Somen vieraannuttamat ihmiset.

Pidin tänään instagramin my storyssa ”my day:n”. Eli siis pitkin päivää päivittelin kuvia arjestani sen kummemmin niitä miettimättä. Työni laatu on sellainen, että aika vähälle nuo päivänmittaiset päivitykset jäi, mutta kuvailin jotain pieniä juttuja silloin kun ehdin. Päiväni oli tosi tavallinen – siis painotan TODELLA tavallinen. Ei kutsuvierastilaisuuksia, pressejä, ei hienoja lounaita eikä mitään mitä minä lasken luksukseksi – tai no, sain treenata töiden jälkeen, se on minulle luksusta. Halusin kuvata päiväni sellaisena kuin arkemme näyttäytyy. En tietenkään voi ottaa ketään elämään elämäämme hetki hetkeltä, mutta halusin tuoda esiin niitä tavallisia asioita, sillä sellaista meidän elämämme on. Töitä- kotiaskareita- leikkiä- liikuntaa- unta.

Miksi sitten halusin jakaa jotain mikä ei tuo kenellekään mitään uutta tai ihmeellistä? Siksi, että olen nyt töitteni puolesta törmännyt ilmiöön, jossa tavallinen arki ahdistaa. Elämä on tylsää, eikä siitä saa niitä endorfiineja – somessakin näkyy kun ihmiset elävät arkea jahtien kansilla ja kalliissa hotelleissa juhlien päivästä toiseen. Ja varmasti näin onkin, toisilla on hyvin luksuksentäyteinen elämä, väittäisin kuitenkin että tämä on pieni vähemmistö. Me loput eletäänkin sitten ihan tavallista elämää, tai kuka sen normin sitten määrittääkään?

Tällainen saa minut jotenkin todella surulliseksi. Oliko tällaista ilmiötä edes olemassa ennen instagramia? Ainahan me Suomalaiset olemme katsoneet aidan yli naapurin pihaan ja miettineet, että tuollakin on tuo asia paremmin. On kuitenkin jotenkin todella kurjaa, että joku ihminen menettää ilon omasta arjestaan kun se alkaa tuntua mitättömältä jonkun tuntemattoman ihmisen somen takia. Enkä nyt misään nimessä ole sitä mieltä, että ihmisten jotka elävät tällaista ”luksus”- elämää pitäis sensuroida somensa, vaan mietin että miten tämän siihen liittyvän ilmiön voisi ehkäistä?

On selvää, että kouluissa pitää alkaa tiedostaa mediakasvatus ihan uudella tavalla kuin ennen, mutta myös meillä vanhemmilla on paljon vastuuta. Koen, että minun tehtäväni on saada lapsenikin arvostamaan sitä mitä meillä on. Se, että me tykätään meidän arjesta tällaisena ja ollaan iloisia sellaisesta turvallisesta elämästä, mikä ollaan saatu välittyy toivottavasti myös Emilille ja hän oppii sitä arvostamaan. En mitenkään voi estää lastani seuraamasta joskus sitten aikanaan sellaisia tilejä mitä hän haluaa, mutta toivon että siihen mennessä hän on oppinut ymmärtämään, että meidän jokaisen arki on erilaista. Koen, että mekin olemme perheenä tosi etuoikeutetussa asemassa ja pärjätään hyvin.

Jokaisella meistä on se omanlaisensa arki, ja se muuttuu puurtamiseksi oli alla ferrari tai lada jos sitä ei rakasta sellaisena kuin se on. Aina saa olla unelmia ja kyllähän sitä itsekin iloitsisi jos voisi matkustella niin paljon kuin haluaa tai olla taloudellisesti riippumaton. Se ei kuitenkaan ole tässä hetkessä mahdollista, niin en halua hukata elämääni miettien, että olisin onnellisempi jos minulla olisi jotain enemmän. Minulla on kuitenkin paljon ja olen siitä äärettömän kiitollinen. Ja lopulta kun kukaan ulkopuolinen ei voi tietää mitä niiden somessa hienoilta näyttävien kuvien takana on, kuka ja missä elämäntilanteessa,niin silloin on turha verrata omaa itseä keneenkään. Helpommin sanottu kuin tehty – vai mitä?

 

 

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “Somen vieraannuttamat ihmiset.”

  1. Tuo on niin totta! Lapsen/nuoren on vaikea huomata, että ne kuvat ovat usein vain rajattu kohta, palanen elämästä joka ei välttämättä ole niin auvoisaa kuin annetaan ymmärtää.
    Omilme lapsilleni olen koettanut opettaa, että jokaisen elämässä on niitä tylsiä hommia ja juttuja jotka vaan pitää hoitaa alta pois.
    Jos on vapauksia, on myös vastuita.
    Joskus mietin, paljonko nuoren mielenterveyteen vaikuttaa negatiivisella tavalla jos vanhemmat ovat siloitelleet tien liian tasaiseksi. Tuntuvatko ne tavalliset elämän hankaluudet sitten aikuisena aivan valtavilta jos on tottunut siihen että joku muu hoitaa ikävät jutut.

    • Niin, hyviä ajatuksia! Varmasti vanhempien some voi olla siisti ja lapsista tulla siitä huolimatta tavallisia asioita arvostavia. Se, että osaako sitä omaa elämää arvostaa vaikuttaa varmasti paljon, en usko että pelkät kuvat kotona vaikuttaa jos muuten kaikki on kohdallaan perheessä 🙂

  2. Katsoin sun instastoryn ja sen jälkeen menin lukemaan sun postauksen. Puhut aivan totta. Nykyään normaalista arjesta ollaan niin vieraannuttu ja sitä pidetään ”huonona”, kaiken pitäisi olla luksusta. Mutta milloin luksuksesta on tullut arkipäivää? Eikö sen pointti ole juuri siinä, että näitä luksusjuttuja koetaan harvoin ja ne tuntuu siksi niin hyvälle…? Jos oman elämän palikat on kunnossa niin arki on ihanaa. Toki se on aivan tavallista ja välillä raskastakin, mutta itse tykkään arjesta ja arkisista asioista hurjasti. Ihania ajatuksia sulla 🙂

    • Kiitos kommentista ja ajatuksista. Itse olen myös miettinyt sitä, että eikö se ole just parasta, että tekee siinä omassa arjessa joskus niitä ”luksus” juttuja niin sit niistä nauttiikin enemmän, pienetkin asiat voi olla ihan suurta luksusta kun vaan asennoituu oikein 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 21
Tykkää jutusta