Kisaväsymystä ilmassa!

Kuinka ihanalta onkaan tuntunut lämpö vasten kasvoja ja oikeasti kuumat illat. Mietin kun kävelimme kotiinpäin kaupungilta maanantaina, että kesä on kyllä ihmisen parasta aikaa ja samalla minä olen niin väsynyt, että haluaisin vain vetää makuuhuoneen oven kiinni ja nukkua vuoden.

On niin ristiriitaista edes sanoa tätä ääneen, sillä pitäisi olla kiitollinen – ja niinhän minä olenkin. Unelmieni arjen hinta on ollut kovempi kuin luulin, viimeinen vuosi on ollut rankempi kuin selvästikään minä olisin jaksanut ja nyt sen huomaan. Ja oikeastaan kun minä tarkemmin mietin mitä viimeiseen vuoteen on mahtunut.. Paluu työelämään äitiyslomalta, Emilin päiväkodin aloitus, uuden työn aloitus ja samalla uuden yksikön avaus. Muutto takaisin Kotkaan, uusi työ muutosta seuraavana päivänä. Emilin päiväkodin vaihto, Timon koulun aloitus. Asunnon myynti. Uusi työ ja vielä kerran uusi työ ja täysin uusi arkirytmi.

Olen pakottanut itseni olemaan kiitollinen ja iloinen ja superenerginen koko tämän vuoden, asiat ovat menneet niin hyvin. Aloin keväästä kriiseillä itseni kanssa ja niinkuin sitä kai seitsemän vuoden välein kuuluukin, on kaikki ympärilläni saaneet kokea kriisini myös. Nyt alan olla itseni kanssa taas sujut ja henkinen puoli on paikallaan, mutta huomaan olevani aika uupunut. Olen suunnattoman onnellinen, että loppuvuoteen ei ole tiedossa suuria muutoksia ja toivon, että arki jatkuu siitäkin eteenpäin aikalailla samanlaisena. Ehkä jotain opintoja, mutta ei mitään mullistavaa kuitenkaan.

Odotan kuin kuuta nousevaa lomapäiviä ja yhteisiä vapaita Emilin kanssa. Timolla alkaa pian työt ja kesä näyttää aika mukavalta. Tavallaan jo ahdistaa kaikki kesämenot, mutta toisaalta on ihanaa kun on ohjelmaa, luulen että tämä mieleni tästä pian kirkastuu kun saan sunnuntaina yhden koulukurssin suoritettua. Huomaan myös kaipaavani hetkiä olla ihan yksin omissa oloissani. Tein pieniä työvuorojärjestelyjä ja nyt olen järjestänyt itselleni joka viikon tiistaille kaksi tuntia aamulla yksinäni. IHANAA!  Olen meinannut hukkua voivotteluun ja samalla unohtaa oman elämänohjeeni muuttaa niitä asioita jotka saavat voimaan huonosti. Arkihan on vain järjestelykysymys. Ja oikeasti minä olen ihan oikeutettu olemaan vähän väsynyt, onhan tässä aika haipakkaa eletty. Mutta vaikka olen oikeutettu olemään väsynyt, en halua hukkua siihen tunteeseen vaan hyväksyä sen, että okei nyt väsyttää, mutta se on ohimenevää ja pian helpottaa.

Eilen oli ihan kamala päivä ja heräsin uuteen aamuun todella väsyneenä ja stressaantuneena. Tänään on kuitenkin huomattavasti parempi olla ja arki alkaa näyttää kummasti kirkkaammalta. yksi koulutehtävä ja sitten en stressaa koulujutuista ainakaan kuukauteen! Mutta niin sitä on vaan taas kerran myönnettävä, että kapasiteetti ei vaan riitä kaikkeen ja minun maksimini on nyt otettu vastaan. Tästä on suunta taas vaan ylöspäin! Ihania kesäpäiviä<3

 

emmakaisa

2 vastausta artikkeliin “Kisaväsymystä ilmassa!”

    • No en erityisesti mitään 😀 Oon ottanut avoimesta tälle vuodelle 25op edestä opintoja, nyt sain tehtyä nuorten mielenterveys ja päihdetyön ja seuraavaksi aloitan mielenterveystyön. Syksylle sitten 15 op edestä opintoja jos vaan pääsen yhdelle kurssille:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta