Ei saisi valittaa, mutta valitan kuitenkin…

Pahoittelut hiljaiselosta, olin pari päivää kouluttautumassa ja eilen olin illalla niin poikki, että en kertakaikkiaan jaksanut avata enää konetta. Pää on ihan täynnä uusia asioita ja olen supermotivoitunut aloittamaan työt. Samalla pääni on täynnä sora- ääniä, jotka epäilevät omaa kyvykkyyttäni ja osaamistani, mutta pitää vaan nyt luottaa itseensä.

Timolla ja Emilillä oli mennyt tosi hyvin tiistaina kun olin koko päivän pois. Emil on noin viikon kiukutellut ihan koko ajan. Ilmeisesti sieltä on tulossa jotain hampaita taas. Onneksi Emil armahti isäänsä ja piti päivän tauon. Oli kiva palata reissusta kun poika oli ihan todella pahalla päällä koko päivän. Jotenkin minusta tuntuu kauhealta kirjoittaa miten loppu olen tähän ikävaiheeseen, mutta minun on pakko saada tämä jotenkin purettua…

Meillä on nyt se vaihe kun hän on koko ajan minun jalassani kiinni. Jos en heti reagoi, alkaa ihan valtava huuto. Istun käytännössä koko päivän lattialla ja Emil roikkuu kaulassa tai puree tai repii hiuksia. Hän kiinnostuu kolmeksi minuutiksi leluista ja taas jatkuvat nämä rajut rakkaudenosoitukset. Meillä on kotona ihan kauheaa ja en ole syönyt istuen ruokaa Emilin ollessa hereillä nyt kahteen päivään ollenkaan. Olen niin kateellinen lapsiparkin tytöille kun Emil on siellä kuin aurinko ja sitten taas kun äiti tulee antaa hän täyslaidallisen kiukkuaan.

Koitin tänään mennä pissalle ja samalla lukea sähköpostit kun Timo tuli kotiin, mutta Emil alkoi huutaa tuli melkein oven läpi vessaan. Koitin mennä suihkuun yksinäni, niin eiköhän meillä ollut pikkumies minun kanssani kylvyssä alta aikayksikön.

Tiedän tämän olevan sitä eroahdistusta ja kuuluu kuvaan, mutta tuntuu, että oltaisiin palattu takaisin siihen aikaan, kun Emiliä ei voinut sylistä laskea ilman valtavaa huutoa. Nyt tähän on yhdistetty se tahdon syliin/en tahdo/tahdon sittenkin/päästä heti alas/nosta nyt heti minut ylös- ja valtava huuto päälle. Emilillä on valtavan kova tahto ja hän kyllä ilmaisee itseään todella hyvin, silti tuntuu, että olen ihan pihalla välillä mitä tuo lapsi haluaa.

Omalla tavallaan olen imarreltu omasta tärkeydestäni, mutta kyllä minä illalla huokaan syvään. Luulisi, että päivä poissa olisi auttanut tosi paljon, mutta toisaalta olisin ehkä halunnut tähän myös sen yhden helpon Emilin kanssa väliin, niin näitä huonoja päiviä jaksaisi paljon paremmin. Onneksi nyt jo tässä kohtaa elämää osaa ajatella, että kaikki on ohimenevää.

Onneksi Emil on jokatapauksessa ihana ja onneksi hän oppii kohta (ainakin muutaman vuoden sisällä) keskustelemaan  ja kertomaan mikä on. Nyt minun vauvakuiskaajan taitoni tahtovat nimittäin loppua kesken. Ja onneksi olen hyvä harhauttamaan, että saadaan niitä kivoja hetkiä arkeemme, muutenhan tässä alkaisi itsekin ihan kiukkuiseksi.

 

emmakaisa

6 vastausta artikkeliin “Ei saisi valittaa, mutta valitan kuitenkin…”

  1. Hyvä merkki! Turvallisen kiintymyssuhteen omaavat on kaikista ärsyttävimpiä tapauksia!

    • Elän tällä pitkään 😀 mä oon nimittäin vitsillä sanonut monta kertaa, että onkohan meidän kiintymyssuhteessa jotain pielessä kun E on ihana kaikille muille paitsi mulle 😀

  2. Siis niin tuttua!! Meillä alkoi vähän ennen 1v ja jatkunut pari kk, nyt onneks helpottamassa.. edes vähän. Mua on lohduttanu koko ajan 1-2kk vanhempien lasten äidit, jotka on sanonu tuosta eroahdistusvaiheesta ja myös kertonu sen menneen ohi kuukaudessa tai parissa. Niinku meilläkin näyttäis nyt helpottavan. Monet kerrat oon kironnu tota, kun tuntuu ettei mitään saa tehtyä. Välillä menny hermotkin totaalisesti ja tehny mieli heittää lapsi päiväkotiin ja karata töihin. Nyt kun tuo pikkuviikari leikkii taas vähän itsekseenkin, alkaa aiemmat ajatukset kaduttaa ja tää ikävaihe tuntua taas aivan ihanalta. Paljon kärsivällisyyttä sinne!

    • Toivotaan pikaista ohimenoa, meillä toki noi hampaat puhkeaa myös tällä hetkellä niin hän on vielä kiukkuisempi senkin takia.. 🙁

  3. Meillä oli 1v tienoilla aivan sama, kesti about kuukauden! Ja siinä samalla lisänä hampaiden teko niin avot mitä juhlaa oli päivät 👌 mutta tosiaan, meni ainakin meillä nopeesti ohi.

    • Tää lohduttaa 😀 Onneks kaikki on aina vaiheita!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 16
Tykkää jutusta