Emil 1v. <3

Emil täytti tänään vuoden. Siis VUODEN. Sanoinkin ääneen, että nyt loppuu se ikuinen kuukausien  laskeminen ja aletaan elämään vuosissa. Aika ei varmaan silti mene yhtään sen hitaammin. Ystäväni sanoi aika hyvin taannoin, että tuntuu kuin aika olisi mennyt siivillä, mutta itse on samalla vanhentunut useita vuosia. Niinhän tämä vähän on.

Tämän postauksen myötä jätetään hyvästit kuukausipostauksille, sillä inhoan sitä kun puhutaan lapsen iästä kuukausina vielä vuodenkin jälkeen… Enhän minäkään sano, että olen 331 kuukautta vanha (vai pitäisiköhän alkaa käyttää tuota :D?). Eikä kukaan muutenkaan kyttää niin paljon oman lapsensa kehitystä kuin esikoisen vanhemmat ensimmäisen vuoden aikana.

Meidän Emil on kasvanut kuukaudessa paljon. Viikko sitten Emil oppi kävelemään, tai siis taisi ottaa niitä ensiaskeleita. Nyt hän kävelee jo huojuvin askelin pitkiä matkoja ja suurinta hupia on kantaa erilaisia asioita mukana ja heilutella niitä villisti. Ulkona kiinnostaa kuitenkin liikaa vielä muu ympäristö ja matka taittuisi kontaten.. Samoin käy kaupassa ja missä vaan missä keskittyminen herpaantuu hetkeksikään.

Emil on ottanut sanavarastoon uuden hokeman. Tyttö on saanut kaverikseen o’ou… Tarvineeko sitä muuta osatakkaan? Ainiin osaa Emil sanoa ”pää” ja näyttää samalla omaa päätään. Hassua miten nuo jutut valikoituu. Odotan kovasti sitä, että Emil rupeaa puhumaan enemmän!

Emilillä on valtavan kova eroahdistus. Se ilmenee huutona heti kun katoan näköpiiristä, roikkumisena kotona äidin vaatteissa aivan taukoamatta ja oikeastaan muuallakin. Sitten jos en ole saatavilla kelpaa muidenkin apu. Nukuttamiseen menee taas aivan oma aikansa ja öisin herätään edelleen kerran taikka kaksi. Omassa huoneessa Emil nukkuu suurimman osan yötä, suuren osan usein myöskin meidän välissä.

Rytmittömyys vaivaa meillä ehkä eniten. Asiat tapahtuu vähän omalla painollaan, mutta tapahtuu. Aina kun ajattelen, että nyt meillä mennään näin, niin edelleen huomenna mennään jo eri tavalla. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Pian uuden arjen aloitus vaatii meiltä jonkinlaista ryhtiliikettä, sillä jatkossa puoli yhdeksän aamu- unet ei käy (valitettavasti).

Ruoka maistuu todella huonosti, mutta ehkä hieman paremmin nyt kun olemme antaneet Emilin syödä pitkälti samoja juttuja kuin mitä me olemme syöneet. Vauvanruoka ei uppoa ollenkaan. Nokkamuki ei kelpaa, mutta lasista tuo meidän mini juo ihan hyvin. Reilusti hän koko ajan kasvaa, joten en jaksa olla kovin huolissani. Kyllä tuo tuosta joskus rupeaa syömään enemmän kuin kaksi lusikallista ruokaa. Ehkä?

Emil on edelleen automies ja saikin syttärilahjaksi kahdeksan erilaista autoa. Nyt on millä ajella! Hyvänä kakkosena tulee kaikki pallot ja kirjat. On ihanaa miten kirjat alkavat kiinnostaa ja yhteiset lukuhetket ovat toivottavasti pian arkeamme, sillä minä tykkään lukea ääneen.

Emilin lempparit yksivuotiaana:

ruoka: parhaiten ikinä on uponnut itsetehdyt valkosipuliperunat.. Tänään meni antaumuksella lammasta.

artisti: Ed Sheeran. Tälle miehelle pitäisi laittaa viestiä, että mikä vauvakuiskaaja hän oikein on? Ihan vaikka kesken tiskikoneen tyhjäämisenkin (mikä on parasta ikinä) kun tulee Shape of you, jää hommat kesken ja Emil alkaa jammailla tai painelee katsomaan olohuoneeseen musiikkivideota.

ohjelma: Ehdoton ykkönen on Maltti ja Valtti (äitäkin jaksaa naurattaa :D).

leikki: Se kun äiti konttaa tai karhukävelee perässä. Myös erilaiset lorut saa aikaan naurun kiljahduksia. Ellei lähellä ole portaat. Sitten ei kiinnosta mikään muu!

Emilin inhokit yksivuotiaana:

ruoka: oikeastaan kaikki, mutta parsa on pahinta myrkkyä.

artisti: kaikki menee, joten tähän vastaan viivalla.

ohjelma: Ei jaksa pikkuvauvaohjelmia enää. Toisaalta ei hän kyllä katso mitään yli viittä minuuttia vaikka välillä toivoisin, että saisin edes keittiön siistiksi sillä aikaa.

leikki: kaikki mikä kielletään…

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 16
Tykkää jutusta