Niin hel****n zen.

Ajattelen omasta mielestäni pitäväni suhteellisen todellista somea, koitan puhua asioista niiden omilla nimillä ja ehkä välillä ottaa esille niitä juttuja mitä ei edes kannattaisi sanoa ääneen. Lopulta kun mietin omaa somekäyttäytymistäni tänä päivänä niin se on kaikkea muuta kuin avointa ja spontaania. Kaikki mitä teen on todella laskelmoitua ja myös harkittua. Osittain teen kaiken hieman tarkemmin duunieni vuoksi, mutta sitten taas toisaalta… No siihenhän kaikki tuppaa menemään.

Sitten on se toinen puoli joka jää näkemättä. Joka toisaalta kuuluisi sinne, mutta toisaalta ei. En halua antaa huonoa esimerkkiä, mutta en tavallaan haluaisi, että kukaan kuvittelee minun olevan niin zen kuin miltä koko tämä homma alkaa näyttää, tämä on ajoittain ihan kaikkea muuta.

…Minulla esimerkiksi oli eilen koko päivän darra. Lähdettiin lauantaina illalla ihan ekstemporee käymään lavatansseissa kavereiden kanssa ja meidän osalta tanssit venyivät aamukolmeen. Olin aivan superhauskaa, eilen ei. Toki itse taisin meistä kahdesta selvitä vähemmällä ja olin jo aika hyvissä ajoin aamua(päivää) pelikunnossa. Sitä ei nimittäin oteta mitään ekstravapaita vanhemmuudesta, onneksi oltiin mummilassa niin saatiin ottaa vähän kevyemmin, eipä tätäkään ekstemporereissua olisi ilman mummia tehty. Mietin aina miten hiton freesiltä jotkut näyttää darrassakin, itse en sitä turvonnutta naamaani olisi julkaissut somessa vaikka olisi maksettu :D.

…Minä syön terveellisesti, mutta sillä on hintansa. Olen huomannut miten hiton ahdistavaa kaikesta ruokaan liittyvästä on tullut. Voin syödä rennosti ja vapautuneesti kunhan olen itse tehnyt ruokani ja pystyn siihen vaikuttamaan mitä lautasellani on. Tajusin oikeastaan vasta miten syvässä suossa tämän ruokasäätämiseni kanssa olen kun mietin töissä torstaikotzonen (jonka pohjaa en edes syönyt) jälkeen, että montakohan kyykkyä pitäisi tehdä että tämä palaisi… Tämä tälläinen spontaani keskellä viikkoa pitsan syönti oli ahdistavaa ja pasmani meni ihan sekaisin. JA kyllä minä rakastan einesnakkeja ja lihapullia, mutta niitäkin kohtuudella. Rakastan myös pitsaa ja herkkuja mutta ne on ok vain sunnuntaisin tai ihan maksimissaan lauantaisin. Tälle asialle pitää oikeasti tehdä jotain. Mutta hei #healthylifestyle ja silleen, 80/20 0n suhteellista.

…Olen tosi usein tosi epävarma itsestäni. Minua välillä ahdistaa todella paljon ajatus, että kaikkien pitää olla itsevarmoja upeita naisia. Kun en ole. Kun en vaan osaa olla. Olen tosin nykyään 75% ajasta suhteellisen itsevarma, mutta sitten välillä niin epävarma että se ihan kuristaa. Olen itsevarma itsestäni äitinä, mutta kaikessa muussa epäröin ja mietin usein ennen ja jälkeen asioiden paljon vaikka se ei aina ulospäin siltä näytä. Esimerkiksi blogin kanssa olen ollut tosi pitkään tosi epävarma ja tuntuu, että suolla järkyttävää kuraa tänne kun en tahdo luottaa siihen että tekisin nyt vaan sitä mitä aidosti haluan, en mitä ajattelen muiden haluavan täältä lukea.

…Istun tälläkin hetkellä pyykkivuoren vieressä ja mietin miten hitossa saisin ne ajatuksen voimalla kaappiin. Rakastan siistiä kotia, eikä ne meidän pyykkikaaokset oikeasti minusta edes kuulu someen niin inhorealistista kuin se olisikin. Silti niitä meillä on, useammin kuin kaappissani..Olen tosi kova siivoamaan tänäpäivänä, mutta vieläkin nopeampi sotkemaan, sen vuoksi meillä on noin 50% ajasta aina jotain siivottavaa. Tämähän on sellaista sulje silmät ja anna olla hommia, mutta myös tässä asiassa olen välillä vähän turhankin neuroottinen. Huomaan myös mitä enemmän minulla on stressiä sitä enemmän hinkkaan nurkkia täällä kotona. Mistäköhän sekin johtuu 😀

…Olen tosi onnellinen, mutta minun onneni ei todellakaan rakennut treenistä, monipuolisesta ruoasta ja unesta. Valvon ihan liian myöhään ihan liian usein, syön ihan täyttä roskaruokaa vähintään kerran viikossa ja muuten ruokavalioni koostuu käytännössä mifuista ja wokkivihanneksista. Rakastan ananas light- jaffaa ja tykkään valmisdippijauheista. Lapseni ei todellakaan ole päivittäin kauniisti puettu ja huomaan hiljalleen olevani aikamoinen natsimutsi hermoromahduksineni. Minun onni on elää tätä elämää, elää hetkessä (kuhan tiedän minuutilleen mitä on viikonsisällä tulossa ;)) ja saada olla osa tätä meidän perhettä. Minä koitan opetella nauttimaan jokaisesta päivästä ja edelleen fiilistelen duuniani ihan kympillä.

Olen elämässä todella keskeneräinen ja levällään, mutta minusta se on ihan ok. Ja tottahan se on, harva meistä on niin zen kuin haluaisi – tai väittää.

 

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 3
Tykkää jutusta