Jos en olisi äiti…

Mietin tässä taannoin Timon kanssa, että osaisiko sitä enää kuvitella elämää ilman lasta? Niin. Minun on todella vaikeaa kuvitella, että millaista elämää tällä hetkellä eläisimme jos meille ei olisi vielä siunaantunut tuota pikkuihmistä. En oikeastaan osaa kuvitella miten meidän elämämme olisi mennyt eteenpäin jos asiat eivät olisi menneet juuri näin niinkuin ne on. Eli joo en tavallaan ehkä osaa kuvitella elämäämme ilman Emiliä.

Jos kuitenkin voisin sanoa jotain minulle itselleni ennen lapsen syntymään, niin paljonkin osaisin neuvoa ja ohjata tekemään asioita toisin. Sillä jos nyt palaisin siihen elämään mikä meillä oli ennen Emiliä, saattaisin tehdä asioita todella eri tavalla. Helppoahan se on huudella näin jälkiviisaana, mutta ainahan sitä tulee jossiteltua elettyä elämää.  Jos minä en nyt olisikaan äiti, minä…

… Säästäisin rahaa. Säästäisin sitä ihan järkyttäviä määriä, sillä eihän sitä silloin kuluttanut kuin itseen ja omiin menoihin jotka enemmän tai vähemmän olivat järjettömiä. Nyt sitä vasta ymmärtää miten edullista elämä on ollut silloin, kulut ovat pitkälti olleet vain omia valintoja.

…Matkustelisin enemmän. Tämä on toki edellisen ajatuksen jälkeen hieman ristiriitaista, mutta niin minä tekisin. Mikäänhän ei estä perheenä matkustamista, mutta onhan se nyt ihan oikeasti tuhannesti helpompaa pakata kamat ja ottaa puoliso mukaan, kuin lähteä uhmaamaan ilmateitä taaperon kanssa.

…Antaisin aikaa ystäville ja puolisolle. Välillä tuntuu, että rakkaustankki ammottaa iltaisin tyhjyyttään kun on täysillä rakastanut ja elänyt päivää pikkuihmisen kanssa. Välillä myös huomaan, miten poissa sitä on ollessa ystävien kanssa kun lapset on mukana. Sitä keskittyy osittain kokoajan johonkin muuhun, se kuuluu asiaan toki, mutta ajoittain on ihanaa nähdä ystäviä ilman lapsia.

…Treenaisin niin paljon kuin vain ikinä jaksan. Ei sitä ymmärrä aikataulujen huolettomuutta kuin vasta nyt kun niitä pitää järjestellä. Pienestä menee koko päivä uusiksi, enkä esimerkiksi tällä viikolla ole ehtinyt kuin kerran juoksemaan. Elämässä kun tuppaa menemään muutama asia itsen edelle.

Vähissä on kuitenkin ne asiat joita edes osaan ikävöidä ”entisestä” elämästä. Tykkään tosipaljon elämästä sellaisena kuin se on nyt ja vaikka tuleehan sitä niitä heikkoja hetkiä, niin ei sitä vaihtaisi päivääkään kuitenkaan pois. Useimmat asiat on enemmän tai vähemmän sellaisia mitä voi aivan yhtä hyvin tehdä lapsen kanssa. Enkä oikeastaan ole koskaan elänyt niin kovin extremeä elämää etteikö siihen lapsi mahtuisi mukaan.

Luulen, että äitiys on kasvattanut minua niin paljon ihmisenä, että pikemminkin voisin sanoa, että jos en olisi äiti niin en ymmärtäisi miten älyttömän siistiä on katsoa kun laiva irtaantuu satamasta, tai hälytysajo ajaa ohi. En ymmärtäisi, että makaroni ketsupilla on oikeasti maailman parasta ruokaa ja muurahaiset maailman ihmeellisin asia. Äitiyden myötä olen saanut elämääni uusia sävyjä, sellaisia joita en ole ennen nähnyt. Toisaalta luulen, että ne sävyt ovat jokaisella jotka osaavat tätä maailmaa lasten silmin katsoa, oli vanhempi tai ei. Minä en ole osannut ennen äidiksi tuloa ajatella pätkääkään miltä maailma voi näyttää, ehkä siksi äitiys on minun maailmani niin mullistanutkin.

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “Jos en olisi äiti…”

  1. Se on jännä, miten lapsettomana aika ei muka riittänyt mihinkään. Nyt kun on lapsia ja ne menee yökyläilemään, niin pitää ihan muistella mitä sitä voi tehdä sillä kaikella ylimääräisellä ajalla 😀 Mun vanhin on nyt seitsemän ja voi kun hänen kanssaan on jo kiva matkustaa ja käydä kahvilla. Ei tarvitse enää paljoakaan ohjeistaa – osaa jo ja yllättää taidoillaan. Onneksi se pikkulapsi aika on lyhyt. Hyvää kesää sinulle!

  2. Samat ajatukset täällä. Kyllä äitiys on kasvattanut ja opettanut niin paljon, päivääkään en vaihtaisi pois.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 13
Tykkää jutusta