Unikateus

 

Se olisi taas uusi yö edessä.

Muistan niin selvästi miten ihmettelin hieman katkeran sävyisiä kommentteja blogissani aikanaan kun kerroin E:n nukkuvan kuin unelma. En varmaan koputtanut tarpeeksi puuta, sillä pitkään kanssaeläneet tietää, että niin tuli korvakierteet ja valvomiset meidänkin kotiin. Noh, korvakierre päättyi mutta katkonaiset yöt jäi.

Hassua on se miten ihminen sopeutuu. En muista milloin E olisi viimeksi nukkunut kokonaista yötä, tai että kaikki niin nukahtaminen, herääminen kuin nukkuminenkin olisi mennyt kivasti. Jos illalla ei mene kahta tuntia nukuttaessa niin viimeistään kymmeneltä on jo ensimmäinen maitohuuto minin makkarissa, ja jos illalla menee kaksi tuntia pimeässä niin hyvässä lykyssä voidaan vasta aamuyön tunneilla kantaa kaveri sänkyyn. Jos jostain ihmeellisestä syystä menisi koko yö unta niin herätys on viimeistään kuudelta. Vaikka tämä viimeinen vaihtoehto kyllä houkuttelee.

On niiiiin helppoa sanoa taivastella, että ai teillä vielä juodaan maitoa yöllä ja kyllähän mekin se tavallaan tiedetään, että ongelma on meidän osittain itse aiheuttama, ollaan vain valittu uni. Näillä operaatioilla mitä nyt tehdään, nukutaan sentään suht hyvin ja en minä oikeastaan koe olevani edes kauhean väsynytkään.. Tai en muista oikein millaista on nukkua heräämättä..

Tiedän, että unikoulu olisi varmaan ratkaisu, mutta jotenkin en vaan haluaisi sitä tehdä. En pysty mitenkään perustelemaan itselleni miksi minun lapseni pitäisi osata nukkua koko yö yksin ja minä käperryn Timon kainaloon läheisyyden kaipuussa. Minulle on tärkeää, että saadaan aikuisten aikaa illalla kahdestaan, mutta kyllä minä voin E:n herätessä ottaa hänet meidän väliin ihan hyvin.

Se mikä tässä kehittyy on ihan mieletön unikateus. Ihmiset jotka kertovat epätoivoisina, että heillä herätään puoli kuusi, mutta illalla nukahdetaan ja yöllä nukutaan, saavat minut ihan raivon partaalle. Ei sillä etteikö heitä saisi väsyttää, mutta maksaisin mitä vaan, että saisin edes viikon nukkua yhtäsoittoa kymmenestä viiteen. Se on jännä miten sitä alkaa katkeroitua ja muuttua jotnekin kyyniseksi tämän asian suhteen. Vaikka siis oikeasti meillä on vielä varmasti monen mielestä tosi helppo tilanne, eikä meitä oikeastaan rassaa kuin nuo mahdottomat illat.

Elän edelleen toivossa, että jonain päivänä vaan helpottaa. En jaksa uskoa, että mini lopun elämää heräilee. Minulle on ihan ok, että hän tulee viereen yöllä, mutta sen hinta on varmasti sitten ne heräilyt. Mutta ymmärrän nyt teitä jokaista joka joskus hieman kärkkäästikkin kommentoi minun iloitteluuni kokonaisista öistä. Jokainen vuorollaan. Ehkä meidän vuoro kokonaisiin öihin tulee joskus.

Rauhallisia unia <3

emmakaisa

8 vastausta artikkeliin “Unikateus”

  1. 3 unikoulua takana, viimeisin nyt tosi temperamenttisen muksun ollessa1v8kk. Meillä on alkuun kanssa nukuttu super hyvin, sitte taas super huonosti ja koko viime syksy täysiä 11h yöunia. Nyt sitte taas valvottu ja parhaillaan kanniskeltu se 6h yöllä eroahdistusta ja milloin mitäkin itkevää muksua.

    Neiti ei koskaan oo suostunu perhepetiin nukkumaan, joten seki on pois mahiksista. Nyt viimisimmän unikoulun jälkeen heräämiset on tasaantunu yhteen tai kahteen suht helppoon, mutta ei loppunu kokonaan.

    Mutta siis kaiken tän lopuks, uni on hyvä valinta. Unikoulukaan ei kaikille toimi tai takaa täysiä yöunia. Meillä sentään nukahdetaan ittekseen kasilta yöunille, eli sympatiat on kyl tein puolella ton nukuttamisrumban suhteen. Ja miä jaksan uskoa, että kaikki lapset alkaa lopulta nukkumaan yösä, vaikka sitte ennen sitä legendaarista armeijaikää:)

    Mein unikouluista löytyy myös blogin puolelta, stoori.fi/munkin-matkassa jos kokemuksia haluut kurkata 🙂

    • Ääh no joo ei toikaan helpolta kuulosta!Meillä on taas illat ihan ekstrakauheita niin niihin kyllä kaipaisin jotain helpotusta, koska en edes muista milloin olis ollut ns. normaali ilta. Pitääkin lukaista sun blogi 🙂

  2. Me saatiin aikoinaan hyvä vinkki neuvolasta tuohon yölliseen maidon lipittämiseen. Pikkuhiljaa alkaa laimentamaan maitoa vedellä, ensin 10ml. vettä sekaan ja siitä muutaman yön päästä taas hiukan lisää. Ei sitä kukaan yöllä jaksa pelkkää vettä juoda. 😉 Parissa viikossa esikoisen kanssa päästiin yötissutteluista eroon. Tsemppiä valvomisiin.

    • Me ollaan kokeiltu tota vettä, mutta se ei kelvannut jossain vaiheessa ja huuto oli ihan hirveä.. Pitääkin taas kokeilla.

  3. Hammahoitajana mietin voisiko tuon maidon vaihtaa vaikka veteen, ihan hirveän pienillä lapsilla on tosi huonossa kunnossa hampaat ja rutiinithan luodaan jo pienestä että esim. hammaspesun jälkeen suuhun ei laiteta muuta kun vettä (yöllä sylkeä erittyy vähemmän ja kaikki bakteerit pääsee muhiin koko yön). Tää vois myös auttaa rikkonasiin uniin 😉

    • Mun anoppi on hammashoitaja ja vielä neuvolavastaanotossa usein niin voit kuvitella mikä paine sieltä tulee 😀 Joo vois taas kokeilla tota vettä.. Jossain vaiheessa se aiheutti vaan valtavan raivon.

  4. Minust tuntuu, että etenki taaperoiden kanssa ei unikoulujutuissa selviä oikein ilman hetkellistä raivoa. Toki alle vuosikkaanki kanssa sai vääntää ja ite purra hammasta, mutta kyllä tolla vajaa 2 veellä on ihan erilainen ymmärrys ja tahto asioiden kulusta. Turha huudatus on turhaa, mutta varmaan se hetkellinen raivo vaan on edessä jos muutoksia haluaa 🙂 Tsemppiä!

    • Niinhän tuo varmaan on ja kyllä mä olen ajatellut, kun on tässä joutunut aika paljon jo iltaisin taistelemaan, että eipä tuo rikki mene kun on itse rauhallinen ja kertoo aina, että nyt käydään nukkumaan. Häntä vaan ottaa pannuun ekstrapaljon kun olis kivempiakin juttuja 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 14
Tykkää jutusta