Kuinka oppia sanomaan ”ei”?

Olen lähes koko elinikäni elänyt niinsanotussa menettämisen pelossa. Tai ehkä menettämisen pelko on väärä sana, mutta olen alitajuisesti pelännyt menettäväni ihmiset ympäriltäni jos olisin heidän kanssaan eri mieltä tai kieltäytyisin heidän ehdotuksistaan tai tarjouksistaan.Olin varmaan kahdeksan kun äitini sanoi minulle, että antaisin varmasti erään tytön lakaista maan lempi takillani jos hän sitä kysyisi, vaan koska haluaisin olla hänelle mieliksi? 

Olen joutunut mitä omituisempiin tilanteisiin kun en ole uskaltanut kieltäytyä tai sanoa oikealla kohdalla ”ei”. On ollut hankalaa tasapainotella elämässä missä halusin miellyttää jokaikistä ihmistä ja pelko siitä, minusta ei ehkä kieltäydyttyäni pidettäisikään oli raskas taakka kantaa. Toki olen aina ollut luonteeltani sellainen, että haluan ihmisten ympärilläni voivan hyvin ja haluan auttaa. Olen kuitenkin ollut aina sellainen oman elämäni ”yes”- man ja välillä ollut henkisesti ihan loppu kun eihän ihminen voi miellyttää mitenkään kaikkia.

Se taisi olla ihan edellisen suhteeni loppuvaiheita jolloin heräsin siihen, että en voi jatkaa elämääni näin. Olin elänyt lähes kaksi vuotta kuin kotini vankina, hiljaa taipunut ties minkälaisiin syytöksiin, kun tajusin, että minun on muututtava. Olin siinä tilanteessa ainoa joka pystyi tekemään muutoksen ja pitämään puoliani, vaikka satuttaisin sillä toista. Hassultahan se kuulostaa, että minä 21-vuotiaana päätin seisoa itseni takana, mutta niin se oli. Minun oli vaan opittava hyväksymään se, että en voi olla jokaiselle ihmiselle elämässäni mieliksi.

Ja tässäkohtaa tarinaa olisi helppo sanoa, että kaikki helpottui ja löysin itseni. Olen tullut kuitenkin todella pitkän matkan siihen pisteeseen misää olen nyt ja kasvu minuksi kestää koko loppu elämäni. Olen tässäkin välissä ehtinyt kuormittaa itseni miljoonilla töillä ja aivan liian tiukoilla aikatauluilla ja todennäköisesti tulen löytämään itseni vielä monesti tällaisista tilanteista joissa olen taas sanonut ”joo” jokaiselle tarjoukselle. Mutta osasin minä syksyllä toisaalta kuunnella sydäntäni ja kieltäytyä yhdestä työstä mitä minulle tarjottiin ja lähteä tälle tielle missä nyt olen – enkä ole katunut sitä hetkeäkään.

Joillekin asioille elämässä on hyvä osata sanoa hieman sponttaanistikin ”kyllä”, mutta jos jo lähtökohtaisesti asia tuntuu täysin ylitsepääsemättömän hankalalta, on ehkä silloin parempi jättää se muiden murheeksi.

On ollut rikkaus oivaltaa, ettei minun tarvitse miellyttää kaikkia. Minä en ole vastuussa kaikkien maailman ihmisten tunteista ja se on todella ok jos joku ei pidä minusta – enhän minäkään pidä kaikista maailman ihmisistä. On ollut ihanaa riidellä ja sopia riitoja Timon kanssa pelkäämättä aina, että nyt hän lähtee. On ollut ihanaa oppia olemaan eri mieltä ihmisten kanssa tajuten, että voin olla, eivätkä he silti lähde elämästäni.

Elämää olisi tavallaan helppo kulkea ikuisessa myötätuulessa ja antaa virran viedä mukanaan. On kuitenkin todella rikkovaa laittaa kaikki muut itsensä edelle ja kuormittaa itsensä koittamalla olla kaikille mieliksi. Jossain tilanteissa se ”ei” on vaan pystyttävä sanomaan ja sitä myöten, vaikka se tuntuisi pahalta, ehkä vietävä itseään tietylle polulle. Ne ihmiset ja asiat, jotka ovat tulleet elämääsi pysyäkseen siinä kestävät sen kyllä. Ne, jotka kääntävät selkänsä eivät olleet tarkoitettukkaan kestämään.

 ”Learn to say ”no” without explaining your self”

emmakaisa

2 vastausta artikkeliin “Kuinka oppia sanomaan ”ei”?”

  1. Niin tuttua, samoissa asioissa tehty täälläkin työtä oman itsen kanssa 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 21
Tykkää jutusta