Pitääkö työn olla kivaa?

Parin kuukauden työnhakuprosessini herätti minussa paljon ajatuksia. En ole tavallaan koskaan joutunut tekemään juurikaan töitä töitteni eteen, vaan duunit ovat auenneet jo toinen toisensa päällä. Olen ollut kymmenen vuotta työelämässä kiinni lähes täyspäiväisesti, jos opiskeluaikoja ei lasketa.

Olen aina peräänkuuluttanut sitä, että elämässä pitää tehdä niitä asioita mistä tykkää. Olen sitä mieltä myös työn kohdalla. Aloitin hakuprosessini sellaisista ns. kivoista työpaikoista. Olin aika nirso työnhakija, mutta ajattelin, että katson ensin tämän kortin ja alan sitten panikoimaan. Minulla oli tiettyjä ”vaatimuksia” työlleni, mutta toki olin niistä valmis tinkimään jos näin olisi tarvinut tehdä.

Katselin useaan otteeseen MOL:lin sivuja miettien, että niin paljon duuneja ja niin paljon työttömiä, miten tämä on mahdollista? Johtuuko tämä laiskoista ihmisistä vai nykyajan trendistä tehdä sitä omaa juttuaan? Olisin varmaan työllistynyt jo aikaisemminkin, mutta en ollut kuitenkaan itsekään valmis tekemään ihan mitä tahansa. Mietin paljon, että olenko todella itsekäs ja nirso, mutta koska minua tarvitaan myös kotona, annoin anteeksi itselleni pienen nirsoilun- ja se kannatti.

Itse tajusin sen tämän kahden työnhaku- kuukauden aikana, että työttömyys ei todellakaan ole aina oma valinta. Itse nimittäin olisin lopulta mielummin heittänyt keikkaa kuin lähtenyt tekemään kokopäiväisesti sellaista työtä mistä en nauti. Kävin jopa yhdessa haastattelussa, jossa jo haastattelun aikana tajusin, että en halua kyseistä työtä, enkä nauttisi siitä hetkeäkään. Tämä otti tosi koville, sillä tavallaan itselle on iskostettu ajatus siitä, että pitää ottaa se työ mikä on tarjoolla.

Olisi naivia ajatella, että jokaiselle on varmasti olemassa se ”the työpaikka”. Jokaiselle on varmasti olemassa jotain hanttihommia jos vain haluaa, mutta jos sitä tienaa saman rahan tuilla kotona kuin mitä jossain työssä mitä vihaa ja kotona on onnellisempi, niin kyllä minä oikeastaan ymmärrän, että miksi sinne töihin ei silloin ole kiire. Miksi tekisin itsekkään jotain mitä vihaan jos voisin hengata kotonakin etsien sitä oikeaa työpaikkaa.

Työnhaku on raskaimmillaan todella raskasta ja työhakemusten täyttö ärsyttävää. Jatkuva epävarmuus ja odottaminen meinaa tehdä hulluksi. Töiden saaminen ei tänä päivänä ole todellakaan mikään itsestäänselvyys ja siellä kotona on helposti pian vain helpompi olla. Toisaalta kyllä tuossa naurettavassa ajassa itselläkin alkoi ahdistus nousta, että haluaako minua lopulta kukaan töihin? Mikä minussa on vikana? Mokaanko kun haen useita töitä enkä etsi VAIN sitä the työpaikkaa?

Tämä on taas hyvä esimerkki siitä, että maailma on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen. En epäile, etteikö työttöminä olisi niitäkin, joita töihinmeno ei yksinkertaisesti kiinnosta laisinkaan. Uskon kuitenkin, että suurimmaksi osaksi työmarkkinoilla on tällä hetkellä ihmisiä, jotka ahdistuvat etsiessään sitä oikeaa työpaikkaa. Mutta niinkuin tässäkin, niin paperissa on aina kaksi puolta.

 

 

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 16
Tykkää jutusta