Tuhansien luonnosten ihminen.

Päätin uudelleen aloittaessani, että kirjoittelen ylös otsikoita ja luonnoksia kun ne putkahtavat mieleeni. Nyt luonnoksia alkaa olla pian kymmenen, luonnoksia joita olen aloittanut ja sitten päättänyt, että ei tämä olekkaan hyvä – en halua julkaista tätä. Teksti voi olla lähes valmis, mutta julkaisun hetkellä mietin, ettei tämä olekkaan sellainen kuin ajattelin tai ei tämä kuitenkaan kiinnosta ketään ja niin jää teksti arkistoon. Vähän niinkuin nettikaupoissa vaatteet sinne ostoskoriin, monta kertaa on lähellä, mutta koskaan ne eivät pääse kotiin asti.

Huomaan olevani elämässäni monessa muussakin asiassa luonnostelija. Ajattelen jonkin asian ihan loppuun asti ja sillä hetkellä kun päätös pitäisi lyödä lukkoon, minä totean ettei tämä ehkä olekkaan hyvä idea ja peräännyn. Esimerkiksi asunnon osto. Olemme olleet läheltäpiti tilanteessa nyt useampaan otteeseen. Kaikki on ollut jo melkein tarjousta vaille valmista ja sitten ei kuitenkaan. Miten minusta on tullut näin epävarma? Miksi jätän asiat elämässä luonnoksiksi, mutta sitten toteutus jää tekemättä. Toisaalta taas..

Ehkä se on vain hyvä piirre, ettei asioita enää tee hetken mielijohteesta, impulsiivisesti ja harkitsematta seurauksia. Olen aina saanut paljon aikaiseksi ja kun jotain tapahtuu, se tapahtuu vauhdilla. Moni asia olisi jäänyt elämässäni tekemättä jos olisin miettinyt kaksi kertaa. Nyt kun pelissä on muutakin on oma takapuoli olen huomannut ajattelevani paljon enemmän. Mitä jos? – tulee mieleeni usein ja sen myötä tietyt päätökset jäävät tekemättä. Tavallaan kaipaan itsessäni sitä impulsiivisuutta. En ole kuitenkaan koskaan joutunut katumaan hetken päätöksiäni, yhtä tatuointia lukuunottamatta.

Repäisin viimeviikolla ja ilmoittauduin kahdelle avoimen AMK:n kurssille kevääksi, tämä jo oli minulta aikamoinen repäisy. Olen kyllästynyt tähän ammatillisuuteni paikallaan junnaamiseen ja nopeastikkin tehty koulupäätös ei todellakaan ole huono vaihtoehto. Toisaalta taas vähän hirvittää, että ahdehdinko liikaa kun otin 10 opintopisteen edestä mielenterveys ja päihdetyötä puolelle vuodelle omien töiden oheen? No se jää nähtäväksi, taipuu moni paljon suurempiinkin kokonaisuuksiin, niin miksi minä en tästä selviäisi?

Kai sitä on elämässä alkanut vaan olla niin mukavuudenhaluinen ja varovainen, että tietyt hetken mielijohteesta tulleet päätökset jäävät tekemättä. Tavallaan se on sitä aikuisuutta ja järkevyyttä ajatella asioita huomista pidemmälle. Ehkä kuitenkin joskus voisi repäistä muuallakin kuin ruokakaupassa ja tehdä jotain vähän spontaanistkin miettimättä seurauksia niin tarkkaan.

Tällä viikolla koitan tuottaa ulos ainakin yhden luonnoksen, olla juuri sitä mieltä mitä haluan ja ehkä tehdä jotain yllättävää. Saas nähdä miten minun käy? Milloin sinä olet viimeksi tehnyt jotain hetken mielijohteesta?

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta