Näin neuvoisin itseäni alkavan vauvavuoden kynnyksellä…

En olisi ikinä uskonut miten haikeaksi ensimmäisen vuoden loppuminen vetää mielen. Ehkä osittain tähän synkistelyyni on syynä kuukautiset, tai sitten tämä päivä.. Olen päättänyt, että en jaa blogissa mitään kakkajuttuja, mutta sanotaanko näin lyhyesti, että E:n vatsa oli niin kovalla, että meillä itki vauvan lisäksi äiti. Meinasin jo lähteä ensiapuun (ja minä en yleensä pienistä pelästy), mutta loppu hyvin – kaikki hyvin luojan kiitos.

Mietiskelin äsken saunassa, että onko jotain asioita mitä tekisin nyt toisin jos saisimme joskus toisen lapsen? Annanko tälle ensimmäiselle vuodelle täyden kympin? Tavallaan joo, meillä on ollut todella kiva ja erilainen vuosi, tavallaan jotain asioita jäin miettimään.. Turha niitä on kuitenkaan enää ajatella, meidän vuosi oli meidän näköinen ja lopulta juuri täydellinen.

Nämä vinkit antaisin kuitenkin itselleni vuoden taakse:

  • Ennen synnytystä ota iisisti, kyllä se vauva sieltä tulee vaikka sitä ei silloin uskonutkaan. Syö, juo ja nuku. Katso elokuvia ja käy kahvilla.. (lisää vinkkejä tässä postauksessa. )
  • Kun vauva syntyy, älä panikoi. Hän oppii syömään ja itkut maidon noustessa kuuluvat asiaan, vauva ei mene rikki.
  • Kun pääsette kotiin, ole kotona. Hali pussaile ja nauti vauvasta, ehditte kyllä ostamaan niitä vaatteita vauvalle ja katsomaan maailmaa. Ensimmäiset viikot on sinulle ja vauvalle tärkeitä ja jotta jaksat tulevat itkut, lepää nyt kun vauva varmasti nukkuu kanssasi. Nuku päiväunia ja nuku yöllä kun voit.
  • Anna imetykselle aikaa, se on välillä ihanaa ja välillä kamalaa. Ja muista, että silloin kun se on kamalinta, on helppoa lopettaa – saatat katua sitä vielä joskus.
  • Luota itseesi. Teet hyvää työtä, mutta älä tuudittaudu ”paskamutsi” ajatuksen alle, sillä et ole sellainen. Lapsi saa sinulta kaiken mitä tarvit, anna silti itsestäsi paljon, sillä se palkitsee vielä.
  • Kun väsyttää niin älä pelkää myöntää sitä ja ota sitä aikaa itsellesi- ja nimenomaan sille levolle. Ei se miehesi sinulle osaa tarjota päiväunia jos ei tiedä sinun olevan väsynyt tai kaipaavan niitä. Niinkuin ei ennenkään, ei hän nytkään lue ajatuksiasi. Muista kuitenkin, että ehdit kyllä ottaa omaa aikaa ja on myös ihan normaalia jos sitä ei yht’äkkiä kaipaakkaan niin paljon.

Tärkeimpänä asiana sanoisin itselleni ehkä kuitenkin, että olet tosi ok. Se, että joku toinen tekee eri tavalla kuin sinä ei tarkoita, että olisit jotenkin huonompi äiti. Teet jotain asioita eri tavalla, mutta teet kuitenkin omalla tavallasi. Päätökset mitä teet hetkessä on ihan ok, mutta muista, että kaikki ajat ovat vaiheita. Se mikä tänään painaa ei huomenna tunnu missään. Se mikä tänään tuntuu vaikealta on ensiviikolla historiaa. Tulee päiviä ja tulee päiviä, mutta kaikesta selviää elossa.

Ja sillä hetkellä kun pitelet itkevää lasta vessan lattialla ja tunnet miten lapsen kipu on sinun kipusi se olet sinä joka on siinä. Sillä hetkellä kun hän on heikoimmillaan, on yksi ihminen joka antaa hänelle tuen turvan ja rakkauden, sillä hetkellä kun vain sinun sylisi kelpaa, tiedät tehneesi juuri sen kaiken mitä hän tarvitsee, eikä mikään muu oikeastaan merkitsekään. Sinä olet kuitenkin lapsesi äiti.

emmakaisa

14 vastausta artikkeliin “Näin neuvoisin itseäni alkavan vauvavuoden kynnyksellä…”

  1. Voi kakka💩 Kuulosti hurjalta mutta toivottavasti pahin nyt ohi😊 Itsekin aikoinani mietin ennen vauvaa, että mää en mistään kakkajutuista ala juttelemaan mutta kas kummaa kuinka tärkeä osa siitä onkaan elämässämme tullut. Aina pitää miehelle päivittää onko kakka tullut, mikä koostumus, tuliko paljon vai vähän😂😂

    • Mulla oli toive, että poika ei saa mun vatsaa, mutta näyttäis että se toive ei toteutunut.. Hurjaa se olikin, nyt onneksi ohi- mallasuute tulee jäädäkseen. Joo se on hassua miten tärkeää siitä kakkaamisesta tuleekaan😂

  2. Herkistelin täällä, alkoi ihan itkettää kun olit kirjoittanut niin kauniisti ja viisaasti, tosi hyvät neuvot nuo, jos meille tulee joskus kakkonen niin noi olis hyvä muistaa!

  3. Tiedän miltä tuntuu kun vauvan vatsa on kovalla. Meillä tuskailtu saman asian kanssa, kerran tyttö itki tunnin ja lopulta tuli, siinä vaiheessa mies ehti jo hakemaan peräruiskeen apteekista kun luulin että tällä kertaa se ei todella tule. =( Kokeiltiin mallasuutetta, kun luumu ei enää auttanut, lopulta sekään ei toiminut ja muutamia kuukausia käytimme pehmitykseen veteen sekoitettava pegorion-jauhetta. Se oli meidän pelastus. Nyt tyttö on 3,5 vuotias ja enää ei ole käytössä mitään ja pääasiassa vatsa toimii hyvin.=)
    Toivottavasti teillä löytyy pelastus eikä pojan tarvitse kärsiä, ja uskon/toivon myös, että apu tulee viimeistään kun teilläkin kasvetaan.

    • No meillä mä hain tänään microlaxin kun tilanne oli niin paha… Ja siis onneksi hain, oli nimittäin kyllä niin järkyttävän kovalla se vatsa vielä senkin jälkeen. Meille neuvolasta kehoittivat antamaan kuurina nyt movicolia niin aloitetaan sillä, mutta jos on äitinsä mahan saanut niin tuo ei tule helpottamaan ikinä, toivotaan silti, että ikä autttaisi <3

  4. Suosittelen myös levolacia kuuriluontoisesti! Terkuin toisen taaperon äiti jolla kakka on joskus todella tiukassa 😀 ei kyllä naurata itse tilanteessa kun toinen pää punasena huutaa ja itse ei voi sitä kipua sillä hetkellä pois ottaa. On ne niin ❤

    • Joo mullehan tuo levolac on tuttu juttu 😀 Meillä tilanne siis meni ihan kauheaksi vielä aamulla ja tosiaan microlax oli sitten se pelastus, mutta kyllä on kauheaa katsottavaa 🙁

  5. Voi miten hienosti olet löytänyt just ne oikeat asiat! Täällä kahden pienen lapsen äiti ihan liikuttui 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 30
Tykkää jutusta