Kun päässä on ollut samalla viikolla linnunkakkaa ja kukkia.

Ei hitto mikä viikko tämä on tähänasti ollut. Tuntuu tavallaan, että aika on kulunut tosi hitaasti ja tavallaan taas ihan tajuttoman nopeasti. Odotan lauantaita kauhunsekaisin tuntein, minulla on tiedossa minuuttiaikataululla juoksua juhlasta toiseen ja en ihan oikeasti ole vielä ihan varma miten tästä rumbasta selviän. Ehkä pidän jotain videopäiväkirjaa ig:n puolella kuin minun käy…Hahhah.

Minun piti tämä viikko ottaa taas itseäni niskasta kiinni ja raahata ruhoni salille, sitä ei kuitenkaan hyvistä suunnitelmista huolimatta käynyt vaan orastava kurkkukipu on tullut ja mennyt siinä missä motivaationikin sisäliikuntaa kohtaan. Olen ollut lähes taukoamatta liikkeellä siitä huolimatta. Ollaan kävelty ihan hulluna E:n kanssa joka fillaroi kuin vanha tekijä ja toisaalta terapiakävelty kavereiden kanssa ympäri Kotkansaarta. Kilometrejä on kertynyt varmasti tällä viikolla kymmeniä. Sattui siinä eräänä päivänä pyöräilyä fiilistellessäni niin, että olin juuri kuvaamassa my storya kun tunsin miten jokin lävisti hiukseni ja läsähti suoraan puhelimelleni…

… Taisi olla elämäni ensimmäiset lokinkakat päässä. Ehkä se oli joku universumin viesti, että vähemmän puhelinta, enemmän läsnäoloa. Oli kyllä kieltämättä hieman hinkkaamista jotta sain kakat irti rikkinäisestä puhelimen näytöstä.

Illat meillä menee koko ajan villimmäksi, alan pian olla sitä mieltä, että meillä ei ole minkään maailman auktoriteettia meidän lasta kohtaan mitä tulee nukuttamiseen. Tänään meni 1h 15min, eilen 1h30min ja tuntuu, että mitkään keinot, rytmit, rutiinit tai keijupölytkään ei auta. Onneksi meillä on pian vähän aikuisten aikaa tiedossa, sitä jaksaa sitten taas neuvotella pikkupäälikön kanssa<3

Olin tänään Kotkalais-Porvoolaisen sisustuskauppa Finformin ja rakkaan ystäväni Sallan, eli Sammalsydämen (käykäähän katsomassa hänen ihana, ihana istagram) järjestämässä kukkaseppele workshopissa, jossa opettelimme tekemään kukkaseppeleet. Minä en olisi todellakaan uskonut, että omastani olisi ikinä tullut näin kiva ja oikeasti miten haastavaa kukkien käsittely on. Tällaisen seppeleen teko on kyllä aika kaukana niistä voikukkaseppeleistä joita pienenä väännettiin. Olen niin ylpeä Sallasta, etten kestä ja toivon ihan kaikki maailman mahdollisuudet hänelle toteuttaa tätä missä hän on aivan älyttömän lahjakas!

Nyt alan valmistautumaan unille ja huomiseen työpäivään, olen ollut kaksi päivää koulutuksessa opiskelemassa skitsofreenikoiden kuntouksessa käytettävää ryhmämetodia ja voin jo kuvitella, että huomenna tämä poissaolo kostautuu. Odotan myös ihan oikeasti viikonloppua, vaikka hässäkkää onkin. Mennään huomenna jo isäni luokse grillailemaan ja lauantai- aamusta sitten aloitan tämän juhla- urakan.

Tämä postaus nyt oli tällainen sillisalaatti, mutta niin ollut minun viikkonikin. Vakaana ajatuksena oli jakaa teille tänään kotitreenivinkkejä, mutta en kertakaikkiaan kerennyt juurikaan olla kotona tänään saati sitten treenata, katsotaan taas ensiviikolla uudestaan! Ihanaa tulevaa viikonloppua <3

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta