Rohkea, rohkeampi, rohkein.. Mitä jää blogin ulkopuolelle?

Alkaa olla lähes vakio, että viikottain joku meistä bloggareista kertoo kaiken. Paljastaa jotain on avoimesti rikki tai onneton. On rohkeaa olla vajavainen tai samaistuttava. Ihmiset kaipaa ihmistä johon voi samaistua. On rohkeaa olla avoin.

En ole ihmisenä sellainen, että kauheasti jaksaisin miettiä, että voinko nyt kertoa tästä tai tästä asiasta. Itsekin montaa ongelmaa googlailleena olen miettinyt, että nyt on ainakin joku nostanut tämänkin asian googlen löydettäväksi. Kerron paljon ajatuksiani, koska myös minä saan blogista vertaistukea ja samalla monet asiat alkavat tuntua paljon helpommilta kun saan jäsenneltyä ajatukseni tekstiksi.

Sitten on se toinen puoli jonka jätän täältä kokonaan pois. En minäkään kaikkea, en edes puolta itsestäni jaa täällä blogissa. Vaikka paljon kaikesta kerron, kerron kuitenkin vain pienen osan.

Olen jo blogin perustamishetkellä päättänyt, että minun blogissani ei ikinä tule olemaan tietoa sen suuremmin omista perheenjäsenistäni, Timoa ja Emiliä lukuunottamatta. Toki jos heistä joku sinne haluaa, niin mikäs siinä, mutta ketään en blogini sivuille pakota. Perheeni eivät ole blogiani aloittaneet, joten heidän oma valinta olla osana sitä.

Toinen asia minkä haluan pitää erillään blogista on työ. Vaikka olen puhunut avoimesti työnhausta, en tule teille valitettavasti kertomaan koskaan, että minne lopulta menen töihin. Työni on hoitoalalla ja tavallaan haluan vetää siihen selkeän viivan, että on minun blogi ja sitten on minun ”oikea työ”. Blogi on kuitenkin edelleen minun vapaa- aikaani, minun julkinen päiväkirjani. Muutenkaan minusta tänne ei kuulu työ- asiat, ne kuuluu sinne työpaikalle.

Mitä vanhemmaksi Emil tulee, sitä enemmän haluan myös alkaa suojella häntä. En voi koskaan kasvattaa häntä piilossa maailmalta ja varmasti hän tulee täällä näkymään. En kuitenkaan halua määritellä häntä ihmisenä blogissani. Se, että kerron, että hän on ihana tulee varmasti toistumaan. Mutta en halua, esimerkiksi määritellä hänen persoonaansa millään tavalla, en niin, että ihmiset tuntematta häntä ajattelisivat jo ”että tuo oli se ujo Emil” tai jos hän olisi tosi vauhdikas, niin hän saisi blogin perusteella ihmiset ajattelemaan, että hän on villi, vaikka hän just sinä päivänä olisi maailman rauhallisin.. Saitteko tästä kiinni, mitä tarkoitan?

Koitan myös välttää sotkemasta ystäviä ja blogia. Vaikka moni ystävistäni bloggaa tänä päivänä, niin ystävyyssuhteeni on paljon muutakin, joten ne hetket kun ollaan yhdessä niin ollaan yhdessä. Toki on kiva käydä ottamassa kuvia ja jauhaa blogista, mutta en minä velvoita ystäviäni, jotka ei blogia tee, tekemään sellaisia juttuja. Niitä varten on ne ystävät, ketkä tässä samassa suossa rämpii.

En myöskään tule koskaan ottamaan mihinkään poliittiseen asiaan kantaa. Ensinnäkin tekisin itsestäni idiootin ja toiseksi, miksi tekisin niin? Minun on parempi jättää nuo vaalianalyysit ja mielipiteet (siis mitkä?) ihan kotisohvalle, jossa Timo on ainoa joka minulle nauraa.

Aion kuitenkin jatkossakin pohtia omaa vanhemmuuttani, ajatuksia itsestäni ja havainnoistani.. Liikunnasta ja hyvinvoinnista. Edelleen aion olla oma itseni..

Kivaa viikonloppua<3

 

 

 

emmakaisa

2 vastausta artikkeliin “Rohkea, rohkeampi, rohkein.. Mitä jää blogin ulkopuolelle?”

  1. Mietin itsekin aika tarkkaan mitä täällä jaan ja niin se mielestäni kannattaakin. Itse olen myös jättänyt esimerkiksi perheen aikalailla pois, mitä nyt välillä puhun parisuhteesta tai vanhemmuudesta mutta muuten en. Olen mielestäni avoin täällä, mutta samaan tapaan kuin sinä, jätän täältä todella paljon asioita myös pois. Jokainen tavallaan, mutta tietty itsesuojelu hyvä olla. 🙂

    • Joo ja siis mikä toisella toimii niin toisella ei 🙂 Itse olen kokenut tämän tien sopivaksi, toiselle enemmän on ok ja toinen haluaa suojella vielä tarkemmin reviiriään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta