Mitä murehtii kymmenenkuisen esikoisen äiti?

Minä ihan oikeasti kuvittelin kun Emil syntyi, että kun ollaan ensimmäisen vuoden loppupuolella, on elämä vauvan kanssa jotenkin jo maailman helpointa. Ajattelin, että Emil nukkuu täysiä öitä ja me vietämme hattaranväristä perhe- elämää. JA kakkakikkareet sanon minä!

Okei, elämä on helpompaa – paljon helpompaa. E on tosi reipas ja puuhaileva, aivan ihana ja todella rakas. Olisi kuitenkin valetta väittää, että täysin oltaisiin vihreillä niityillä näiden haasteiden kanssa. Haasteet ovat vaan muuttaneet muotoaan ja koettelevat aivan eri tavalla minun hermojani kuin mitä esimerkiksi pikkuvauva- ajan vatsanväänteet. Mutta niinhän se kai menee, että joka ikään kuuluu aina ne uudet jutut.

Nyt mietin, että tuleeko tuo pistämään aina vastaan pukemista? Helpottuuko se ikinä? Joudunko koko hänen vaippapeppuaikansa juoksemaan hänen perässään kun koitan vaihtaa vaippaa? Emil huutaa kuin pieni palosireeni kun häntä koettaa pukea, alan jo valmiiksi turhautumaan kun pukemishetket lähestyvät ja tiedän hyvin sen vain hankaloittavan meidän tekemistämme, mutta minkäs mahdat.

Sen hetken jälkeen kun mietin ruokailuiden hankaluutta, ei meillä ole ollut kuin varmaan kaksi viikkoa, kun ruoka on maistunut. Viimeaikoina olen oikeastaan luovuttanut ja nyt hän sormiruokailee oikeastaan kaiken. Voin vaikka vannoa, että ruokaa menee ihan saman verran vatsaan asti kun hän syö itse, kuin jos minä koittaisin hänelle lusikalla antaa. Välillä kaipaisin kyllä koiraa siivoamaan sotkut, mutta tuleepahan pyyhittyä lattia useammin.

Mietin, että oppiiko tuo ikinä ymmärtämään puhetta. Tai jos ymmärtääkin jo nyt, niin hän kyllä on todella omapäinen. Tuntuu, että mikään mitä sanon ei mene perille, mutta ei kai niiden vielä tarvikkaan? Toisaalta äidillänsäkin on aika valikoiva kuulo…

Tiedän, että nauran näille asioille, niinkuin nauran ajatuksilleni vauvavuoden alussa. Jotenkin sitä ottaa kaiken siinä hetkessä aina niin vakavasti ja jälkikäteen se vaan naurattaa. Se, että ensimmäinen vauvavuosi menee nopeasti pitää kyllä täysin paikkansa.. En vaan voi uskoa, että Emil on kohta jo vuoden. Jos jaksaisin rykäistä, niin voisin kerätä eniten minua huvittavat lausahdukseni viimeisen vuoden ajalta.. JA oikeastaan jo ennen sitä tänne blogiin, niitä nimittäin riittää.

Toisaalta kun kuuntelen hyvän ystäväni ajatuksia vauva- ajan alusta, niin mietin, että turha sitä on raskaanaolevaa neuvoa. Raskaana ollessa ainakin oma visioni siitä miten kaikki tulisi menemään oli todella voimakas, mutta vasta sitten käytännössä tajusin, että miten se arki oikeasti menee… Joten ehkä ne hassut ajatukset ja lauseet vaan kuuluu siihen koko kuvioon. Teilläkin varmaan on jotain juttuja mitä olette vannoneet etukäteen ja asiat ovat menneetkin ihan päinvastoin?

Kävithän jo katsomassa meidän my day- videon TÄÄLLÄ?

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 10
Tykkää jutusta