Loppusanat.

Tämä tuntuu aika absurdilta, että kirjoitan tällä erää oikeasti viimeistä kertaa.

En ole hyvä minkään asian lopettamisessa tai hyvästeissä. Enkä oikeastaan halua ajatellakaan, että nämä olisivat hyvästit, sillä jatkanhan minä instan puolella (emmakaisa_) edelleen jonkin tason päivittelyä.. Tavallaan blogin viimeisen tekstin kirjoittaminen tuntuu niin lopulliselta. Teenkö tätä enää ikinä? Kuitenkin mitä pidemmälle kevät on kulunut sitä enemmän olen saanut rauhan tämän asian kanssa. Päätös on oikea.

Tälläkin hetkellä meillä on meneillään aivan järkyttävä nukutusrumba, olen juuri tullut töistä ja koti näyttää kaaokselta. Minua tarvitaan muualla. Muualla kuin somessa. En vaan repeä kaikkeen vaikka haluaisin. En ole sellainen superihminen kuin kuvittelin.

Mutta kuten kaikkiin puheisiin, niin tähänkin haluan muutaman kiitoksen sanoa. Haluan ensiksi kiittää kollegoitani täällä fitfashionilla. Ilman teitä olisin tullut hulluksi, olen saanut tällä matkalla monta uutta ja varmasti elinikäistä ystävää, olen tavannut ihan mielettömiä tyyppejä yhteistyökuvioiden kautta ja saanut olla mukana mitä siisteimmissä jutuissa. Pysykää vahvoina ja uskokaa omaan juttuunne! Haluan kiittää fitfashionin tiimiä, olette olleet tosi suuri tuki ja apu kaikessa, kiitos kun olette minua jaksaneet auttaa. Tämän parempaa alustaa en blogilleni olisi osannut toivoa.

Suurin kiitos kuuluu kuitenkin teille lukijani. Olen saanut niin älyttömästi teiltä viimeisen parin vuoden aikana tukea ja vinkkejä, että en lopulta tiedä olenko kirjoittanut vain itselleni vai teille? Ollaan osattu olla rakentavasti eri mieltä ja keskustella asioista ja se jos jokin on tehnyt minun iloiseksi. Keskustelulle on aina tilaa. Olen myös joutunut kokemaan ne varjopuolet, mutta vain pienen maistiaisen. Lähinnä täällä on ollut vain hyvä fiilis ja kirjoittaminen on tuonut minulle paljon iloa. Monesta teistä on tullut jo vähän tuttuja vaikka te ette sitä ehkä itse tiedäkkään. Kiitos ja toivottavasti kuulen teistä vielä joskus<3

Ilman blogia olisin varmasti tullut välillä hulluksi, tämä on kantanut monet vaikeat hetket yli, auttanut minua jäsentelemään ajatuksiani ja voi mitä kaikkea olenkaan jättänyt myös julkaisematta. Tämä on ollut minulle terapiaa, tämä on ollut välillä todella raskasta ja kuitenkin niin älyttömän rakasta.

Tämä on yhden ajan loppu ja päätös, tämä on uuden ajan alku. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, ollaan toisillemme tukena ja koitetaan ymmärtää, että jokainen tyylillään.

En tiedä miksi minua itkettää, miksi tämä tuntuu niin vaikealta. Ehkä siksi, että olen huono hyvästeissä.

Kaikkea hyvää ja rakkautta <3

emmakaisa

7 vastausta artikkeliin “Loppusanat.”

  1. Kiitos Emma kivasta blogista. Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa, mulle syntyi poika viime vuoden huhtikuussa, reilu viikko ennen kun sun poikasi syntyi. Olen jotenkin kokenut sun blogin vertaistukena ja siksi sitä on ollut niin hauska lukea. Ihan outo ajatus etten tule sitä enää lukemaan, vaikka tietysti ymmärrän täysin ratkaisusi. Tulee kuitenkin ikävä elämänmakuisia päivityksiäsi :). Kaikkea hyvää sulle ja perheellesi ja onnea tulevaan.

  2. Harmi kun lopetat 😐
    Mistä blogin nimi tulee, tätä olen aina miettinyt:D

    • Aloitin sen kun kesäkuun alkuun oli 100 yötä 😀 ei sen kummempaa!

  3. Tsemiä jatkoon,harmi kun lähdet täältä mut ymmärrän kyllä,oravanpyörä ja blogi on aikamoista:/ :).

  4. Kiitos kivasta blogista! 🙂 Ehkä palaat kun elämä ”väljentyy”..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 81
Tykkää jutusta