Emil ja viimeinen vauvakuukausi, eli Emil 11kk.

Kääk sanon minä! Meillä starttasi tänään viimeinen vauvavuoden kuukausi. Vastahan minä kirjoittelin 10 raskausfaktaa minusta  ja päivittelin vatsani kokoa . Synnytys tuntui vielä niin kaukaiselta asialta ja vaikka sitä tavallaan odotti, niin toisaalta toivoin, että aika ei kuluisi. Se oli niin ristiriitaista aikaa.

Tässäkohtaa äitiyttä alkaa jo tuntua turhalta päivitellä mitään kuulumisia liittyen Emiliin. Se alun äitiysintoilu alkaa laantua ja perhe- elämästä on tullut normaalia, meidän elämää. En enää oikeastaan voisi kuvitella elämää ilman lasta, vaikkakin asialla tulee toki usein leikiteltyä ja niinä epätoivon hetkinä jopa huokaistua, että mihin tässä on taas ruvennutkaan? Toisaalta on sitten se yksi hymy pyyhkii kaiken murheen pois ja sitä taas rakastaa niin että meinaa seota.

Emil on kasvanut joulun jälkeen minusta tosi paljon ja oppinut ihan hurjasti uusia taitoja. Tai tavallaan tuntuu, että nyt uudet taidot tulee itseltä huomaamatta ja sitä vaan huomaa jossain vaiheessa, että kappas tuo osaa tuonkin ja ymmärtää tämän. Ehkä se johtuu siitäkin, että kaikkea ei enää kyttää. Paitsi nyt uutena taitona tullutta seisomaannousua (ilman tukea) kyttään koko ajan.. Miten se onkin niin siistiä kun toinen nousee ylös ja taputtaa itselleen?

Mitä muuta meillä sitten tapahtuu 11kk iässä?

  • Ruoka maistuu edelleen huonosti. Alas menee lähinnä ajatus ja sormiruoka onkin ollut viimeaikoina kova juttu.
  • Yö- unille mennään pullo suussa, mutta itsekseen. Nukahtaminen on tällä hetkellä tosi helppoa, yöllä saadaan sitten pikkumies väliin, mutta unia riittää tällä taktiikalla jopa sinne 7:30 asti, joten en valita. Kaikki nukkuu.
  • Autot ovat edelleen kova juttu. Auto on saanut oman äänen ja oikeastaan kaikki (jopa puhelin) kelpaa ”autoksi” ja pitää omaa ääntään.
  • Emil on kova poika halaamaan. Hän halaa kovaa ja paljon, mutta voi miten hän on ihana kun kesken leikinkin hän kömpii välihalaukselle ja jatkaa puuhiaan.
  • Päiväunia hän nukkuu kahdet, aamulla hieman pidemmät ja päivällä lyhyemmät.
  • Emil vihaa edelleen pukemista, mutta ehkä pientä nöyrtymistä haalarin edessä alkaa tapahtua, tai sitten minä olen vain niin tottunut haalariraivoon, että en enää ajattele sitä…
  • Eteenpäin mennään kovaa kontaten, tavaroita työnnellen ja seiniä pitkin tukien.
  • Emil apinoi paljon vanhempiaan ja on oppinut valloittavaksi seuramieheksi, osaten muunmuassa nauraa sosiaalisissa tilanteissa tekonaurua.
  • Emil rakastaa huomiota ja tietää miten saa koko pöytäkunnan hurmattua välillä täysin pöytäänkuulumattomalla pelleilyllään.
  • Emil tykkää Ed Sheeranista ja etenkin shape of you saa hänet suorastaan hypnoottiseen tilaan… Tietääköhän Ed olevansa vauvakuiskaaja?

Tämä onkin sitten toisiksi viimeinen kuukausikatsaus. Olen tehnyt sen päätöksen, että kun meillä tulee vuosi täyteen, jää Emilin kuukausikuulumiset pääsääntöisesti pois blogista. Hän alkaa kasvamaan ja haluan tavallaan suojata hänen luonteensa ja persoonansa sen kehittyessä… Niin paljon kun haluaisinkin kaiken teille kertoa. Se ei tarkota, ettenkö puhuisi äitiydestä ja siihen liittyvistä asioista, en vaan enää suoranaisesti jaa Emilin asioita täällä, ja muutenkin ensimmäisen vuoden ihmeellisyydet alkavat olla historiaa…

Nyt nautin vielä tästä meidän viimeisestä vauva- kuukaudesta, vaikka vauvahan hän vielä pitkään minulle on <3

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 15
Tykkää jutusta