mitä haluan. Minä en ole mikään toivoton tapaus, vaan todella minä voin vielä hieman hioa urani suuntaa. Noh, siis nuorihan minä olen ja koko elämä edessä, mutta johdatellakseni elämäni suuntaa on minun uravalintanikin tehtävä tietyllä tavalla. Pitää vaan muistaa uskoa niihin omiin unelmiin ja valintoihin.

Niinkuin sitä sanotaan: ” doubt kills more dreams than failure ever will”.

Farkut sweet sktbs/ Junkyard: TÄÄLTÄ, paita/ bubbleroom:  TÄÄLTÄ**

Kuvat: Piia Pajunen, Edit: me

Edellinen postaus: Hei äidit auttakaas vähäsen…

 Lisää ajatuksiani työnteosta löydät TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “Niin lähellä erään unelman toteutumista..”

  1. Ensiksikin: toivottavasti tulet saamaan työn! 🙂

    On ollut todella mukavaa lukea kirjoituksiasi työn hakemisesta, kiitos siis kun avoimesti olet siitä täällä kertonut! Olen saanut tavallaan vertaistukea omaan tilanteeseeni, sillä etsin suurella innolla uusia töitä opiskelemaltani alalta. Olen vielä opiskelija, mutta päivääkään en ole vielä oman alani töitä tehnyt. Onneksi kuitenkin työkokemusta löytyy muiden alojen tehtävistä jo pitkältä ajalta. Onhan tämä aikamoista touhua, jossa useammin kuin kerran päivässä miettii onko minusta mihinkään. Toki pitäisi vain jaksaa uskoa, että kyllä se oma polku vielä minullekin löytyy myös työrintamalla 🙂

    • Voi kiitos kommentista <3 Kyllä se sunkin juttu löytyy, toivottavasti minunkin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 23
Tykkää jutusta