Naivi vanhempi…

Se on niin huvittavaa miten sitä on ajatellut aikanaan kaiken menevän. Olen näitä postauksia jakanutkin, missä olen kertonut, että mitä olin ajatellut ja miten sitten menikään. En sellaista nyt jaksa tehdä, mutta haluan muutaman ajatuksen nostaa esille, mihin en itse ole törmännyt ja ne ovat minun yllättäneet. Haluan painottaa kuitenkin, että puhun nyt meidän arjesta ja toisella tämä voi olla aivan erilaista.. Minut nimittäin täysin yllätti se kuinka rankka tämä vuoden ikäisen mikälieneekään– vaihe voi olla.

Se kun vauva vaan itkee ja itkee jos ei saa olla sylissä.. Tähän meillä toki on yhdistettynä kaikki hampaiden tulosta flunssaan, mutta en siis voi laskea lastani lattialle. Kukaan ei kelpaa paitsi minä (narsistisella tavalla tosi ihana ajatus, mutta todellisuudessa todella raskasta).

En tajunnut laisinkaan miten fyysistä tämä aika on. Vauva osaa itse vaatia syliä ja hän puree, nipistelee, halaa, kuristaa, roikkuu, hakkaa… Niskat väärällään pelkään ihmsiä, sillä kun mini nukkuu niin haluan todellakin ottaa oman fyysisen itsenäisyyteni takaisin. Voi Timo parkaa.

Kulmahampaat. Olen aina kuullut kauhutarinoita hampaista, mutta voi hyvä luoja nämä tekevät nähtävästi kipeää – siis TODELLA kipeää. Voi kun voisin ottaa sen kivun pois..

Ajattelin oikeasti silloin kun kantelin pientä vauvanyyttiä, miten ”ensikeväänä on sitten jo niin paljon helpompaa”. Juuri tänään aamulla totesin, että tämä ei ole yhtään sen helpompaa. Päin vastoin.

Olin ihan siinä uskossa, että sitten kun lapsi on vuoden ikäinen hän nukkuu omassa sängyssä kokonaisia öitä.. AHHHAHAHAHAHAHAHAHAHHAaa.. Varmaan jossain perheessä nukkuukin. Ei meillä – ei todellakaan.

Vaikeinta minulle on olla vastaamatta itkuun. Tiedän, että vauvalla on kaikki hyvin ja perusasiat kunnossa, hän vaan vaatii minulta paljon. Silti minun tosi vaikeaa kääntää itkulle selkääni ja hengittää hetken. Toistelen päässäni ”vaihe, vaihe,vaihe” ja niin monin teistä lukijoistakin sanoi, että kyllä se menee ohi kuukaudessa parissa. Jos olen enää silloin hengissä. Jos olen.  Koitan ajatella, että tämä on vaan se viimeinen räjähdys ja jos sitten jo elämä olisi vaikka kuukauden helppoa. Jos vaikka pääsisi nauttimaan arjesta perheenä. Nyt meillä lähinnä selviydytään.

Suurimmaksi osaksi tämä on varmaan nyt taas minun päässäni, viikon yhtäjaksoinen itku on alkanut verottaa psyykettäni ja tänään itkettiin täällä huutoitkua jo molemmat. Noh, tämä on elämää tämä. Minä jotenkin oikeasti luulin, että yksivuotias on jotenkin jo tosi fiksu – miten naivia? Noh, en minä toisaalta ole paljon hengaillut vauvojen kanssa, että eipä sinällään ihme. Vaikka tällä hetkellä taas vannon varaavani aikaa strerilointiklinikalle, niin silti minulla on ehkä takaraivossa ajatus, että SITTEN TOISEN KANSSA sitä osaa ajatella jotenkin paljon järkevämmin, ei enää ylläty mistään tai ota näitä asioita niin henkilökohtaisesti.

Alan ymmärtää miksi ihmisillä on facebookissa työpaikkana elämänkoulu.. Se minulla on nimittäin menossa. Jos minun pitäisi sanottaa tämän hetkinen tunnetilani niin se olisi ylitsevuotava riittämättömyys ja ymmärtämättömyys, mutta ne kai on tunteita joiden kanssa on opittava elämään tässä vuosien saatossa?

 

emmakaisa

8 vastausta artikkeliin “Naivi vanhempi…”

  1. Meillä tyttö on nukkunut 3,5kk iästä lähtien omassa huoneessa. Nyt tyttö on 9,5kk ja nukkuu yön läpeensä heräämättä. Eli on täällä yksi toinen myös naivi.. 🙂 Nyt kun tämän sanoi äänen niin saas nähdä mitä käy.. 😀

    • No kuule hyvinkin voi nukkuakkin aina.. Meillähän unikoulu päättyi siihen, että kaveri nukkuu nyt välissä puolet yöstä 😀 Ja iltoja unikouluiltiin 😀 😀

  2. hahhhaa ihana postaus. Ja samoja asioita pohtinut täällä. Meillä ollaan liki samanikäisiä ja täysiä öitä pyöreät nolla!! Mitkään unikoulut, tutittomuus, oma huone tms ei ole tuonut meille ehjiä öitä 🙁 tuntuu jollain tapaa pahalta kuulla muilta, kuinka meillä nukutaan hyvin jne.. ja tuntea huonoa omaa tuntoa miksi en saa lastani nukkumaan 🙁 mutta tsemppiä myös teille! Kyllä se helpottaa jossain välissä 🙂

    • No meillä nukuttiin siinä puolen vuoden kieppeillä todella hyvin, mutta itse jotenkin luulin, että tässä kohtaa hyvät yöt ovat ihan varmoja.. Kuulemma ne ei ole välttämättä vielä moneen vuoteen 😀 Tsemiä sinnekin!

  3. Samoja ajatuksia täällä! I feel you. Tenava sen pari viikkoa teidän tenavaa vanhempi ja sama meininki täällä. Mun pitäis istua päivät lattialla tenavan kans tai vaihtoehtoisesti tyttö olis sylissä. Muuten huuto. Aikamoista on ollut parin viikon ajan! Päiväunia nukkuu 2×30 min joten hengähdystauot on vähissä. Onneksi hyväksyy myös isänsä sylin kun kotona on iltaisin, mutta vain jos en ole näkyvillä/kuuluvilla. Jos tyttö hoksaa mut, ei isä enää kelpaakaan. Täällä odotellaan kans tän vaiheen loppumista.
    Yöllä meillä heräillään tavallisena yönä pariin kertaan aamuyöllä ja herätys kuuden jälkeen. Ei auttanut meillä viimeisen yösyönnin poisjäänti eikä itsekseen nukahtaminen, heräily on samanlaista kuin jo monta kuukautta. Eli sitä täälläkin odotellaan, että yön nukkuis kokonaan. On nämä pienet kaikki vaan omanlaisiaan. Tsemppiä, kyllähän tän täytyy jossain vaiheessa muuttua! 🙂

    • Joo kuulostaa hei niin tutulta… Meillä toi ihan sama, että jos mä olen näkyvissä niin isä ei kelpaa, kuulostaa niin samanlaiselta tilanne 😮 :/ 😀 Joo ei tää maailmanääriin voi jatkua 😀 Tsemit sinnekin <3

  4. Dafuck!! Täällä kolmen viikon ikäisen kanssa ollaan välillä vähän ihmeissään. Kannattanee näköjään asennoitua tähän touhuun päivä kerrallaan. – ja nehän muuten menevät nopeasti! Tuntuu että eilen vasta tultiin kotiin laitokselta ja nyt täällä asuukin tomera pikkumies, joka elää (äänekkäästi) ihan oman aikavyöhykkeensä mukaan. Kuvittelin heppailevani, tekeväni firman paperitöitä, urheilevani, siivoavani, leipovani jne ihan normaalisti, koska kuulemma nää pikkuihmiset nukkuu paljon. Hehe..

    On tää toisaalta niin ihanaa pesiä vauvan (ja kissan ja koiran..) kanssa viltin alla päivät pitkät ja pelkään nyt jo sitä, miten pian tää lakkaa olemasta näin pieni ja suloinen killinpoika.

    • Joo kannattaa mennä päivä kerrallaan ja nauttia siitä, että se nukkuu.. Koska vaikka meilläkin nukkui sillon vähän, niin kyllä sitä silti sai ottaa tosi iisisti, mutta ei kyllä mitään erityistä tehty meilläkään 😀 Pesikää kuulkaa pitkän kaavan mukaan <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 29
Tykkää jutusta