Iloa, surua ja iloisia yllätyksiä.

 

 

Viikot kuluvat niin hiton nopeasti, että tajuan päivittäväni blogiakin ihan ekstra laiskasti. En vaan tajua miten päivä seuraa toista ja äkkiä huomaan, että on taas perjantai.  Arki on kuitenkin erittäin ok ja paranee vain.

Olen tämän viikon aikana mennyt monen tunteen läpi. Olen iloinnut, olen ollut vihainen, olen rakastunut taas enemmän ja olen ollut surullinen. Tässä on jo minun aika tunneköyhään mieleeni poikkeuksellisen monta tunnetilaa yhdelle viikolle. Ystävänpäivä on yksi vuoden lempi päivistä, on ihanaa kun ihmiset pursuavat rakkautta ja iloa. Toisaalta olen alkanut vihata näitä erilaisia päiviä jolloin some täyttyy pelkistä toinen toistaan toistavista päivityksistä. Itsehän täytän tätä samaa somea, mutta toisinaan en jaksa enää avata koko facea sillä siellä ei näinä päivinä ole mainosten jälkeen juuri muuta kuin toinen toistaan toistavia juttuja.

Nauratti kun facebook näytti muistot, niin kymmenen vuotta sitten olen päivittänyt 14.2, että ”uus päivä uudet kujeet ja uus stondis”, ah niitä nuoruusvuosia (luojan kiitos olen pian 30).

Olen joutunut tekemään viime päivinä suurta itsetutkiskelua.  En ole ehkä osannut olla niin hyvä kumppani kuin mitä mieheni ansaitsisi ja ollaan asiaa puitu. Onneksi puhuminen vie pitkälle ja pieni ilman puhdistus puolin ja toisin oli paikallaan. Välillä sitä unohtaa kaikessa kiireessä rakastaa ja myös ottaa rakkautta vastaan sen kaikissa muodoissa.

Olen myös yllättynyt iloisesti. Tämä yllätys liittyy työrintamalle ja edessä on pian muutoksia. Positiivisia muutoksia, mutta isoja taas kerran. Kerron sitten kun olen kaikesta varma.

Olen taas kerran tajunnut miten kiitollinen saan olla siitä mitä minulla on ja mitä olen elämässä saanut tähän mennessä kokea. Tämä meidän elämä ei todellakaan ole monen silmissä varmaan mitenkään kovin ihmeellistä, mutta se kaikki mitä ollaan saatu on suornainen siunaus. Ei ole ystäävää tai perheenjäsentä josta en olisi kiitollinen. Jotenkin sitä keskellä arjen unohtaa pysähtyä ja nauttia siitä kaikesta mitä välillä pitää itsestäänselvyytenä.

Olen ihan superinnoissani. Lauantaina on tyttöjen ilta, siis en kertakaikkiaan muista edes milloin olisin viimeksi päässyt tyttöjen kanssa ulos. Tätä on kyllä odotettu. Minulla alkaa tänään muutenkin viikonloppu, tästä ei voi tulla kuin hyvä sellainen. On monta syytä juhlaan <3

BTW. hassua miten tunnetilat välittyy kuviin, oltiin just otettu Timon kanssa pieni matsi kun suutuin hänelle kun minun valitsemani kuvauspaikka ei ollutkaan hyvä.. hahah.

emmakaisa

3 vastausta artikkeliin “Iloa, surua ja iloisia yllätyksiä.”

  1. Älä huolehdi siitä, että postaustahti on hiljaisempi. Koska minusta on ainakin mukavaa, että silloin tällöin tulee postaus, joka ilhaduttaa kuin se, että ei olisi postauksia ollenkaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 12
Tykkää jutusta