Mitä jos kirjoittaisinkin parisuhdeblogia?

Minulla oli tänään hieman raskas päivä. Päivä oli raskas ihan oman itseni takia ja pinnani oli lyhyt, siis hyvin lyhyt. Tuntui, että Emilkin oli tosi kiukkuinen, johtuiko tuo minun omasta kierydestäni? Hyvin mahdollista. Mietin, että avaudun asiasta tänne, siitä miten kaipaan välillä aikaa ennen lasta ja tunnen itseni niin osaamattomaksi vanhemmaksi. Sitten kun Emil oli kylvyssä kävin asiaa pohtimaan hieman enemmän…

On tosi tärkeää, että vauva- vuoden haasteista puhutaan ääneen. On hienoa, että me uskallamme jo avoimesti sanoa, että pikkuvauva- aika ei ollut se kaikkien mielestä maailman kivoin aika ja kertoa muutenkin niistä ongelmista mitä on (BTW. nyt jos huokaat, niin se aika menee kuin siivillä ihan oikeasti). Mietin kuitenkin aikaa kun Emil on vanhempi. Haluan, että hän saa lukea kaikki kirjoitukseni jos hän haluaa, enkä todellakaan tahdo, että hän joutuu lukemaan olleensa raskas. Kävin miettimään, mitä kaikkea sitä onkaan tullut kirjoitettua heikolla hetkellä.. Mietin, että kuinka hassua olisi jos me bloggarit kirjoittettaisiinkin samalla tavalla parisuhteistamme? Jos kirjoittaisinkin seuraavanlaisesti:

”Minä en ole kyllä yhtään alkuhuuma ihminen, ihan hiton raskasta kun toinen roikkuu kokoajan niskassa. Onneksi se on joku vaihe, kyllä se siitä etääntyy kun nyt vaan jaksat antaa rakkautta.”

”Minun miehellä on nyt taas joku vaihe, että se juoksee kaiket yöt ulkona. Sitten se valittaa pahaa oloa kaiket päivät kotona, voi luoja, että olen väsynyt.”

”Minun miehelläni on ollut nyt tosi kovia vatsavaivoja. Tuntuu, että kaikki ruoka käy mahaan ja se valittelee sitä koko ajan. Siis ihan järkyttävän hajuista kakkaakin tulee.”

”Minun miehelläni on nyt meneillään joku eroahdistus, se laittelee koko ajan viestejä ja valittaa ikävää. Yölläkin se tulee ihan kiinni ja haluaa vaan halia koko ajan.”

”Meidän kauppareissu oli tänään ihan mahdoton, puolessa välissä ostoslistaa miehelläni meni hermo ja hän rupesi kiukuttelemaan nälkäänsä. Oli hiukka noloa kun koko kauppa tuijottaa kun toinen haluaa vaan äkkiä pois kaupasta.”

Mietin vaan aina, että miten me nämä kaikki asiat omista vauvoistamme kirjoitetaan ilman, että se tuntuu yhtään oudolta? 😀

emmakaisa

6 vastausta artikkeliin “Mitä jos kirjoittaisinkin parisuhdeblogia?”

  1. Hahah. 😀 Mä en ole juuri tuon takia oikeastaan kirjoittanut raskaista hetkistä lapseni kanssa; olen ajatellut juuri tuota että mitä hän ajattelee jos joskus lukee ne. Kyllä mielestäni haasteista voi kirjoittaa, mutta kuitenkin lasta kunnioittavalla sävyllä. 🙂 Enkä ainakaan sinulta muista lukeneeni mitään sellaista mitä lapsesi ei voisi tulevaisuudessa lukea. 🙂

    • pitää kai itse lukea joskus kaikki omat tekstit läpi 😀

  2. Hyvä se on pysähtyä näitä miettimään ja paljon riippuu siitäkin miten kirjoittaa niistä vaikeista ja raskaista hetkistä ja jutuista ja tarviiko kaikkea kirjoittaa… Miltä tosiaan tuntuisi itsestä lukea asioita… Välillä lukee somesta juttuja lapsista, joiden julkistamista ei ymmärrä, mutta samat ihmiset sitä saattaa puolisostakin avautua mun mielestä epäkunnioittavastikin juuri kuin esimerkeissäsi…
    Musta sä oot kirjoittanut ihan fiksusti! Voihan niitä arjen raskaitakin hetkiä ja juttuja tuoda esiin ja hyvä että niitä tuodaankin, mutta kysymys onkin se, että miten…

    • niin joo ja pitääkin jakaa, se on vaan se hieno veteen piirretty viiva missä menee raja mikä kuuluu someen ja mikä ei 🙂

  3. Joo kyllä mäkin erään tekstin pois jonka olin jo kirjoittanut. Tuli vain fiilis, että tämä ei kuulu tänne blogiin. Joskus pitää miettiä että onko tämä sen yhden postauksen arvoinen asia julki tuotavaksi pitkällä tähtäimellä. Pus ja ihanaa lauantai-iltaa muruset siellä 😘

    • Jep juurikin näin… Kirjottaa sen sijaan vaikka tekstiviestin ystävälle 😉 <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 29
Tykkää jutusta