Yhden aikakauden loppu.

Minun piti julkaista tämä teksti jo eilen illalla, mutta kuinkas ollakkaan meillä tämä korvakierre jatkuu vaan ja sen vuoksi ilta menikin Emil kainalossa. Olen kyllä niin kiitollinen, että otettiin silloin aikanaan tuo laaja vakuutus hänelle, sillä oli taas niin älyttömän vaivatonta tänään aamulla varata aika lääkäriin. Ei saatu kovin paljoa toivoa, että tämäkään kuuri purisi ja putkitusvaihtoehtokin alkaa olla aika varteenotettava. Seuraava viikko sen aikalailla näyttää. Onneksi tänään ei ollut mitään ihmeellistä, niin en vienyt Emiliä päiväkotiin. Sain kuitenkin hoidettua pakolliset asiat tässä kun tuo minimies nukkuu.

Tämän viikon vetelen vielä aika lunkisti menemään, mutta tällä erää näyttää siltä, että minun keikkasairaanhoitajan ura päättyy hyvinkin pian. Kuten joskus sanoinkin, tulee blogi kokemaan kovia töitteni myötä ja tulen kirjoittelemaan harvemmin. Olen kuitenkin pitkän pohdinnan jälkeen tullut siihen tulokseen, että minun aikani bloggarina alkaa tulla tiensä päähän.

Olen tässäkin asiassa sellainen kaikki tai ei mitään ihminen ja nyt viimeaikoina olen kokenut etten voi antaa enää blogille sitä parasta itseäni. Kirjoittaminen on ollut välillä hieman takkuilevaa ja tuntuu, että asiaa ei ole enää niinkuin ennen, tai jos on asiaa niin se usein on sanottu jo sataan kertaan. Se ehkä eniten purkamista vaatinut vauvavuosi on takana ja elämässä katsotaan eteenpäin. Ehkä se on osittain syynä, että en oikein ole ehtinyt kuvailla ja kun arki on töitä ja kotia ei sitä sisältöä enää ole niinkuin minun ollessani kotona kaiket päivät.

Toisaalta työnkuvani tulee jatkossa olemaan sellainen, että haluan hieman rajata someni sisältöä tarkemmin, joten se vaikuttaa osaltaan paljon tähän minun päätökseeni. Tämä on kuitenkin pieni hinta siitä, että saan tulevaisuudessa tehdä sitä mistä olen unelmoinut.

Olisi epäreilua teille tehdä asiat puoliteholla ja tuottaa huonoa blogisisältöä, mutta olisi myös itselle väärin tehdä jotain mikä ei enää tuota iloa niin paljon kuin ennen. On jotenkin ihan absurdia kirjoittaa tätä, sillä en olisi ikinä kuvitellut, että oikeasti pystyisin tekemään näin. On jotenkin ihan outoa ajatella, että iltaisin ei tarvisi tehdä enää mitään jos ei halua. Toisaalta välillä kun asiat eivät ole omasta tahdosta kiinni vaan illan hässäkkä on ollut kaikkea muuta kuin kirjoittamiselle otollinen, olen potenut ihan turhaan tosi huonoa omatuntoa kirjoittamattomuudestani.

Jatkan kuitenkin kirjoittamista vielä kesäkuun ensimmäisen viikon, minun pitää viedä loppuun ne asiat mitä olen aloittanut. Tulen kirjoittamaan ihan niinkuin ennenkin ja tämä tuskin tulee vaikuttamaan sisältööni. On helpompaa nyt olla kun olen ollut avoin, päätöksen teon jälkeen, on ollut jotenkin tosi vaikeaa kirjoittaa mistään kun minulla on ollut ihan epärehellinen olo. Nyt tämä on kuitenkin sanottu ääneen ja tuntuu kuin kivi olisi tippunut sydämeltäni.

Aion jatkossa pitää instagramini aktiivisena, joten se kannattaa itselleen lisätä mikäli meidän kuulumiset kiinnostaa, toki vielä nyt reilut pari viikkoa päivittelen blogia. On tämä jotenkin hassua. Mutta eikö se niin mene, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa?

emmakaisa

8 vastausta artikkeliin “Yhden aikakauden loppu.”

  1. Kun näin otsikon niin arvasin sisällön. Ihan tosi harmi juttu, mutta täysin ymmärrettävää! Ja ainahan voi alottaa uudelleen, jos joskus siltä vielä tuntuu 🙂 Pelkkä blogien lukeminenkin on tiukkaa, aina on paljon ”rästissä” luettavia ja varsinkin kommentointi jää vaikka kuin haluaisi. Joku kun roikkuu kokoajan nilkassa tai muuten vaan pitää olla silmät selässäkin 😉 Saati sitten kirjoittaminen, mitä myöskin itsekin tekisin mielelläni useammin mutta kun ei vaan ehdi. Ajatuksia on paljon, mutta kun se pieni hetki on aikaa, niin pää hakkaa tyhjää 😀 On ollut kiva lukea blogiasi ja varsinkin raskausaikana sain paljon vinkkejä täältä 🙂

    • Niin se on hassua miten sitä aikaa ei yhtäkkiä mukamas ole, tai sitten sitä on vaan ruvennut arvostamaan liikaa 😀 Ihana kun oot kuitenkin jaksanut kommentoida ja olla mukana, on aina ollut ilo huomata, että te tietyt ihmiset ootte mun matkassa mukana ja olen teiltä itsekin paljon saanut apuja hädän hetkellä <3

    • <3 kiitos kun olet lukenut ja toivottavasti pysyt vielä pari viikkoa mukana!

  2. Meillä molemmat lapset välttyivät putkituksilta, kun siirryimme iltapalalla välttämään ns. limottavia ruokia/juomia Banaania, jogurttia ym. vältettiin iltaisin.
    Lehmänmaito vaihtui vuodeksi soijamaitoon. Kun kierre oli ohi, palailimme hissuksiin takaisin vanhoihin rutiineihin. 🙂

    • Pitää kyllä joo kohta ottaa kaikki keinot käyttöön, tää ei oo lapselle hyväksi 🙁

  3. Kaikkea onnea tulevaan ja oikein hyvää kesää nyt näin alkuunsa. Pidän blogistasi kovasti ja se on ollut suosikeissani siitä lähtien, kun tiesin olevani raskaana (ja etsin vahvistusta sille, että muutkin ovat siitä selvinneet). Pari kuukautta vanhan pojan äitinä ja puoliteholla töitä tekevänä yrittäjänä ymmärrän mainiosti, että aika ei vain riitä kaikkeen. Ja oma perhe on se ykkönen, niinkuin kuuluukin.

    Oikein hyvää jatkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 34
Tykkää jutusta