Nää unihommat saa mut ihan sekaisin!

Minusta on niin hauskaa, tai no hauskuus tästä on kaukana… Kokeillaan uudestaan. Minusta on jotenkin niin hassua, että painitaan monen kanssa ihan samojen asioiden äärellä. Umppu on jo pariinkin otteeseen sivunnut uni- asioita blogissaan ja täällä ne saavat nyt jatkoa. Olen ennenkin kirjoittanut, miten luulin, että vauva nukkuu kuin pieni possu kun on yhden vanha ja minä vetelen täysiä öitä omassa sängyssä heräten aamulla pirteänä uuteen päivään.

Me pidettiin alusta asti selvää linjaa oman sängyn kanssa ja aika pian Emil siirtyikin omaan sänkyyn kokonaan ja lopulta omaan huoneeseen. Oma huone on ollut koko ajan tosi selkeä vaihtoehto, eikä minua ole hetkeäkään epäilyttänyt, etteikö Emil siellä saisi nukuttua tai että hän kokisi yöllä itsensä jotenkin yksinäiseksi.

Meillä yöt menikin aivan kuin unelma. Tiettyyn pisteeseen asti. Sitten alkoi säätö, jonka aiheutti tasan ja ainoastaan kaksi aikuista, Emilillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Emil alkoi valvoa iltoja ja unen päästä kiinni saaminen vaati ihan hirveitä ponnisteluja. Meni välillä lähemmäs kolme tuntia, että hän oli unessa ja sen myötä alkoi myös meidän pinna kiristyä.

Aloitimme unikoulun. Se sujui ihan kohtalaisesti. Ei hyvin, mutta kohtalaisesti. Sitten Emil tuli kipeäksi, minä sain oksennustaudin ja mitäköhän vielä. Unikoulu päättyi siihen pisteeseen, että pikku- ihminen nukkui puolet yöstä omassa sängyssä, herätessään otin hänet väliin ja hän sai maidon, jonka jälkeen hän jatkoi uniaan sikeästi aamuun asti.

Oikeastaan tämä järjestely oli minusta ihan ok. Ei mikään paras mahdollinen, mutta minusta on oikeastaan ollut tosi ihanaa nukkua Emilin kanssa. Jotenkin nukun ehkä paremmin kun tiedän, että hänellä on kaikki ok. Emil on kuitenkin selvästi tajunnut, että hän pääsee herätessään väliin ja heräämiset ovat koko ajan aikaistuneet, välillä jopa sinne klo 23 illalla. Tiedän, että hän haluaa vain viereen, kun hän on välillä ollut unessa jo kun kannan häntä meidän sänkyymme.

Illoista on taas tullut aivan mahdottomia. Tälläkin hetkellä Timo on nukuttelemassa E:tä, pian on tunti takana. Eli sitten kun aletaan summaamaan, niin Emil tarha- aamuina nukkuu mahdollisesti yöllä vain 8 tuntia ja herää niinäkin öinä monta kertaa. Aamulla uni maistuisi, mutta sehän ei sitten taas käy. Emil vaatii nonstop silitystä nukahtaakseen illalla ja maitoa/vettä nukahtaakseen yöllä.Meidän piti tehdä jo viikko sitten uusi unikoulu, mutta sitten tuli minun tauti ja nyt on Emil kipeä, sekä Timo. Ensiviikonloppuna sitten.

Nyt minä sitten jo epäröin.. Miten hän sen voi ikinä ymmärtää, että äsken hän sai olla välissä ja nyt ei enää saa ja minä silti rakastan häntä ihan yli kaiken? Miten Emil tulee ymmärtämään, että oma huone ei ole mikään rangaistus, vaan kaikkien hyvä ja, että hän on ihana, vaikka  nukkuukin jatkossa omassa sängyssä? Miksi tämä on nyt näin vaikeaa?

emmakaisa

14 vastausta artikkeliin “Nää unihommat saa mut ihan sekaisin!”

  1. Meillä poika nukkui oikeastaan koko ensimmäisen vuoden omassa pinnasängyssä kuin unelma, mutta sitten tuli aika siirtyä pinnasängystä pois ja katastrofi oli valmis. Miljoonien tsiljoonien sängystä karkailujen ja vähintään yhtä monen tunnin nukuttamisien jälkeen poika nukkuu mitä tyytyväisimpänä minun ja miehen välissä 😂 Kaikki nukkuu, on levinneitä ja melko tyytyväisiä (vaikka ahdasta välillä onkin). Nyt mennään näin ja sillä selvä, katsotaan joskus jos jaksetaan jotain muuta järjestelyä miettiä. Tämä on nyt hyvä ja sopii meille 😅

    • Mä oon tossa kyllä samoilla linjoilla, että jos kaikki nukkuu niin se on ihan sama missä nukutaan..

  2. Voi ei, tsemppiä kovasti! Meillä vauva (5kk) nukkunu tähän asti ainakin yöt hyvin. Mitä nyt hampaat on alkanut tehdä tuloaan joka, tuo vähän levottomuutta unin. Mutta itse olen ainakin huomannut kuinka ne pienetkin asiat vaikuttavat lapseen ja lapsen uneen. Toteutuuko samat iltarutiinit? Onko vanhemmat stressaantuneita? (helposti välittyy lapseen) Onko ruokavaliossa tehty muutoksia? Suljetaanko telkkari ajoissa? .. Tuo tosiaan on vaikeaa jos lapsi oppinut tiettyyn juttuun ja sitten se vaihdetaankin mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa..Oma neuvoni on vaan että pyrkiä pitämään kiinni samoista nukkumaanmeno ajoista ja iltarutiineista.

    • Joo siis me ollaan noudatettu samaa iltamantraa kohta vuosi ja mä olen opetellut ottamaan chillisti ne maailman pisimmätkin nukutussessiot. Otan aina tavoitteita, että jos tunnin päästä jo nukuttais 😀

  3. Nää unihommat todellakin on vaikeita ja muuttuvia alati 🙂 Meillä nukuttiin ensimmäinen reilu vuosi päin peetä. Suoraan sanottuna yöt oli kamalia ja ”kateellisena” luin täältä sinunkin blogistasi kuinka muualla nukutaan niin hyvin. Ikinä kun ei kannattaisi verrata toisiin.. mutta helpommin sanottu kuin tehty.

    Nyt on ikää reilu 1v2kk ja yöt ovat saaneet kaipaamansa helpotuksen. Meillä siirrettiin pikkuinen omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn. Tätä ennen nukkui aina loppuyön meidän välissä ja juuri kuten sanoitkin, niin uni tuli jo kun sänkyyn kannettiin. Juotavaa ei ollut tarjottu enään kuukausiin ja silti heräilyt jatkui, perus oli 10x.. 🙁

    Omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen siirto, nukuttaminen omaan sänkyyn NIIN että lapsi itse oppii nukahtamaan ilman meidän oloa vieressä toi avun. Tärkeintä meillä oli toimivan unirievun/lelun löytyminen. Siitä on tullut kultaakin kalliimpi. Unirievun saaminen käsiin tuo pikkuiselle turvaa ja sen lussuttaminen helpottaa nukahtamista. Päiväunilla sama. Jos huutoa tulee niin huoneeseen takaisin, kallistus makuulle ja riepu käsiin takaisin. Kaikki kävi helpommin kuin ikinä arvattiin. Meillä ei ollut sen kummemmin tarkoitus pitää unikoulua, tehtiin pieniä muutoksia pikkuhiljaa. ensin maidot pois, sitten omaan huoneeseen, itsekseen nukahtaminen jne.

    Toivon teille helpotusta ja pitkää pinnaa noissa nukuttamisissa. Selkeä suunnitelma ja siinä pysytte, varmasti helpottaa ja ootte vahvoja!!

    • Joo siis jos nyt voisin vaihtaa niin valvoisin ekan puoli vuotta vaikka yhtä soittoa 😀 Sitä kun tottui, että kaikki menee super helposti on tämä ollut vielä ”rankempaa”… Mä aika lempeästi koitan nyt myös muuttaa tottumuksia nukahtamisen suhteen, mutta luulenpa, että meillä on edessä aikamoinen tahtojen taisto, että unipullosta ja iltasilityksistä päästään 🙁

  4. I feel you! <3 Huoh.. ja se on niin vaikeeta pitää kiinni, että näin ja näin kun tulee erityistilanteita, kuten sairastamisia. Ja just se, ettei lapsihan sitä ymmärrä, et aa ok, mun kuuluu nukkua ensin omas sängys ja pääsen viereen joskus ehkä, ku herään. Tai sit ehkä en pääse. Pienelle se on sekavaa ja usein me vanhemmat se sekaisuus aiheutetaan. Toisaalta on ihanaa ku laps on vieres, mut sit ei, jos se on yhtä säätöä se nukkuminen. Ja sit sitä ei haluais, et se oma huone ja sänky on ku rangaistus :/ Ihan samoja kuvioita koettu ja koetaan!

    • Näin minäkin ajattelen ja meillä on toimittu, yritän olla kovin musta-valkoinen vaikka eihän se aina todellakaan ole helppoa.

      Vaikka ollaan kipeitä niin omassa sängyssä nukutaan. Flunssien aikaan ollaan nostettu sängyn päätyä ylös ja yöllä ollaan ilmetty räkää pois, mutta aina ollaan päädytty oman sänkyyn jos on herätty yöllä.

      Tsemppiä, kyllä teillä uudet tavat opitaan kun vain muistetaan pitää kriteereistä kiinni. 🙂 Kaikki tekee virheitä, turha itseään on soimata vaikka epäonnistuu. Itse olen asennoitunut, että monta kertaa tässä tullaan vielä menemään metsään.. 😀

    • se on ihan totta, että ei pidä olla liian kriitinen 😀 Eikä toi lapsen kasvatus mitään rakettitiedettä ole, mutta saa se välillä pään ihan pyörälle 😛

    • Ihan kuin mun suusta toi sun kommentti.. Nää on niin vaikeita juttuja vaikka niiden ei pitäisi olla 😮 Ehkä nää tästä, zemppiä <3

  5. Tää voi kuulostaa takapakilta teille mut mitäs jos poika kuitenkin nukkuisi teidän kanssa? Kuulostaa siltä, että hän sitä kuitenkin vielä kaipaisi. Nukahtaisiko sit helpommin? Meillä nukutaan perhepedissä edelleen 9kk kanssa kun tuntuu selvästi olevan pojalle tärkeää ja haluaa kyhnätä mun vieressä. Tää vauva- ja pikkutaaperoaika on kuitenkin niin lyhyt. Tsemppiä sinne kovasti.

    • Mun puolesta Emil sais nukahtaakkin meidän kanssa, mutta siitä vaan ei tule yhtään mitään :/ Hän on ihan vastasyntyneestä asti nukkunut ekan pätkän omassa sängyssä niin menee ihan leikiksi jos yrittää nukuttaa väliin 😀

    • Joo onneksi yöt on nyt rauhoittuneet ja tänään meni iltakin ihan hyvin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 15
Tykkää jutusta