Älä ikinä iloitse viidestä vapaapäivästä!

Heräsin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä siihen, että E oli ihan tulikuumana minun kyljessäni kiinni. E on kuumeessa aina kuin pieni kekäle ja ihan jo mittaamatta tiedän heti milloin hänellä on lämpöä ja milloin ei. E sinnitteli urheasti eilisen päivän reissussa ja nukkuikin koko ajomatkan Jyväskylästä Kotkaan ja vaikka olin aivan varma, että viiteen asti nukutut päiväunet venyttäisivät nukahtamista vähintään aamuyöhön, oli mini unessa jo yhdeksältä.

Puhuttiin eilen ystäväni kanssa puhelimessa, että ihan kuin se olisi jokin ennakkoasetus, että lapset sairastuu aina perjantaina.. Tämä on muuten oikeasti ihan totta, E ei ole kertaakaan saanut flunssaa viikolla, vaan aina se iskee päälle vasta viikonloppuna. Minkä taian päiväkodin tädit tekevät :D?

Toisaalta pitäisi kai sanoa, että onneksi minulla oli vielä tänään ja huomenna vapaata, niin voin olla E:n kanssa kotona ilman mitään järjestelyjä. Minun oli tarkoitus viedä tänään E muutamaksi tunniksi hoitoon, että olisin ehtinyt kuskata bussilla kirpparipöydän tavarat paikalleen, se jää nyt huomiselle. Ehkä toisaalta ihan hyvä, sillä en ole pistänyt tikkuakaan ristiin tavaroiden eteen hah.

Minulla on hassu viikko töiden puolesta, sillä fyysisesti olen päiväsaikaan töissä vaan keskiviikkona, mutta töissä silti koko loppu viikon – yövuorojen iloja. Tuntuu ihan silti kuin olisi vain yksi päivä töitä. Ihanaa on se, että minulla on oikeasti aikaa olla Kotona E:n kanssa. Työni on sellaista, että minulla on 7 iltavuoroa kolmen viikon listassa, niin välillä voi mennä kolmekin päivää, että olen kaikki illat pois. Se on jotenkin tosi paljon kun on vielä noin pieni lapsi. Tämänkin vuoksi siirtyminen päivätöihin tuo kaivattua säännöllisyyttä elämään.

Ajattelin vakaasti, että lähtisimme tänään hieman kävelylle E:n päiväuniaikaan, sillä mini nukkuu kotonaolleessaan unia vain rattaissa liikkeessä tai autossa. En käsitä mikä taika tässäkin on, että hän päiväkodissa vetelee kahden tunnin unia ja kotona ei nuku vaikka miten väsyttäisi? Ajatus päiväkävelystä oli ihan kiva siihen asti kunnes Timo soitti mennessään töihin, että minun kotiavaimeni ovat autossa.. Huoh, kunnon maanantai- ollaan nyt sitten koko päivä jumissa sisällä. Toisaalta, tuleepa katsottua kirpparikamat kuntoon ja siivottua perusteellisesti.

Koitan nyt kaivaa taas positiivisen mielen takapuolestani ja miettiä, että ihanaa kun on vapaapäivä ja saan olla kotona Emilin kanssa koko päivän ilman kiireitä! Kuulostaa jo paljon paremmalta. Kivaa alkanutta viikkoa♡!

emmakaisa

2 vastausta artikkeliin “Älä ikinä iloitse viidestä vapaapäivästä!”

  1. Ihan samaan tapaan tuntuu olevan kuin aikuisillakin, päiväkotihan on lapsen työtä, jossa jaksaa tsempata sen päivän ja viikonkin, ja aistii myös kun ”vapaat alkaa” ihan jo äidin ja isän kautta. Monesti siis kun lapsenkin tressitila loppuu niin taudit iskevät päälle viikonloppuisin ja varsinkin lomilla. Taitaa olla ihan samat ”taiat” mitä aikuisten kohdalla… 😊

    • Näihän tuo taitaa olla.. Itse omaan kyllä taidon sairastaa arkisin 😀 Onneksi hyvin hyvin harvoin kylläkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 7
Tykkää jutusta